Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuka Minä?

Kirjoitettu 03.03.13
Esseen kirjoittaja: Sini-Tuulia Ahonen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Vaaralliset ideat / Ravistettava omskakas
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn / Saku Tuominen & Katja Lindroos
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Vaaralliset ideat &  Ravistettava omskakas

Sini Ahonen, 2013

 

Ravistettava Omskakas päätyi käteeni tuskaillessani laatikon sisässä. Myyntiä… Markkinointia… Ravintoloita… Tapahtumia… Eipä akatemialla juuri muuta tehdäkään. Mutta entä jos kuitenkin? Entä jos voisimmekin tehdä jotain luovempaa? Jotain edesvastuuttomampaa? Jotain koheltavaa?

 

Sain kirjasta muutamia hyviä oivalluksia ja keksimme tapahtumallemme slouganin sen avulla, mutta mitään ravistelevaa en kirjasta löytänyt, sen verran teoreettisesti se asiaa käsitteli. Palautin kirjan ja kokeilin uudelleen löytää inspiraation Vaaralliset ideat -kirjasta. Tämä oli toinen lukemani kirja, jonka voin sanoa olevan oikeasti erilainen ja ajatuksia herättävä. Tämä oli myös ensimmäinen kirja joka ei tehnyt sitä leikkien kanssani. Tämä kirja teki sen pakottaen. Ja olen erittäin tyytyväinen siitä.

 

Luin kirjaa samassa pöydässä siskoni ja hänen kaverinsa kanssa ja heidän keskustelunsa seuraaminen kirjan ohella ilmeni yllättävän kannattavaksi. Asiat ikään kuin loksahtelivat paikoilleen jokaisessa lauseessa jonka luin ja kuulin. Kun aloin kirjoittaa esseettäni huomasin näistä kahdesta kirjasta saamieni ajatusten yhdistyvän ja päädynkin kirjoittamaan esseeni molemmista kirjoista ja sen kahvipöytäkeskustelun herättämistä ajatuksista.

Ravistele rajoja

 

Yhteiskunta luo meille tiettyjä rajoitteita, joita noudatamme kiltisti Johannes Partasen hyvin havainnollistaman pingviiniefektin tavoin. Ne rajat rajoittavat käytöstämme, rehellisyyttämme ja persoonamme. Jos olet oma itsesi voit helposti saada hullun leiman (kuten Pieni suklaapuoti-elokuvassa). Yhteiskunta pakottaa ihmisiä samaan kaavaan, mutta miksi? Kai se on sitten tehokkaampaa… Miettikää nyt vaikka Kiinaa!

 

Mutta miksi me sorrumme muuttumaan sen pakon edessä? Uskoisin sen johtuvan siitä tavasta, jolla aivomme huijaavat meitä helpommalle tielle. Kaikki mikä pakottaa meitä tosissaan käyttämään aivojamme, saa aikaan vastustavan reaktion. Hyvä esimerkki siitä on näiden esseiden kirjoittaminen. Kun kirjoittamisen aloittaa tekstiä ei tahdo millään syntyä ja kaikki tuntuu vaikealta, epämukavalta. Mutta sitten kun todella pääsee vauhtiin tekstiä alkaa syntyä kuin itsestään!

Ravistamisen NRO.1 Itsetunto.

Haluatko olla luova, rikkoa rajoja ja ravistaa maailmaa? Aloitapa sitten tutustumalla itseesi.

 

”Yks mun kaveri sano kerran että ’mä en koskaan haluais tutustua itteeni, koska mä oisin ihan hirveä ihminen’ miten kukaan ees voi sanoa niin?” – Siskoni nimeämättä jäävä kaveri

 

Siinä on erittäin hyvää pointtia! Ihminen ei halua kohdata sitä totuutta, ei kukaan halua tietää miten hän todella käyttäytyy ja ennen kaikkea miksi hän niin käyttäytyy. Tieto lisää tuskaa, niinhän se menee. Itseensä ei uskalleta tutustua, ja ymmärrän kyllä erittäin hyvin miksi sitä ei haluta tehdä. Mutta tutustuminen voi olla se ainoa keino oppia sitä vaarallisuutta ja luovuutta. Minäkin olen menettänyt lukemattomia yöunia ”tutustuessa” ja joka ikinen kerta löydän itsestäni uusia puolia, joiden huomaan vaikuttavan käytökseeni.

 

Joku on saattanut ehkä ihmetelläkin mihin on hävinnyt se tyttö, joka kiersi ympäri akatemiaa höpöttelemässä kaikkien kanssa. Sellainen minä todella olen, mutta en halua enää näyttää sitä, koska huomasin sen kiinnostavan ihmisiä. Ja se kiinnostus tuntuu oudolta ja vieraalta. Se saa minut pakenemaan, vaikka se on pääsääntöisesti ollut positiivista kiinnostusta. Sama koskee kaikkea mikä liittyy siihen todelliseen minääni. Kun joku haluaa päästä lähemmäs sitä, sulkeudun kuoren sisään. Minulla se johtuu historiastani, mutta uskon etten ole ainut joka tätä tekee. Harva uskaltaa olla todella oma itsensä. Kultakalana tai pingviininä kun on niin paljon helpompaa.

 

Rajoja rikotaankin todella vain olemalla rehellisiä. Ja voit olla rehellinen vain olemalla oma itsesi. Eikö olekin helpommin sanottu kuin tehty? Toinen hyvä, mutta aivan yhtä hankala vinkki luovuuden löytämiseen oli Ravistettava Omskakas –kirjassa:

 

”Meidän on ravistettava ajankäyttömme ja uskallettava yksinkertaistaa. Meidän on kestettävä epävarmuutta ja uskallettava kyseenalaistaa. Meidän on opittava nauramaan itsellemme ja lopetettava loputon, lähes pakonomainen vertailu.”

 

Se ei tainnut tehdä asiasta yhtään sen yksinkertaisempaa? Sitähän minäkin! Onneksi minulla on vielä yksi hyvä keino jäljellä. Olen kuunnellut ala-asteikäisestä asti Apulantaa Tonin nerokkaiden sanoitusten ansiosta, ja pakotankin nyt teidätkin lukemaan niitä. Olkaa hyvät!

 

– Toni Wirtanen, Apulanta. Kuva otettu Kuutio-albumin kansilehtiöstä.

 

Sini kiittää ja kuittaa!


PS. Paremmin aiheeseen liittyviä ajatuksia löytyy muistiinpanoistani portfoliostani

http://zils.weebly.com/5/post/2013/03/kuka-min.html

Tagit: , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!