Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kuuletko lintujen laulun

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 1
Kirja: Muodonmuutos
Kirjan kirjoittaja: Esa Saarinen, Kirsti Lonka
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.4. Uusia tuulia oppimiseen, 3. Yrittäjyys, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tuohon otsikon Anthony de Mellolta lainattuun lauseeseen kiteytyy ainakin minulle tämän kirjan tärkein anti. Oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi ja meihin vaikuttavat kaikki ympäristöstämme saamamme ärsykkeet. Samalla tavalla kuin lapsena kehittyessämme, ympäristö, kasvatus, virikkeet ja muu kokemamme muokkaavat minäkuvaamme ja kehitystämme. Kirjassa kysytään osuvasti, miksi aikuiset eivät ihmettele asioita, niikuin lapset tekevät. Sillä ”oppiminen on oivaltamista”.

 

Viisivuotiaan innolla

Ihmisen tulisi ihmetellä asioita viisivuotiaan tavoin. Mihin ihmeeseen ”aikuistuessamme” kadotamme innon ihmetellä asioita. Jos oppiminen on oivaltamista, niin meidän tulisi tarjota itsellemme mahdollisuuksia oivaltaa. Joka ikinen päivä kohtaamme asioita, joista voimme oppia. Anthony de Mello puhuu heräämisestä ja siitä, kuinka se ei välttämättä ole kovin miellyttävä prosessi. Mutta lopulta se palkitsee ihmisen. Emme välttämättä löydä oikeita vastauksia, mutta ainakin kysymyksiä, jotka vievät meitä lähemmäs oikeaa vastausta.

 

Kuten kirjassa osuvasti mainitaan, otamme yleensä mielellämme vastaan tietoja, jotka vahvistavat aiempia käsityksiämme. Otamme mielellämme vastaan perinteisen koulujärjestelmän yksisuuntaista tietoa, sen kummemmin kyseenalaistamatta sitä. Vastaus tähän voi olla Tiimiakatemian oppimistapa, tai sitten perinteinen opetus yhdistettynä henkisen puolen kehittämiseen.

 

Henkinen puoli

Hoidamme nykyisin fyysistä puoltamme kohtuullisesti, vaikka olemmekin ylipainoinen kansa. Kehitämme tiedollista osaamistamme kouluttautumalla ja perinteinen tie tästä vie työelämään, jonne jäädään pidemmäksi aikaa. Tämä on ihan hyvä tie, niin kauan kun annetaan mahdollisuus pysähtyä ja myös kulkea poikkeavia polkuja. Kirjaa lukiessani aloin miettimään omaa opinahjoamme. Tiimiakatemialla pyritään kehittämään opiskelijoita suhtautumaan asioihin eri tavalla ja löytämään erilaisia polkuja. Mutta miten ihmiset saadaan heräämään? Miten uskaltaisimme painua vielä syvemmälle omiin mieliimme ja ajatuksiimme ja oikeasti opetella tuntemaan itsemme ensin. Minulle on useaan otteeseen sanottu, että alkuun on hyvä lukea näitä ja näitä kirjoja Ja jos on aikaa tai kirjapisteitä uupuu,voi lukaista henkisen kasvun kirjoja. Mitä ihmettä? Eikö meidän pitäisi juuri olla niitä ihmisiä, jotka pyrkivät muuttamaan tätä maailmaa? Tarvitaanko tänne lisää liiketalouden osaajia, vai oikeasti ihmisiä, jotka ajattelevat ja näkevät asiat laajemmin? Minulle sanottu lause ”et voi rakastaa muita, jos et ensin osaa rakastaa itseäsi” taipuu mielessäni näihinkin kysymyksiin. Tärkeää olisi heti alusta alkaen pyrkiä kääntämään aivot erilaisen asentoon. Sellaiseen, jossa otamme asioita vastaan, tarkastelemme, ihmettelemme ja oivallamme, siis opimme. Kuuluko se lintujen laulu? Siinä on oikeasti tärkeä kysymys.

 

Dialogi

Hiljalleen minulle on alkanut avautua se, mitä dialogi oikeasti tarkoittaa. Kuinka se eroaa keskustelusta. Dialogissa ihminen laittaa itsensä oikeasti peliin. Ottaa vastaan muiden puheen ja keskustelee. Asetelma ei ole ”omat mielipiteet vastaan toisten mielipiteet”. Mielestäni kyse on siitä, mitä voimme oppia toisiltamme. Mitkä asiat yhdistyvät niin, että luomme jotain uutta? Dialogi – avain innovatiivisuuteen kirjassa kuvattiin dialogia hyvin. Ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa siksi, että tärkeintä on lähtökohtaisesti kuunnella. Ei kekseliäisyys tai uuden luominen lähde mistään bisnesenkeleistä tai start-upeista haaveilemalla. Se lähtee mielestäni siitä, että olemme avoimia, hereillä ja valmiita oppimaan joka ikisenä hetkenä. Välillä se hyvä idea on minulla, joskus jollain toisella, mutta joskus kaikkein hienointa tapahtuu, kun yhdistetään kaksi puolta toisiinsa.

 

Kirjassa mainitaan, että jos haluamme ymmärryksen kasvavan räjähdysmäisesti täytyy:

  • oppiaine-, tiedekunta- ja laitosrajat murtaa

  • korkeakoulujen keskinäiset rajat murtaa

  • korkeakoulujen ja toiminnallisten työyhteisöjen rajat murtaa

Olen osittain samaa mieltä. Tarvitsemme toki tarkkaa ja alakohtaista rautaista osaamista ja tietämistä, mutta yhdistämällä vaikkapa Tiimiakatemian ja yliopiston filosofian laitoksen tai kasvatustieteilijöiden osaamista, voisimme saavuttaa aikamoisia tuloksia. Tai sitten emme saavuttaisi mitään, mutta syytä olisi kokeilla.

 

Vieraillessamme Madridin Tiimiakatemialla, oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Tiimiakatemia ja paikallinen HUB, toimivat samoissa tiloissa. Siinä on oivallettu edellisen listan viimeisen kohdan merkitys. Moni meistä keskittyi siihen, ettei Madridin tiimin liikevaihto ollut kovin korkea tai siihen, että heidän kanssaan toimintasuunitelma muuttui koko ajan. Mutta ehkäpä he ovat lähteneet etenemään vaihtoehtoista reittiä, joka synnyttää aivan jotain uutta. Opetus oli toki muutenkin erilaista. He käyvät alkuun neljä kuukautta perusopintoja ja aloittavat tiimitoiminnan vasta sitten. Mielenkiintoinen seikka oli myös se, että jos joku ei pääse tavoitteeseen, niin kaikki saavat hylätyn. Onko tuo tiimitoimintaa vai armeijaa? Olisiko se kokeilemisen arvoinen juttu myös meillä? En tiedä.

 

Merkityksellistä oli se, että Mardidin tiimiakatemialla on hyvät edellytykset seurata muiden yrittäjien työtä, saada neuvoja ja kenties myös asiakkaita, ideoita ja kehttää toimintaansa laajemmassa yhteisössä. Lisäksi Mardidin Tiimiakatemian tilat sijoittuivat alueelle, joka on erittäin yrittäjähenkistä. Oma vaikutuksensa varmasti myös sillä.

 

Onnellisuus

Lapsi on onnellinen leikkiessään, se on lapselle ominaista tekemistä. Usein sanotaan, että leikki on lapsen työtä. Mutta kuinka moni aikuinen muistaa leikkiä tehdessään työtä? ”Jos työ tai opiskelu tuhoaa luovuuden, miten se voi olla onnellistavaa tai tuottaa parhaalla tavalla?” Välillä kuulen, kun joku tiimiyrittäjä mainitsee siitä, että meitä rajoitetaan jotenkin. Ihan rehellisesti, miten meitä rajoitetaan? Rajoitammeko itse itseämme tekemällä työtä, joka ei tee meitä onelliseksi? Aina ei kaikki voi olla vain ruusuilla tanssimista, mutta tekemisessä tulisi olla onnellisuuden ja positiivisuuden vire. Me olemme paikassa, joka oikeasti mahdollistaa meille vaikka mitä.

 

Top 3 ajatukset kirjasta

  • Muista hoitaa myös henkistä puoltasi ja kasvaa henkisesti.

  • Ole avoin ja opit.

  • Yritä päästä tilaan, jossa kuulet lintujen laulun yrittämättä.

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@idealeka.fi

 

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!