Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

Kirjoitettu 20.04.20
Esseen kirjoittaja: Sara Vikki
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan
Kirjan kirjoittaja: Mark Manson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan? Entäs samalla välittää aivan v*tusti?

Nyt pureudutaan jo aika syvälle ihmismielen syövereihin näitä kysymyksiä pohtiessamme. Päivittäin valitsemme asioita, joista piittaamme tai emme. Kuitenkin hyvin suuri osa näistä päätöksistä syntyy jokseenkin tiedostamattomasti.

Muistan lukioaikaan (eli pari vuotta sitten) kuinka annoin liikaa arvoa ihan kaikelle. Stressasin koeviikkoa, tulevaisuutta, muiden mielipiteitä, uutta koulupaikkaa, tehtävästä täydellisesti suoriutumista…. Lista jatkuisi vaikka kuin pitkälle. Normaali arki alkoi stressata jossain vaiheessa aivan liikaa. Aloin pikkuhiljaa istuttaa päähäni ajatusta, ettei oikeasti millään näistä asioista ollutkaan enää niin suurta merkitystä. Kokeista selviytyminen johtuisi siitä, kuinka hyvin osaisin asiat. Kuitenkaan en ollut koskaan oikeasti huono koulussa ja huonoin arvosananikin taisi olla 8- enkä tainnut ikinä saada luokkani huonointa arvosanaa. Ei sillä, että tälläkään asialla olisi oikeasti niin merkitystä. Aloin huomaamaan, että olen antanut aivan väärille asioille arvoa. Samana kesänä, kun sain tietää pääseväni opiskelemaan Tiimiakatemialle, muistan keskustelleeni näistä asioista ystäväni kanssa. Hän ihmetteli, kuinka en yhtäkkiä stressannutkaan enää siitä saisinko koulupaikkaa tai asuntoa. Oikeastaan en stressannut yhtään mitään. En jaksanut vaan enää piitata liikaa asioista, jotka eivät olleet oikeastaan omissa käsissäni tai, jos olivat, niin suoriutuminen johtui vain omasta suoriutumisestani.

Tiimiakatemian aikana olen päässyt enemmän pohtimaan asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Olen myös huomannut sen, että annoin ihmisille arvoa, mutta ihmissuhtee

t ovat olleet jonkin aikaa turhan pinnallisia ja keskustelunaiheet aivan liian arkipäiväisiä. Olen jollain tasolla pelännyt olevani liian virheellinen ja välittänyt silti likaa muiden mielipiteistä avatakseni omaa elämään syvällisemmin. Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä te saatte lukea tästä juuri nyt. En olisi uskonut vuosi sitten, että kirjoittaisin edes tällaisista asioista kaikkien nähtäville. Ehkä olen kasvanut ja oppinut elämästä lisää, ehkä en. Kuitenkin jotainhan tuolla aivojen syövereissä on täytynyt tapahtua. Olen onneksi osannut tiedostaa ongelman ja tarttua siihen. Sekä nyt julkisesti myöntää ja nöyryyttää itseäni kertomalla sen 😀

 

Kirjassa käytiin läpi myös sitä, miten oma suhtautuminen elämään, onnistumisiin ja epäonnistumisiin vaikuttaa siihen kuinka mielekkäältä elämä tuntuu. Olen tässä pienen elämäni aikana huomannut, kuinka kaikki paskimmat asiat elämässäni ovat kasvattaneet ja antaneet perspektiiviä elämään. Jos saisin veikata, niin tuskin jaksaisin ajatella asioista niin positiivisesti, jos en olisi käynyt tiettyjä negatiivisia asioita elämässäni. Kuitenkin olen osannut ottaa ne niin, ettei mulle ole tullut katkeraa ”kaikki on paskaa” asennetta elämään vaan ennemmin osannut löytää ne opit. Myöskin paskoja päiviä on ihan hyvä olla. Ei niiden takia kannata lannistua, koska ilman paskoja päiviä hyvätkään päivät ei tunnu niin hyviltä. Kunhan vaan muistaa, ettei jää vellomaan huonoon fiilikseen vaan muistuttaa itselle että ”life is good”. Nyt, kun sain kuulostamaan itseni hipiltä niin tähän onkin hyvä lopettaa tämä vuodatus. Toivottavasti saitte kiinni mun maailmasta ja jotain jäi käteenkin tän esseen jälkeen! Laitoin tähän myös kuvan viime LC:ltä piristämään päivää! (:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!