Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

cropped-icon_opiskelijayrittajyys

Kun tavoitteena ei ole voitto

Kirjoitettu 06.04.18
Esseen kirjoittaja: Tomi Rytkönen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Hyvästä paras - Kun tavoitteena ei ole voitto
Kirjan kirjoittaja: Jim Collins
Kategoriat: 9.01. Oppiminen, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Meidän on hylättävä hyvää tarkoittava mutta täysin väärä käsitys, että yritysmaailman ulkopuoliset organisaatiot saavuttavat erinomaisuuden parhaiten, jos ne muuttuvat ”enemmän business-luonteisiksi”

Jim Collins

Yrittäjyyskasvatuksen järjestö, jossa ei toimita yrittäjämäisesti? Tuoko bisnesajattelu ratkaisuja järjestöjen kankeuteen? Kerron alkuun tarinan.

Ajattelin vielä pari vuotta sitten, että tulen työllistymään yrityssektorille joko itse yrittäjänä tai sitten palkansaajana. Olinhan ollut itsekin yrittäjänä useamman vuoden ja ajattelin, että raha liikkuu siellä missä bisneskin pyörii. Tietämykseni järjestöorganisaatioista vaihteli aina poliittisten järjestöjen toiminnasta kankeisiin ja vanhanaikaisiin järjestöjyyriin, joita molempia yhdisti tietynlainen byrokraattisuus.

Päädyin vuonna 2014 armeijassa hakemaan Varusmiestoimikuntaan, jonka myötä loikkasin ensi kertaa yritysmaailmasta kolmannelle sektorille. Olin puheenjohtajan roolissa yllättäen tekemässä aivan samanlaisia asioita, jotka minua kiinnostivat yrittäjyydessä: toiminnan kehittämistä, kouluttamista, sisällöntuotantoa, tapahtumatuotantoa sekä johtamis- ja organisointitehtäviä.

Ja silloin sen tajusin, että jos pystyn Suomen kankeimman toimijan palveluksessa toteuttamaan itseäni järjestössä, voi se tarjota minulle myös tulevaisuudessa mahdollisuuksia. Voin toimia yrittäjänä työelämässä millä sektorilla tahansa.

Hyvästä paras –kirjassa puhutaan paljon bisnesmaailman ja voittoa tavoittelemattomien toimijoiden eroavaisuuksista ja näkökulmista. Ratkaisevaa ei olekaan juuri se, millaisen toimijan palveluksessa tai millä sektorilla työskentelee, vaan se kieli jolla työstä puhutaan. Tavoitteena työelämässä organisaatiolla on olla mahdollisimman hyvä ja erot ajatuksessa ovatkin enemmän hyvän ja parhaan välillä kuin toimialojen välillä.

Sillä jokaisella alallahan työskentely on (toivottavasti) sitä, että organisaatiossa pyritään rakentamaan edellytyksiä paremmalle toiminnalle sekä katsotaan asioita onnistumisen tavoittelun näkökulmasta. Suomalaisen suuhun varmasti aika kovia sanoja, mutta kuka ei haluaisi olla hyvä työssään ja onnistua siinä?

Aloittaessani työt Nuori Yrittäjyys ry:llä kollegani tiivisti työskentelyn kolmannella sektorilla parhaalla mahdollisella tavalla: ”Olen kokenut, ettei sillä ole väliä millä sektorilla töitä tekee, kunhan pääsee toteuttamaan itseään ja työ tuntuu oikealta” Tämän myötä myös itse opin sen asian, jota käsittelin myös edellisessä esseessäni, ettei minusta välttämättä tule koskaan yrittäjää, vaikka olenkin toiminut yrittäjänä vuosia. Sen sijaan innostukseni yrittäjyyttä kohtaan tulee pitämään minut varmasti aina jollain tavalla tekemisissä yrittäjyyden kanssa.

 

Menestymisen edellytyksiä mitataan liike-elämässä yleensä numeroiden pohjalta esimerkiksi liikevaihdon, tuloksen tai kasvulukujen myötä. Sen sijaan olen itse päässyt sisälle kolmannella sektorilla aivan uudenlaiseen mittariin, joka on vaikuttavuuden mittaamista.

Jim Collins käsittelee kirjassa myös ”parhaan” määrittelyä – menestymisen arviointia ilman liike-elämän mittareita. Erinomaiseksi organisaatioksi määritelläänkin lukuihin tuijottamisen sijaan loistavasti toimiva ja näkyvää jälkeä pitkällä aikavälillä aikaansaava toimija. Nykyisessä työssäni olenkin huomannut, että vaikuttavuus valtakunnallisesti esimerkiksi osallistujamäärien, ohjelmasuoritusten ja erittäin hyvien tutkimustulosten myötä on ollut paljon tärkeämpää kuin budjettimme kasvattaminen. Budjetti ja sen kasvaminen mahdollistaa suuremman vaikuttavuuden, mutta se ei mittaa lopullista onnistumista. Laatu korvaa siis tässä tapauksessa määrän.

 

Mikä sitten tekee organisaatiosta parhaimman?
Kirjassa esitellään parhaimmuutta mittaavat määritelmät, jotka ovat peräisin Clevelandin orkesterin johtaja Tom Morrisin asettamia. Kiteytettynä määritelmät ovat seuraavat:

YLIVOIMAINEN SUORITUS: Yleisö antaa tunnepohjaista palautetta, henkilöstö onnistuu loistavasti, toiminnan kysyntä kasvaa sekä siitä ollaan jatkuvasti kiinnostuneempia pyytämällä uudelleen eri tilaisuuksiin (pysyvyys).

SELKEÄ EROTTUMINEN: Toiminta on vaikutusvaltaista ja sen periaatteita ja toimintamalleja pyritään kopioimaan. Toiminnasta ollaan alueellisesti tai kansallisesti ylpeitä ikään kuin ”olemme todella ylpeitä kaupunkimme orkesterista” sekä johtamismalleja alalla muutetaan malliorganisaation mukaisesti.

KESTÄVÄ KEHITYS: Erinomaisuus kestää läpi sukupolvien ja toiminta on pysyvää. Tukijat haluavat olla lahjoittamassa ja tukemassa rahallisesti toimintaa pitkäaikaiseen menestykseen.

 

Tämä sai minut miettimään, kuinka voisin omassa toiminnassani ottaa huomioon ja voisin tuoda nykyiseen organisaatiooni yhä enemmän näitä piirteitä arvoihimme. Monet kohdista täyttyvätkin jo meillä, kuten esimerkiksi yleisön tunnepohjaiset kokemukset nuorten onnistumistarinoina tai toiminnan kysynnän kasvaessa Suomessa jatkuvasti. Vaikuttavuutemme nuorten ja opettajien myötä on nousussa, mutta työtä silti riittää. Koemme olevamme myös vaikutusvaltaisessa asemassa, sillä olemme päässeet osallistumaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja tapahtumiin, saaneet toimintaamme tukea valtiolta ja lukuisissa kouluissa ollaan ylpeitä tekemästämme työstä. Tätä kaikkea on kestänyt Suomessa jo yli 15 vuoden ajan ja kansainvälisesti jo sadan vuoden ajan.

Onnistumisen mittarit ovatkin siis myös toiminnassamme sisäisiä ulkoisten lisäksi. Tähän voisi käyttää myös vertauksena Jim Collinsin kirjassakin esittämää siilikonseptia kolmannella sektorilla:

Mistä olemme todella innostuneita?
Missä voimme olla maailman parhaita?
Mikä vaikuttaa resursseihimme?

Näitä kysymyksiä minun täytyy lähteä seuraavaksi pohtimaan, jotta pääsen yhä syvemmälle sisään voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toimintaan. Minut tunnetaan määrätietoisena ja tavoitteellisena ihmisenä, joten on aika valjastaa kaikki taidot ja kyvyt käyttöön luodakseni vaikutusta muihin ihmisiin.

Tällä hetkellä minä koen, että olen sellaisessa paikassa, jossa pystyn luomaan jotain todella merkityksellistä. Se jos mikä innostaa minua.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!