Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuolemanlaakso

Kirjoitettu 13.05.20
Esseen kirjoittaja: Aleksi Heinonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kuolemanlaakso
Kirjan kirjoittaja: Tommi Kovanen & Jenny Rostain
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jo pitkään minun on pitänyt lukea Tommi Kovasen minulle allekirjoittama kirja Kuolemanlaakso. Tuntui mukavalta lukea pitkästä aikaa elämänkerta ainaisten yritysmaailmaan liittyvien kirjojen sijaan. Tommi Kovanen on Pieksämäeltä kotoisin oleva entinen jääkiekkoilija, joka voitti urallaan muun muassa Suomen mestaruuden. Kovasen uraan mahtui paljon käännekohtia, mutta niistä suurin oli vuoden 2013 tammikuussa taklauksesta saatu aivovamma. Taklauksen jälkeen ei enää mikään Tommi Kovasen elämässä ollut ennallaan.

 

26. tammikuuta 2013 Lukolla oli kotiottelu Bluesia vastaan. Tommi Kovasen uran 40. ottelu oli edessä ja myös hänen vaimonsa 40-vuotissyntymäpäivä. Kovanen oli varannut Raumalta rantahuvilan iltaa varten, jossa juhlittaisiin syntymäpäiviä. Otteluun valmistautuminen oli samanlaista kuin aina ennenkin ja ottelun piti olla kuten yksi monista. Ottelu kerkesi kuitenkin kestää vain 11 sekuntia, kun peli vihellettiin poikki. Bluesin Tommi Huhtala taklasi Lukon puolustajaa Tommi Kovasta rumasti sekä kovaa selkään. Tästä taklauksesta ei seurannut edes pelirangaistusta ja Liiga hiljentyi asiasta täysin. Lukkoa sekä Kovasta uhkailtiin sakolla, jos asiasta puhutaan julkisuudessa. Siitä hetkestä alkoi Kovasen elämän käännekohdat.

 

Tommi Kovaselle todettiin aivovamma, joka johtui pelissä tapahtuneesta loukkaantumisesta. Prosessi ei kuitenkaan ollut helpoin, koska aluksi hänelle diagnosoitiin vain aivotärähdys sekä murtunut leukaluu. Tätä Kovanen ei ollut uskoa, koska kunto oli todella huono ja jaksamista ei ollut yhtään. Arkisista rutiineista oli tullut ylitsepääsemättömän vaikeita. Kovanen kuvailee kirjassaan, että hän ei enää osannut laittaa edes autonavaimia virtalukkoon, ei osannut lukea, ei muistanut mitä kaupasta piti hakea, pääkivut olivat järisyttäviä ja väsymys oli lamaannuttava. Tätä kaikkea ei myöskään helpottanut, että koko taklaus oli jätetty unholaan eikä siitä joutunut kukaan vastuuseen. Seuran lääkärit eivät uskoneet Kovasen kipuihin ja tuntemuksiin vaan ajattelivat hänen olevan flunssassa tai masentunut. Tommi Kovanen kääntyi entisen seuransa IFK:n lääkärin puheille ja vasta sitten aivovamma todettiin. Jääkiekkouraa hän ei ollut valmis lopettamaan vaikka tilanne oli vakava, mutta syksyllä 2013 lääkärit antoivat viimeisen sinetin jääkiekkoilijan uralle.

 

”Työkyvytön kaikkiin töihin.”

 

Pitkän jääkiekkouran äkillinen loppuminen ja aivovamman toteaminen eivät sulautuneet helposti Tommi Kovasen elämään. Hän kielsi aivovammasta johtuvat oireet ja käytöksen muutoksen itseltään sekä kaikilta läheisiltään. Valehtelusta tuli tapa, jota Kovanen myönsi tehneensä tarkoituksella ja lopulta hän ei enää edes huomannut valehdelleensa kunnostaan. Hän oli keksinyt kaikelle tekemättömyydelle ja huonolle ololle tekosyyn vaikka todellisuus oli, että aivovamma vaikutti elämään käsittämättömän paljon. Kovanen kuvailee kirjassaan, että enää mikään, mistä hänet oli tunnettu ei ollut entisellään. Hänestä oli muuttunut itsensä vastakohta ja omien sanojensa mukaan kiltistä sekä empaattisesta miehestä oli muuttunut hirviö. Kovanen ei enää halunnut olla tekemisissä joukkuekavereiden tai muun lähipiirin kanssa. Hänen tunteensa olivat hävinneet lähes kaikkea, jopa vaimoaan sekä rakastamaansa jääkiekkoa kohtaan. Hän halusi vain vajota yksin omaan maailmaansa, jossa hän pystyisi kieltämään jääkiekkouran loppumisen ja aivovamman, joka vaikuttaisi häneen koko loppuelämän.

 

Kovasen elämässä tapahtui loukkaantumisen jälkeen myös positiivisesti merkittäviä asioita. Hän sai poikalapsen kesällä 2013. Kovanen kuvailee tunnetta euforiseksi ja onnellisimmaksi hetkeksi, jota on eläissään kokenut. Arkeen toi haasteita, että pienen lapsen kasvattamisen ohella puolison piti auttaa jatkuvasti myös Tommi Kovasta. Lapsi toi arkeen iloisuutta ja hetken ajanjakson ettei ajatus liikkunut vain aivovamman ympärillä.

 

Vuonna 2014 Lukon kannattajaryhmä Rauman Boja otti yhteyttä Kovaseen. He halusivat järjestää Tommi Kovasen kunniaksi muistopelin. Samoihin aikoihin Mikkelissä oli aikeissa hommata joustokaukalo. Kovanen päätti, että nyt on aika yhdistää nämä kaksi projektia. Hän sai siitä paljon virtaa ja intoa tehdä jotain merkittävää pitkästä aikaa. Otteluun Kovanen kutsui entisiä pelikavereitaan ja vastustajaksi entisen seuransa Rauman Lukon. Hän jopa ajatteli kutsuvansa hänet taklanneen Tommi Huhtalan mukaan otteluun ja Kovanen soitti Huhtalalle selvittääkseen välit. Välit saatiin sovittua, mutta kutsua otteluun ei tullut, koska Huhtala perui heille kuuluneen yhteisen haastattelun YLEn kanavilla, jossa Kovasen oli tarkoitus hyvänä eleenä kutsua Huhtala mukaan. Hyväntekeväisyysotteluun oli myyty paljon lippuja, Helsingin IFK sekä Mikkelin Jukurit olivat antaneet myös oman panoksensa. Rauman Lukko, joka oli Kovasen viimeisin seura sekä ottelun vastustaja, lupasi lahjoituksen otteluun ja sanoivat, että summa täytyy kuuluttaa jäähallissa. Totuus oli kuitenkin, että Rauman Lukon antamassa kirjekuoressa ei ollut sisältöä, koska Lukon johtoporras koki, että pelkästään seuran mukana olo on tarpeeksi suuri korvaus. Itse ottelu sujui hyvin ja Tommi Kovanen sai vihdoin lopettaa jääkiekon haluamallaan tavalla. Poistuen jäältä omilla jaloilla luistellen.

 

”Muistan varmasti loppuikäni, kun nyt suljen vaihtoaition luukun.”

 

Kukaan ei varmasti osannut odottaa, kuinka lyhyestä ajasta Kovanen kiitospuheessaan puhui. Vain kuukausi ottelun jälkeen Kovanen oli päättänyt tehdä itsemurhan. Hän oli juuri eronnut vaimostaan ja pakannut muuttotavaransa. Kovanen ajoi tutun järven rantaan ja viilsi veitsellä ranteensa auki. Tarina ei onneksi pääty näin surulliseen tapaukseen, vaan Kovasen hyvä ystävä oli soittanut poliisit perään, koska Kovasesta ei ollut kuulunut pitkään aikaan. Hänet löydettiin järven rannalta autostaan ja kiidätettiin sairaalaan. Sairaalassa herätessään Kovanen ajatteli, että miten tästä kukaan voisi enää mennä eteenpäin. Hänelle kuitenkin määrättiin hoitoa Moision mielisairaalassa ja siellä vietetyn ajan jälkeen Kovasen elämänhalu alkoi palautua. Kovanen on nykyään hyvin kuntoutunut ja tunteet ovat palautuneet. Kirja hänen ajatuksistaan ja elämästä on kirjoitettu neljä vuotta loukkaantumisen jälkeen.

 

Kirjasta ei jäänyt kauheasti mitään siirrettävää Tiimiakatemian arkeen. Ehkä ainut mitä Tiimiakatemiaan liittyen jäi käteen oli, että täytyy muistaa pitää ystävistä, tiimiläisistä ja muista läheisistä hyvää huolta ettei kukaan joudu kokemaan samaa kuin Tommi Kovanen. Kirja oli erittäin pysäyttävä ja koskettava tarina siitä, kuinka elämä saattaa kaatua hetkessä. Itselleni tuli kirjaa lukiessa paljon muistoja siitä, kun koin omassa elämässäni suuren muutoksen diabetekseen sairastuessa. Omaan lyhyeen elämääni on myös mahtunut paljon vastoinkäymisiä, mutta onnekseni olen aina pystynyt tukeutumaan johonkin eikä ole tarvinnut mennä ajatuksien kanssa niin pitkälle kuin siihen, mikä johti Tommi Kovasen romahtamiseen. Tuntui uskomattomalta, että jääkiekossa voidaan sivuuttaa noin suuri tragedia ja yrittää vaientaa taklauksesta puhuneet henkilöt. Jääkiekko on bisnestä ja viihdettä, mutta on käsittämätöntä, että asiasta ei otettu mitään vastuuta. Kovasen tarina antaa kyllä paljon toivoa, että vaikka asiat menisivät kuinka perseelleen tahansa, niin aina on mahdollista nousta. Tapasin Tommi Kovasen Pieksämäellä, kun PiPS pelasi juhlaottelun, jossa Kovanen oli myös pelaamassa. Illalla paikallisessa kuppilassa kysyin Tommilta, että mitenkäs on mennyt nyt peliuran jälkeen. Nyt ymmärrän paremmin, mitä Kovanen tarkoitti vastauksellaan.

 

”On tässä paremminkin mennyt.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!