Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Laatikko laatikossa, Luovuutta?

Kirjoitettu 13.12.15
Esseen kirjoittaja: Hannes Hautala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Vaaralliset ideat
Kirjan kirjoittaja: Alf Rehn
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut, 7.2. Aivoteollisuuden innovaatiotyökalut, 7.5 Innovoinnin klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Alf Rehnin kirja ”Vaaralliset ideat” (Talentum, 2011) lähtee siitä, että kaikki luovuuskirjat ovat yhtä ja samaa turhaa höpönpöpöä. Alfin mukaan kaikkia innovointikirjat ovat samanlaisia ja sisältävät muun muassa seuraavat elementit:

– ”Valmistautuminen (preparation)
– Ongelman sulatteleminen (Incubation)
– Valaistuminen (Illumination)
– Arviointi (Verification)”

Ainoana erona ovat näiden asioiden erilaiset väännökset. Ja sitten se paha juttu mikä näissä kaikissa luovuuskirjoissa on, eli ne ovat: …”Yksinkertaistettuja ja triviaaleja kuvauksia tästä oudosta, merkillisestä ja vallattomasta ja kaoottisesta aiheesta.”

Koko homman juju on siinä että luovuus ei ole mitään helppoa ja ihanaa. Se on vaikeaa ja haastavaa. Se on epämukavaa ja inhottavaa. Näin minä ymmärrän Alfin sanoman, sillä hän kertoo, että aivot eivät pyri kehittämään automaattisesti uutta. Luovuuden kehittyminen on riippuvainen aivojen kehittymisestä. Ihmiseen on koodattu mielihyvän tavoittelu, se ilmenee tästä kirjasta. Alf kertoo, että aivot käyttävät ratkaisuihin yksinkertaisia ja tuttuja väyliä. Alfin mukaan: ”Luovuus kehittyy siitä, että tekee asioita eri tavalla, tekee epämukavia ja hankalia juttuja. ”Tämä kirjoittaja, …”joka ei aio helliä lukijaa” vertaa luovuuden kehittymistä fyysisiin haasteisiin. Hänen mukaansa samalla tavalla kuin urheilussa tuntuu, että ”seinä” tulee vastaan, niin samoja tuntemuksia tulee luovuutta kehitettäessä. Alfin mukaan todellisuudessa, sitten kun tulee ”seinä” vastaan: ”-pystyy jatkamaan vaikka miten pitkälle”. Tämä ”seinä” on vain huijausta, Alf opettaa. Hän kuvailee että ”seinä” on vain osa aivojen rakentamaa laatikkoa laatikon sisällä, jotta aivot suojaisivat itseään tarpeettomalta työltä.

Tämän ”seinä”-ajattelun allekirjoitan täysin, koska fyysiseltä rasitukselta minulla on omakohtaista kokemusta. Pyöräreissulla Roomasta Amsterdamiin sen huomasi itsessä, kun oli kolmisen päivää polkenut, tuntui, että ”seinä” on puolen metrin päässä, mutta siitä vasta matka alkoi. Kaupan päälle sai vielä loppumatkasta fyysiset kivut, ”seinä” muutti muotoaan. Kropan väsymys oli muuttunut kivuksi, mutta kyseessä oli edelleen ”seinä”. Matkan aikana oltiin vähintäänkin siinä ulommassa laatikossa ja ehkä välillä jopa sen ulkopuolella.

Samaa on vaikeampi huomata Innovate or Die kilpailussa tiimimme työskentelystä. Olimme laatineet suunnitelman käyttää Einsteinin strategiaa ja pyrimme noudattamaan sitä. Meidän piti ratkaista toimeksiantajan ongelma. Pohdimme erilaisia kysymyksiä, se oli yksi strategiamme kulmakivi. Mutta Alfin kirjan mukaan meidän olisi pitänyt liikkuva vaarallisen ajattelun lähteillä luodaksemme jotain uutta. Ainakin silloin jos olisimme halunneet luoda jotain todella uutta.

Alfin mukaan innovoinnilla ja luovuudella on kumminkin sellainen ero, että innovointi perustuu realismiin ja toteuttamiskelpoisuuteen, kun taas luovuus pyrkii vapauteen rajoituksista. Yhdessä asiassa olimme kuitenkin ehkä luovia, emme päästäneet itseämme helpolla, ”seiniä” tuli vastaan kun aivot yrittivät raksuttaa ratkaisua. Työstimme ratkaisua täysillä 24 tuntia.

Alfin kirjasta voi ymmärtää, että luovuudessa päästään vauhtiin, kun saadaan sopimaton ajattelu eli vaarallinen ajattelu tärkeimmäksi voimavaraksi. Pitää uskaltaa ajatella sopimattomasti kuten: iljettävästi, riettaasti, epäloogisesti, ällöttävästi, lapsellisesti, ja niin edelleen. Luovuus siis ei voi olla millään tavalla mukavaa ja kivaa, muuten se ei ole luovuutta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!