Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Laiskat alaiset ympärilläni

Kirjoitettu 08.10.19
Esseen kirjoittaja: Annemari Autio
Kirjapisteet: 3
Kirja: Laiskat alaiset ympärilläni - Miksi jotkut työntekijät eivät tunnu saavan yhtään mitään aikaiseksi
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tämä kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen: Miksi toiset eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi? Kirja on tarkoitettu johtamisen työkaluksi jo esimies asemaan päässeille. Itseäni johtaminen kiinnostaa ja myös aihe, miksi osa ei tunnu saavan asioita aikaiseksi.

Mission statement – miksi juuri sinä teet sitä mitä teet? Jos et itse osaa vastata kysymykseen, miksi sinä olet johtajana, miksi olet myyntihenkilönä, niin mitä se muitakaan kiinnostaa. On vaikea johtaa hyvin, jos ei itsekään tiedä miksi on johtajana. Millaisena haluat muiden sinun kokevan, millainen johtaja haluat olla? On hyvä kirjoittaa nämä ylös itselleen, jotta se ajatus kristallisoituu päässäsi ja pystyt olemaan jotain muuta kuin kehno pomo. Vätykset vähenevät ympärillä, kun pomo löytää näihin vastauksen ja osaa selvittää, miksi otti pomon paikan vastaan.

Aina ei voi olla hauskaa

Kaikkia ei voi aina miellyttää. Tämä on erittäin hyvä lause johtajalle, joka täytyy pitää mielessä. Silloin kun päätöksentekoa ohjaa miellyttämisen halu, ei päätöksistä tulee järkeviä ja ne voivat olla ristiriidassa keskenään. Kirjassa on todella hyvä esimerkki uuden pomon taloon tulosta, kaikki jännittää minkälainen tyyppi hän on. Pomo osoittautuu mukavaksi kaveriksi, joka kehuu kaikkia pienimmistäkin saavutuksista, hänelle sopivat joustavat työajat ja hänestä tärkeintä on, että kaikilla on hauskaa koko ajan. Ollaan onnellisia, ai kuinka mukavaa meillä on, kun saadaan tehdä just niin kuin halutaan. Ei haittaa, että alaiset pitävät etäpäiviä ja työskentelevät kotona. Ongelmat alkavat kuitenkin kasaantua ja yritys on romahtamassa. Mitä tässä juuri tapahtui? Tämä tarina kuulostaa samalta, kuin tiimimme kehitys, asetimmehan itsellemme lauseen ”pidetään hauskaa” yhtenä tärkeimpänä missiona. Nyt alkaa valjeta, että ei voi olla kaikilla hauskaa koko ajan ja aina ei voi tehdä niin, että jokainen saa haluamansa. Johtajan tehtävänä ei ole varmistaa, että kaikilla on hauskaa ja kaikki viihtyvät, vaan pitää huolta, että työntekijät tekevät heille tarkoitetut tehtävät ja puuttua ongelmakohtiin työpaikalla. Meillä tiimissä vallitsee melkoisen vapaa meininki tällä hetkellä, eikä kuria ole. Onhan se pakka jo aivan levällään ja yhtenäistä tiimiä ei ole. Emmekö arvostakin sellaista opettajaa menneisyydestämme, joka vaati meiltä hyviä arvosanoja, läksyjen tekoa ja piti kuria yllä luokassa? Emmekä sellaista, joka salli oppilaiden laiskuuden sekä mellastamisen luokassa. Jokainen meistä haluaa varmasti kehittyä paremmaksi osaajaksi ja se ei onnistu vain pitämällä hauskaa. Sellaisia asioita joutuu varmasti tekemään saavuttaakseen tavoitteensa, joista ei pidä ja jotka tuntuvat hyvin epämiellyttäviltä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että aina on tehtävä hommia hampaat irvessä ja on oltava mahdollisimman kurjaa koko ajan. Ei siitäkään mitään tule pitkässä juoksussa. Hauskaa voi olla tehdessäkin ja pienet hauskat hetket päivässä piristävät mielialaa ja auttavat tekemään töitä. On löydettävä sopiva kultainen keskitie näiden kahden välillä.

Mitä sinä johtajana ajattelet alaisistasi?

Johtajan oma näkemys alaisista merkitsee paljon. Jos ajatuksesi on, että kaikki ovat vätyksiä, eivätkä jaksa tehdä töitä, ellei ole pakko ja he eivät ole motivoituneita, niin sellaisia heistä tuleekin. Oma suhtautumistapa ennustaa jo itseään. Tiimissämme olemme kolahtaneet tähän oksaan, puhumme paljon siitä, että kun osa ei tee ja niitä ei kiinnosta ja ne eivät ole motivoituneita. Mitä jos olisimmekin puhuneet koko ajan siitä, kuinka paljon potentiaalia meissä kaikissa on ja kuinka haluamme kaikki kehittää itseämme. Ei kukaan meistä olisi Tiimiakatemialla, ellei tuo lause pitäisi paikkaansa. Tuo suhtautumistapa on osaksi voinut ajaa osan siihen, että he eivät koe itseään motivoituneiksi tekemään heiltä odotettuja asioita, miksi kokisivatkaan kun osa on heidät jo leimannut vätyksiksi.

Miten tehdä itsensä turhaksi esimiehenä? Kun alainen tulee ongelman kanssa, kysy häneltä mitä hän itse tuumaa, vaikka tietäisit vastauksen ja alainen haluaisi ennemmin pikavastauksen ongelmaansa. Tällä tavoin työntekijä oppii itse ratkaisemaan ongelmansa eikä hän ole riippuvainen esimiehestään. Työntekijä kehittyy ja esimiehen ei tarvitse tehdä alaistensa töitä. Hyvänä apukysymyksenä toimii myös lause: Mitä tekisit, jos en olisi paikalla?

 

Väripersoonat

Kirjassa pohditaan johtamista väripersoonien avulla, jotka ovat punainen, vihreä, sininen sekä keltainen. Jokainen edustaa tietyntyyppistä väripersoonatyyppiä ja harva on vain yhtä väriä vaan sekoitus monista. Nämä persoonatyypit on avattu kirjassa ”Idiootit ympärilläni” jota en ole vielä lukenut, enkä ole aivan varma mitä persoonatyyppiä itse edustan. Tiedän kuitenkin suurin piirtein, mitä värit pitävät sisällään ja osaan ajatella tiimissämme olevia henkilöitä, mihin he skaalautuvat ja kuinka eri lailla he kokevat työn. Itse olen ehkä jotain vihreää ja keltaista, ehkä ripaus punaisen kunnianhimoa myös. En ole varma, ehkä otan seuraavaksi lukuun kirjan, jossa näitä avataan enemmän, jolloin osaan tarkastella tämänkin kirjan oppeja sen mukaan mihin itse sijoitun.

Kirjassa opetetaan kuinka eri väripersoonia olevat johtajat ja alaiset tulevat toimeen, kenen kanssa olet yhteensopivin ja kuinka voit käsitellä eri väripersooniin kuuluvia alaisia paremmin. Kirjassa myös avataan kuinka eri värityyppien edustajat reagoivat asioihin ja huomaan olevani kuitenkin eniten vihreää persoonaa. Tarvitsen aikaa tehdä päätöksiä ja haluan perusteelliset perustelut, koen myös punaiset ihmiset helposti tylyiksi. En myöskään pidä siitä, että olen huomion keskipisteenä, mutta en halua nähdä ketään muutakaan nostettavaksi ylitse muiden. Vihreät myös omaavat hyvän empatiakyvyn, mitä minulta löytyy sekä he haluavat jutella henkilökohtaisista asioista ja jakaa asioita toisten kanssa. Työtapani on toisaalta tehokas ja ripeä, toisin kuin vihreillä on tapana olla ja sanon asiat mieluummin suoraan niin kuin ne ovat enkä takeltele ja sano kaiken olevan hyvin vaikkei niin olisikaan. Nämä piirteet kuuluvat enemmän punaisille tyypeille, mutta ei minussa kovin paljon enempää punaista ole. Nämä olen tosin oppinut elämässäni matkan varrella, ennen en uskaltanut sanoa mitä oikeasti ajattelen, mutta pikku hiljaa olen sen oppinut ja suoruus ei todellakaan ole minulle mikään ongelma, joskus olen liiankin suora. Suoruus ei kumminkaan ole punaisen värityypin tasoa, koska en halua loukata ketään sanomisillani ja ajattelen, miten sanani vaikuttavat vastakkaiseen osapuoleen. Osaan myös pitää puoleni ja olla hyvinkin pippurinen, kun tilanne sitä vaatii.

Minusta löytyy myös hieman keltaista, koska haluan siitä, että kaikilla on hauskaa, olen myös itse hauskuuttajan roolissa yleensä kaveriporukassa sekä minulta löytyy ideoita, joita haluaisin toteuttaa ja ideat syntyvät päähäni melko vaivattomasti. Olen keltaisen tyypin tapaan myös positiivinen sekä omaan laajan mielikuvituksen, jota keltaisilla on ja tykkään muutoksista enkä nauti rutiineista.

On todella mielenkiintoista kuulla teoriat, kuinka eri värityypin johtajat ja eri värityypit sopivat toisilleen yhteen. Mitä enemmän kuuntelen, sitä varmempi olen, että minussa on vihreää paljon ja myös keltaistakin sekä pikku ripaus punaista. Jokaisella värityypin johtajalla on omat hyvät ja huonot puolensa, eikä toinen ole toistaan parempi. Kaikki pystyvät tulemaan jokaisen värityypin kanssa toimeen, kunhan osaavat ottaa huomioon heidän tapansa toimia ja muistavat, että heitä tulee käsitellä eri lailla kuin juuri sinun edustamaasi värityyppiä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!