Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuuletko linnun laulun?

Kirjoitettu 03.02.19
Esseen kirjoittaja: Salla Kankaanpää
Kirjapisteet: 3
Kirja: Kuuletko linnun laulun?
Kirjan kirjoittaja: Anthony DeMello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Anthony DeMellon Kuuletko linnun laulun? antaa ajateltavaa. DeMello on jesuiittapappi, joten luonnollisesti tarinat ja niiden opetukset liittyvät uskontoon ja uskontojen keskeisiin henkilöihin. DeMello ei tuputa uskontoa ja uskon oppeja, vaan suosittelee tarinoiden soveltamista ja muokkaamista omaan elämään. DeMello on pappiuden lisäksi psykoterapeutti, joka näkyy hänen kyvyssään luoda tarinoihin syvällinen merkitys, joka teroittaa läsnäolon tärkeyttä, sekä tietoisuuden merkitystä. Kirja koostuu pienistä tarinoista, joiden päätteeksi on syytä pysähtyä hetkeksi miettimään opetusta. Toiset tarinat olen lukenut jopa useampaan kertaan.

Lukuohjeistuksessa sanotaan, ettei kirjaa missään nimessä pitäisi selailla lukien otteita sieltä täältä, se vain huvittaa lukijaansa. Itse olen toteuttanut lukemista juuri tällä ”kielletyllä” tavalla, mutta siitä huolimatta koen kuulevani linnun laulun. Haluaisin kirjan oikeastaan omaan kirjahyllyyni, jolloin voisin päivän päätteeksi, sen rauhallisimmassa, hetkessä lukea tarinan tai kaksi. Näin kykenisin päivittäin muistamaan elämän olennaisimmat asiat, kuten tietoisuuden käsillä olevasta hetkestä.

Tämä kirja ja kirjailijan tarina on saanut minut miettimään uskoa ja uskontoa, sekä sen merkitystä ihmiseen. Olen pohtinut asiaa muidenkin esseiden yhteydessä, kuten esimerkiksi Toivon johtaminen -kirjan kohdalla. Uskonto ja uskon asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita. Kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään, miksi uskoo ja mihin. Pääasia, että usko, lahko tai ryhmä tuo rauhan ihmisen sisimpään. Aivan liikaa on ihmisiä, jotka kokevat olevansa eksyksissä, motivoituvan vääristä asioista tai kokevat elämän aiheuttamaa ahdistusta ja painetta päivästä toiseen. Mielestäni uskontojen keskeinen anti on sitä, miten pystyy luottamaan johonkin ylempään voimaan, joka johdattaa oikeaan suuntaan, silloinkin kun tuntuu ettei missään ole mitään järkeä. Sama voima auttaa hyvinä päivinä näkemään elämän kauneuden ja hyvyyden. Usko antaa voimaa ja auttaa luottamaan elämään. Eivätkä uskonasiat ole pelkästään luottamista siihen, miten kaikki järjestyy. Uskonto määrittelee hyvän ja pahan – moraalin. Suurimmassa osassa uskonnoista pääpiirteet ovat samat. Anteeksipyytäminen, anteeksi antaminen, kiitollisuus ja inhimillisyys toisiamme kohtaan.

Usko ja uskonto auttavat monia ihmisiä jaksamaan ja kulkemaan tietään eteenpäin. Se, miten me Tiimiakatemialla kokoonnumme kaksi kertaa viikossa rinkiin keskustelemaan päivän polttamista aiheista, miten tiimistä muodostuu toinen perhe, jolle voi kertoa hankalatkin jutut, muistuttaa mielestäni seurakuntaa. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua ryhmään. Ryhmään, jonka kanssa voi iloita ja surra yhdessä. Ryhmän, jonka kanssa voi laulaa ja tanssia. Ryhmään, jonka edessä pystyy olemaan juuri niin haavoittuvainen kuin on. Ryhmään, joka aina ottaa sinut iloiten vastaan, riemuitsee läsnäolostasi, ajattelustasi ja kannustaa yli esteiden. Rehellisesti sanottuna, mielestäni uskonto on helpoin tapa saavuttaa rauha ja onnellisuus. Sitten on näitä vaihtoehtoisia juttuja, kuten Tiimiakatemia tai kyky muuten löytää sisäinen voima tai johdatus tai ihmisryhmä, joka voimaannuttaa tukien ominaista kykyäsi ajatella. Itse olen seitsemän vuotta sitten tatuoinut olkapäähäni tekstin ”älä huoli, kaikki järjestyy”. Niin asiat ovat aina järjestyneet ja tulevat aina järjestymään. Itse luotan elämään.

On selvää, että Anthony DeMellon kirjallisuus ei avaudu kaikille. Sekin on ihan varma, että joku esseeni pohjalta ajattelee uskontojen olevan tuulesta temmattuja satuja ja tarinoita, jotka aiheuttavat ihmisten rypemistä säälissä ja synnissä. Sitten soppaan lisätään mielisairaat diktaattorit, jotka väittävät taistelevansa jonkun ideologian puolesta käyttäen hyväuskoisuutta hyväkseen, lisäten kärsimystä ja pahaa oloa. Tiedän myös kääntöpuolen. Se ei ole oleellista, vaan usko, toivo ja sisäinen rauha.

Sellaisia ajatuksia tähän päivään. Ohessa vielä muutamia tarinoita, jotka ovat syvimmin iskostuneet mieleeni.

Kuninkaan haukka

Nasruddin oli kohonnut kuninkaan pääministeriksi. Kulkiessaan kerran palatsin läpi hän näki kuninkaan haukan. Sellaista kyyhkystä ei Nasruddin ollut ennen nähnytkään. Niinpä hän haki sakset ja leikkasi niillä haukan kynnet, siivet ja nokan lyhyiksi. ”No nyt sinä olet kunniallisen linnun näköinen”, Nasruddin sanoi. ”Hoitajasi on näemmä lyönyt sinua pahasti laimin.”

Nasruddin oli oman tietämättömyytensä vanki. Hän ei kyennyt ajattelemaan, että erilainen lintu voisi olla yhtä hieno, hyvä ja tärkeä, kuin tuntemansa kyyhkynen. Laajentamalla omaa tietämystämme kykenemme suvaitsevaisimmiksi ja opimme arvostamaan erilaisuutta. Jokaisella olennolla on omat vahvuutensa, näyttipä tai kuulostipa se miten oudolta tahansa. Älä pyri muuttamaan ihmisiä, pyri sopeutumaan ja löytämään heidän vahvuutensa.

Rukoile tyytyväistä mieltä

Herra Vishnu sanoi häntä rukoilevalle miehelle: ”Olen väsynyt loputtomiin pyyntöihisi. Olen päättänyt suoda sinulle kolme toivomusta. Sen jälkeen en täytä enää yhtäkään pyyntöäsi.”

Mies esitti onnellisena ensimmäisen toivomuksensa. Hän pyysi, että hänen vaimonsa kuolisi, jotta hän voisi naida uuden ja paremman. Hänen toivomuksensa täyttyi heti.

Kun hautajaisiin kokoontuneet ystävät ja sukulaiset alkoivat muistella edesmenneen vaimon kaikkia hyviä ominaisuuksia, mies tajusi, että hän oli hätiköinyt. Hän tajusi olleensa sokea kaikille vaimon hyville puolille. Löytäisikö hän koskaan toista yhtä hyvää naista?

Niinpä hän pyysi Vishnua herättämään vaimon jälleen henkiin. Sen jälkeen hänellä oli enää yksi toivomus jäljellä. Tällä kertaa hän päätti vakaasti varoa tekemästä virheitä, sillä enää hänellä ei olisi tilaisuutta korjata niitä. Hän kysyi neuvoa joka taholta. Jotkut hänen ystävistään kehottivat häntä toivomaan kuolemattomuutta, mutta toiset kysyivät, mitä hyötyä on kuolemattomuudesta, jos ei samalla nauti hyvästä terveydestä. Ja mitä hyötyä on terveydestä, jos ei ole rahaa? Ja mitä iloa on rahasta, jos ystävät puuttuvat?

Vuodet kuluivat, eikä mies voinut päättää, mitä hän toivoisi: kuolemattomuutta vai terveyttä vai rikkautta vai rakkautta. Lopulta hän sanoi Herralle. ”Ole hyvä ja neuvo minulle, mitä toivoisin.”

Vishnu nauroi nähdessään miehen ahdingon ja sanoi: ”Pyydä, että voisit tyytyä kaikkeen, mitä sinulle annetaan.”

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä elämässä on tärkeintä. Mielestäni kiitollisuus ja tyytyväisyys omaan elämään ovat suurimpia kykyjä, mitä ihmisellä voi olla. Tyytyväisyys ei siis tapakaan kehitystä, kuten olen joskus kuullut väitettävän. Olemassa olevaan voi olla tyytyväinen ja siitä kiitollinen, vaikka tavoitteet olisikin asetettu toisaalle. Ei haaveilla tulevaisuuteen, eikä haikailla menneeseen, vaan keskitytään tähän hetkeen ja siihen, miten hyvä on näin. Se ei estä meitä kulkemasta eteenpäin.

Kultainen kotka

Mies löysi kotkanmunan, vei sen kotiinsa ja pani kanan pesään. Munasta kuoriutui kotkanpoikanen, joka kasvoi yhdessä kananpoikien kanssa.

Kotka uskoi olevansa kananpoika ja vietti koko elämänsä kotikanojen tavoin. Se kuopi maassa matoja ja hyönteisiä. Se kaakatti ja kotkotti. Välillä se räpytteli siipiään ja teki lyhyitä pyrähdyksiä ilmassa.

Vuodet kuluivat, ja kotka kävi hyvin vanhaksi. Eräänä päivänä se näki suurenmoisen linnun korkealla pilvettömällä taivaalla. Se liiteli ylevän majesteettisesti voimakkaiden ilmavirtojen kannattelemana lyöden ilmaa tuskin lainkaan vahvoilla kultaisilla siivillään.

Vanha kotka katsoi ylös ihmetyksen vallassa. ”Mikä tuo on?” se kysyi.

Hänen naapurinsa vastasi: ”Se on kotka, lintujen kuningas. Sen paikka on taivaalla. Meidän paikkamme on maassa. Me olemme kotikanoja.”

Kotka eli ja kuoli kanana, sillä se uskoi olevansa kana.

Klassinen Ruma ankanpoikanen -tarina. Tarinassa vain todellinen luonne ei koskaan paljastunut päähenkilölle itselleen. Luonnossa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten lauma voi kasvattaa toisen lajin edustajasta kaltaisensa. Niin käy väistämättä myös meille ihmisille. Kaikki on kiinni siitä, mitä itse uskottelee itsellensä olevansa ja minkälaisessa ympäristössä kasvaa – niin hyvässä kuin pahassa. Kuka tahansa voi kehittyä olemaan mitä tahansa, kun löytää oman motivaationsa ja oikeanlaiset ihmiset ympärille, jotka uskovat sinuun ja nostavat ylöspäin.

Syö itse hedelmäsi

Oppilas valitti opettajalleen:

”Sinä kerrot meille tarinoita, mutta et koskaan paljasta, mitä ne merkitsevät.”

Opettaja vastasi:

”Miltä sinusta tuntuisi, jos joku tarjoaisi sinulle hedelmän ja pureskelisi sen valmiiksi, ennen kuin hän ojentaisi sen sinulle?”

Näin meillä Tiimiakatemialla. Parhaat ja palkitsevimmat oivallukset syntyvät omasta ajattelusta ja tekemisestä. Kukaan ei voi löytää tarkoitusta puolestasi.