Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuinka rakennan menestyvän tiimin?

Kirjoitettu 28.11.16
Esseen kirjoittaja: Paula Äijänen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Yhtenä
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Egoisti, ego, go go. Ei saa olla liian itsekeskeinen, jos haluaa työskennellä toisten kanssa. Täytyy kuunnella ja ottaa toiset huomioon. Johtaakin pitää samalta tasolta. Sitä me teemme ja harjoittelemme omassa tiimissä. Meillä on asetettu johtoryhmä, mutta ryhmä ei kuitenkaan ole korkeammalla kuin muut. Olemme lähes samalla viivalla kaikki. Istumme kaikki samassa ympyrässä, kenelläkään ei ole oikeutta puhua enemmän kuin toinen. Jokainen saa pitää treenit niin kuin itse haluaa.

Toimimme tiiminä yhdessä. Alamme toimia yhdessä paremmin ja paremmin. Jokaisella on oma mielipiteensä, jonka kautta viedään tiimiä eteenpäin. Tiimin kehitys vie aikaa. Täytyy tuntea kuinka toinen suhtautuu ja reagoi asioihin. Kuinka hän työskentelee erilaisissa tilanteissa. Kuinka minä työskentelen. Toimimme yhdessä, meille rakentuu me- mieli.

 

Yhdessä tekeminen

Tällä viikolla, maanantaina olivat talouteen liittyvät neljän (4) tunnin treenit. Hätkähdin ihan, kuinka aikuismaisesti olemme oppineet keskustelemaan. Emme ajatelleet itseämme, vaan ajattelimme tiimiä. Emme tuoneet omaa egoamme esille, me keskustelimme rakentavasti. Sen keskustelun rakentaminen on vaatinut kolmen (3) vuoden treeni tunnit, kaksi kertaa viikossa neljä tuntia, eli aika monta tuntia. Oli ilo olla mukana siinä keskustelussa. Käsittelimme aihetta jo tuhannetta kertaa treeneissämme, ehkä tästä johtuenkin, kukaan ei ollut hyökkäävä. Kaikki tiesivät missä ollaan ja mitä meidän tulee tehdä, tavoitteellisesti. Aikaa ei ole jäädä vatvomaan ja vellomaan päätöksen tekoon, vaan nyt tehdään, entä sitten. Yhdessä tehdään.

Olemme kehittyneet. Olemme tehneet projekteja tiiminä, ja tiedämme, mitä kukakin tekee ja missä on hyvä. Tekeminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle kesän ja syksyn aikana. Aika alkaa loppua. Ei ole aikaa toteuttaa talonsisäisiä projekteja, jokaisella on omat hommansa. On oparia, mymmi rahoja ja töitä. Tapaamme vain neljä (4) tuntia viikossa, enää kolmetoista kertaa. SURULLISTA! Pitää osata nauttia siitä, siitä keskustelusta, hengestä jonka kohtaa treeneissä ja niissä ihmisissä.

En ole ikinä oikein tiennyt, että missä haluaisin työskennellä. Olen kuitenkin aina tiennyt, että haluan olla osa hienoa yhteisöä, osa työyhteisöä. Olen halunnut osallistua mielenkiintoisiin kahvipöytäkeskusteluihin ja nauttia lounasta hyvässä seurassa. Tavoite, etsi työpaikka tai luo työpaikka, jossa on mukavaa, oikeita tyyppejä ja kiva olla! Luo sellainen ilmapiiri, jota olen aina halunnut. Tällä hetkellä saan olla vielä hetken osa hienoa ja ainutlaatuista yhteisöä ja tiimiä.

Aina ei osaa arvostaa sitä mitä omistaa ja sitä mitä sillä hetkellä on! Unohtuvat pienetkin asiat.

 

Hanke työntekijänä

HANKE. Minulla on hanke. En suorita vaan Tiimiakatemiaa loppuun. Vastaan kysymykseen miten hyvin hankkeen haluan tehdä. Haluan valmistua kunniallisesti, niin että jaan tietoa, ja muistoja. Olen vielä osa Tiimiakatemiaa. En unohdu kotiin kirjoittamaan esseitä, tai Oparia. Vaan olen yhdessä. Olen Vakuuttava!

Seitsemän syytä tekemiseen:

  1. Saan käyttää taitojani.
  2. Tarvitsen tai joku muu tarvitsee sitä mitä teen.
  3. Saan tehdä toisten kanssa.
  4. Nautin siitä mitä teen.
  5. Opin uutta ja kehityn.
  6. Minut palkitaan tekemisestä.
  7. Tilaisuus muuttaa maailmaa.

 

Tuloksellista työtä

Työ tuottaa tuloksia, mutta kuinka tulokset ovat syntyneet. Kuinka tiimimme hyvä keskustelu ja ilmapiiri ovat kehittyneet?

”Työstä ja tuloksesta pitää tulla hyvä mieli.”

Tekemisen lataukseen vaikuttavat tekijät:

  1. Tarkoitus (Mitä? ja Miksi?)
  2. Ihmiset (porukka)
  3. Systeemi (Miten?)

Meille on treeneissä selkeä systeemi, meillä on ennalta määritelty aihe, viimeksi se oli Raha. Me tiedämme kuinka treeneissä kuuluu toimia, yksi johtaa ja aikatauluttaa treenit. Muut osallistuvat keskusteluun ja tarkoituksena on saada yhteinen päätös asiasta (vastaa kysymykseen Mitä? ja Miksi?). Kaikki tietävät sen. Ihmiset, tiimiläiset ovat istuneet ringissä niin monta tuntia, että he tuntevat toisensa. Uskaltavat ajatella ääneen ja sanoa mielipiteitään rohkeasti. Meillä on luottamus toiseen ja avoin ilmapiiri. Tällä me saamme hyviä tuloksia aikaan, hyvää keskustelua aikaiseksi. Tiimiläiset ovat motivoituneita tekemiseen ja haluavat auttaa toinen toisiaan. Tämänlaisen latauksen haluan luoda tulevaisuuden tiimiini. Se vaatii aikaa, yhdessä tekemistä ja toisen arvostamista. Mikään näistä ei synny hetkessä.

Oikea ajoitus tarkoituksella on erittäin tärkeää. Olen liian monta kertaa yrittänyt tyrkyttää tiimille sellaisia asioita, joita he eivät sillä hetkellä tarvitse. Siinä vaiheessa vain oma tarkoitukseni kohtaa, muttei tiimin. Kukaan ei ole motivoitunut keskustelemaan yhdessä, saati tekemään yhdessä jotain asian eteen. Tarvitaan yhteinen tarkoitus aiheelle ja asialle, miksi näin teemme. Myöskin on tärkeää, että aiheesta puhuu oikeille tyypeille. Aihe ei välttämättä kosketa kaikkia, vain tiettyä osaa porukasta.

Kehittyminen ja keitys vie aikaa. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. Minulle vei aikaa, että tajusin, että pitää olla oikea aika jakaa tieota ja asioita. Opin sen kokeilemalla, epäonnistumalla ja lukemalla ja reflektoimalla omaa tekemistäni. Tiimi on antanut palautetta, joka on vienyt eteenpäin. Olemme opetelleet tuntemaan toinen toisiamme pikku hiljaa. Opin paikkoja ovat olleet treenit, yhteisölliset tapahtumat ja erilaiset projektit. Joka päivä opimme lisää ja huomioimme erilaisia asioita. On vain osattava antaa asioille aikaa. On uskottava.

Luuserin työt

Nyt kävi niin, että innostuin! Onneksi se ei ole vaarallista vaan tarkoitus. Kirjojen kautta on tarkoitus etsiä tietoa, testata sitä käytännössä ja reflektoida sitä kun sitä on käytetty. Minua ne innostavat menemään ja tekemään. Välttämättä suurin osa tiedosta ei ole niinkään uutta, mutta se kuitenkin herättää taas kerran ajattelemaan. Se pistää pikku aivonystyräni työntekoon. Unohdun välillä, jonnekin, jumitan ajatusteni kanssa. Kelaan samaa kasettia uudelleen ja uudelleen. Siinä vaiheessa tulee oppia avaamaan kirja. Melkein ihan sama mikä kirja, kunhan joutuu ajattelemaan. Joutuu ajattelemaan jotain muuta. Jotain mikä kirkastaa ajatukset, tai ajaa ne yhteen. Lennättää, jonkun kokemuksen, jonkun ihmisen jostain aivonperukoilta takaisin tarvittaviin tietoihin. Vaihdetaan kasettia, ja siirretään vanhoja filmejä eteen ja taakse. Noin kaksi tuntia sitten makasin sängyssä ja ajattelin, että himpskutti! Ei tästä tule mitään. Ei onnistu, olen tämän päivän luuseri. Ei sekään huono asia ole olla välillä luuseri ja maata sängyssä. Nyt, sitten kun aika on lopussa. Lapset pitää hakea hoidoista, voisin kirjoittaa ja kirjoittaa.

Mutta näinhän niillä asioilla on tapana mennä. Silloin kun menee hyvin, niin siinä hetkessä voisi olla vaikka kuinka pitkään. Ja joku toinen hetki, kun ei tee mitään, niin ei tee mitään. Pitäisi ja pitäisi. Kuitenkin on aikansa kutakin. Joku päivä vietän päiväni luuserina..

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!