Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Kymmenentuhatta tuntia ja kolmetoista kerta

Kirjoitettu 31.12.19
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Paras
Kirjan kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kategoriat: 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 7.5 Innovoinnin klassikot, 8. Henkinen kasvu, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Luin Erik Bertrand Larssenin kirjan ”Paras”. Jaottelen esseeseen eniten mieleen jääneitä ja puhuttelevia kohtia ja osioita.

Arvot ovat pysyvämpiä kuin tavoitteet. Tämä yllätti minut eniten, sillä en ollut tullut ajatelleeksi tätä aiemmin ja syvemmin. Muodostamme arvot ajan kanssa, mutta tavoitteet vaihtelevat elämäntilanteesta riippuen. Hyvä esimerkki kirjassa oli siitä, kun Larssen mainitsi yrittäjän, joka ei ollut saanut aikaiseksi paljoa. Hänen arvonsa oli turvallisuus ja Larssen tajusi, että yrittäjä mietti riskejä liikaa ja ei siksi saanut aikaiseksi yritystä.

Lähdin pohtimaan omia arvojani. Itselle luotettavuus ja vapaus tehdä asioita ovat yksiä arvoistani. Siksi olenkin varmasti Tiimiakatemialla. Luotan tiimiini, ja siksi tunnen olevani motivoitunut ja oikeassa paikassa. Vapaus tehdä asioita siellä ja päättää että mitä haluan tehdä, on yksi suurimmista syistä, että miksi viihdyn Tiimiakatemialla.

Steve Jobsin sanoin: ”Älkää jääkö opinkappaleiden vangiksi – siis elämään sen mukaan, mitä muut ihmiset ovat ajatelleet”. Tämä lainaus oli lähestulkoon voimaannuttava. Vaikka aina painotetaan kirjojen lukua, ei oppiminen saisi jäädä ainoastaan niiden varaan. Pitäisi soveltaa opittua ja reflektoida oppimaa omaan tekemiseen. Näin oppi ei jää ainoastaan kirjan tasolle. Olen koittanut oppia reflektointia, ja erottaa sen referoinnista. Soveltaa oppimaani omaan elämään ja oppimiseen, sekä tiimin kehittymiseen.

 

Tavoite

Tavoitteet: oikeanlainen tavoite motivoi joka päivä ja siitä saa mielihyvää ajatellessaan. Barssen: ”Kun tavoite on oikea, on helppo polttaa muutama silta takanaan ja antaa kaikkensa”. Lukiosta päästessäni minulla oli selkeä tavoite: löytää itseni uudelleen, ja päästä aloittamaan alusta. Päätinkin lähteä Australiaan ja saavutin tavoitteeni täysin.

Nyt tavoitteenani on juuri oppia paremmaksi esiintyjäksi ja puhujaksi. En saisi antaa vanhojen inhottavien asioiden vaikuttaa, vaan niin kuin Barssen sanoi ja polttaa vanhat sillat takanani ja keskittyä täysin tavoitteeseen.

Tavoitetta vahvistaa sen tekemisen kirjallisuus. Tiimiakatemiassa teemme, joka puolivuosittain oppimissopimuksen, johon tavoitteet kirjataan. Pitäisi tosin käydä useammin vilkaisemassa oppimissopimusta ja palauttaa kirjaamat jutut mieleen.

 

10 000 tuntia ja 13 kertaa

Matkalla eli kehittyessä pidettävä tavoite mielessä koko ajan.

Kirjassa puhuttiin paljon 10 000 tunnin harjoittelusta. Eli jos treenaa 10 000 tuntia eli 20 vuotta, kun jaksaa harjoitella niin pitäisi olla hyvä. Esimerkkinä hiihtäjä, joka on aloittanut treenaamaan lapsena ja treenaa noin 1000-1200 vuodessa, on reilu 20 vuotiaana varmasti kyllä hyvä. Mutta silti varmasti lyhyemmässäkin ajassa voit treenata hyväksi ja tavoitteeseen. Toki harjoittelun laatu vaikuttaa myös paljon tulokseen ja laatuun.

Kirjan mukaan, kun jonkun asian tekee 13 kertaa, siitä tulee tapa. Tämä voi toisaalta pitää paikkansa jonkun kohdalla, riippuen toki ajasta minkä sisällä toiston tekee. Jos 13 kertaa tekee asian esimerkiksi vuoden sisällä, ei tapaa välttämättä muodostu. Raju esimerkki voisi olla siitä että jos juo 13 päivää putkeen kossua, tapa muodostuu varmasti ainakin joillekin. Tavasta poikkeaminen on haastavaa, ja tämä pitää varmasti paikkansa kossun juomisen suhteen. On varmasti vaikeaa pitää välipäivä. Toisaalta jos asian tekee 13 kertaa vuodessa, on poikkeaminen ja tekemättä jättäminen varmasti helpompaa.

 

Suoritushetki

Itse haluan kehittyä esiintymisessä ja lavalla luontevasti olemisesta. Voin hyödyntää kirjan oppeja hyvin jatkossa harjoittelussa. Kuvitella lavalla menon, tilanteen, jossa olen ja mitä tunnen. Toki akatemialla pääsee muutenkin paljon harjoittelemaan esiintymistä, mutta voin harjoitella itsekin sitä omalla ajallani. Sama toimii asiakaskäynneillä. Pohtia tilannetta, ja sitä kuinka astelen tapaamiseen, tapaan asiakkaan ja tervehdin. Sitten, että kuinka esittelen itseäni, Projektitoimisto Gravin ja niin edelleen. Voisimme itseasiassa tehdä tiiminäkin harjoituksia, jossa visualisoitaisiin yhdessä asiakastilanteita ja keskittyä niihin kohtiin, jotka eniten askarruttavat. Visualisoinnissa voi harjoitella tilanteita, jossa asiat eivät mene niin kuin on alun perin suunnitellut. Itselle tämä on erityisen tärkeää. On pakko muistuttaa itseään jatkuvasti, että mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Pelkään epäonnistumista ja olen täydellisyyden tavoittelija, ja siksi visuaaliset harjoitukset voisivat auttaa minua jännittävien tilanteiden pohtimisessa.

Muistan monesti lukioteatteriaikaan ennen esityksen alkamista hirveän hikoilun, kihelmöinnin ja sykkeen nousun. Jännitti niin paljon. Lavalle kuitenkin asteli Mia, josta jännitystä ei edes huomannut. Häpesin siihen aikaan, ja jälkeenkin jännittämistä. Kävin hurjilla kierroksilla, hikoilin ja tärisin. On helpottavaa lukea ja ymmärtää että mistä kaikki johtuu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Hermostumisen ja jännityksen tarkoituksena on valmistaa meitä tulevaan. Jännitys yleensä boostaa suoritusta. Hikoilu johtuu siitä, kun ruumiinlämpö nousee ja lihasten hapen saanti lisääntyy. Adrealiini alkaa virtaamaan siis kun lihakset menevät valmiustilaan ja valmistavat meitä koitokseen. On siistiä ajatella, että kuinka paljon meissä tapahtuu jännittäessä.

Lavalla ollessani, aikaisemmin ja nykyään pohdin että mitä muut ajattelevat. Täriseekö ääni, näytänkö hermostuneelta, muistanko hymyillä ja miltä ääneni kuulostaa. Visualisointi voisi auttaa varmasti tähänkin. Itseluottamus on kuitenkin paljon itsestä kiinni, eikä ainoastaan sitä, että miten onnistuu ja menestyy. Minulle vaikuttaa paljon, se miltä näytän. Toki voin esiintyä missä asussa tahansa, mutta jos saan esimerkiksi puhetta pitäessä pitää siistiä jakkua ja korkokenkiä, olla siististi meikattu ja hiukset laitettu – tunnen olevani itsevarmempi. Eräs aikaisempi tapaamani henkilö kyseenalaisti minun meikkaukseni, hiusten laiton, itseruskettavan ja vaatteet ja pohti sen olevan syy epävarmuus itsestäni. Tapasimme, kun olin 38 asteen kuumeessa ja verkkapuku päällä – ja hän sanoi, että olen enemmän itseni nyt.

Vuosia myöhemmin tajusin, että hän ei vain ymmärtänyt minua tarpeeksi. Kaikki itseruskettavat, meikit, jakut jne. ei ole epävarmuutta, vaan sitä että koen olevani itsevarmempi ja enemmän minä kun saan olla pyntätty ja siinä ei ole mitään hävettävää. Kuljen kyllä monesti hiukset likaisena, tuulihousut jalassa mutta sekin on minua ja siinäkään ei ole mitään hävettävää. Bertnand Larssen kirjoitti kirjassaan hyvin siitä, että pitää pukua töissään koska ei koe että haluaa maleksia työpaikalla ja juoruta kahvihuoneessa päivät pitkät, ja puku päällä hän ei sitä tekisi.

 

Nany Seals

Hyvä oppi kirjasta on Nany Seals-taktiikka. Se on käytössä Yhdysvaltojen laivaston erikoisjoukoilla. He käyttävät sitä jotta voivat toimia oikein ja hallitusti esimerkiksi taistelutilanteissa. Tekniikan avulla, siis vaikutetaan mielentilaan ja rauhoitetaan kroppa. Ensin hengitetään suun kautta 50 prosenttia sisään, pysähdys, sitten 25 prosenttia lisää ilmaa sisään, pysähdys, ja sitten viimeiset 25 prosenttia sisään. Kaikki yhdellä uloshengityksellä nenän kautta.

Aion ehdottomasti kokeilla tätä jännittävässä esiintymistilanteessa, asiakaskäynnille mentäessä ja ihan arjessa. Kun stressi iskee tai käyn ylikierroksilla, rauhallinen hengittely auttaa. Ennen nukahtamista tapa voi myös rauhoittaa kehon.

 

Oikea mood

Ihanteelliseen suoritukseen vaikuttaa fiilis ja se mitä ajattelee. Kirjassa puhuttiin oikean moodin löytämisestä, jotta voi saattaa itsensä oikeanlaiseen ajatteluun ja fiilikseen ennen suoritusta. Ei tulisi niinkään keskittyä siihen, että mitä suorituksessa tapahtuu koska sen tulisi tulla harjoittelun kautta. Tulisi niinkin keskittyä siihen, että löytää sen fiiliksen millä onnistuminen saavutetaan.

Miten sen oikean itselle sopivan moodin sitten löytää?

Millainen olen, kun olen parhaimmillani? Lähdin itse miettimään, että millainen olen. En oikein keksinyt, kunnes poikaystäväni kysyi että minkälaista musiikkia kuuntelen mennessäni asiakastapaamiseen tai ennen lavalla nousua. No vastasin, että Cheekin Jippikayjei’tä tai Sian kappaletta The Greatest. Tajusin siis itsekin, että motivaatiota boostaavaa, positiivisia kappaleita joiden sanoma on että voittoa haetaan ja että ”I’m free to be the greatest, I’m alive” (Sia, The Greatest). Minun tulee olla iloinen ja energinen onnistuakseni ja olen huomannut että se toimii.

Oli haasteellista miettiä omaa moodia ja että mitä siihen vaaditaan, mutta onneksi musiikin kautta oppii myös itsestä ja helpottaa pohtimista. Olen käytännössä siis harjoittanut oikeaan moodiin menemistä tajuamattani sitä. Nyt täytyy siis vaan visualisoida hetkiä ja tehdä toistoja harjoituksena.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!