Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Laiskat alaiset ympärilläni

Kirjoitettu 17.05.20
Esseen kirjoittaja: Maria Heikkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Laiskat alaiset ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4. Johtaminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin aikaisemmin Thomas Eriksonin teoksen Kehnot pomot ympärilläni, joten luonnollisesti jatkoin siitä toiseen osaan nimeltä Laiskat alaiset ympärilläni. Kirjoissa oli paljon samaa asiaa, mutta myös muutamia ”uusia” näkökulmia, joita ei edellisessä osassa mainittu. Päätinkin tarttua nyt näihin näkökulmiin ja tarkastella niitä itseni, sekä tiimimme kannalta.

 

Miksi johdan?

Kirjassa puhuttiin monista syistä, miksi ihmiset haluavat johtaa. Ja myös syistä, jotka ovat ajaneet heidät johtotehtäviin. Usein saattaa olla, että tehtävään on nimenomaan ajauduttu. Ja sen jälkeen ei oikein edes tiedetä, että mitäs sitten pitäisi tehdä.

Joku on varmasti eri mieltä, mutta minusta on olemassa vääriä syitä johtaa. Jos olet johtotehtävässä sillä motiivilla, että rakastat valtaa (et haluaisi olla johdettavana), huomiota tai isompia palkkatuloja, ei se ihan oikealta kuulosta. Mielestäni hyvin itsekästä, eikä ollenkaan tiimin/firman edun mukaista.

Toisaalta, mielestäni johtamiseen pyrkiessä ihmisellä on aina takaraivossa ajatus, minä osaan parhaiten. Tai ainakin vähintään paremmin, kuin edellinen. Onko se sitten itsekästä, jos haluaa johtaa muita, koska kokee olevansa paras?

Ei mulla näihin kysymyksiin mitään vastauksia ole, mutta tällaisia kysymyksiä lukeminen herätti. Aloin miettimään paljon omia motiivejani siihen, miksi haluaisin joskus johtoasemaan. En myöskään voinut olla miettimättä, mistä motiiveista käsin meidän tiimin johtoon haluavat henkilöt haluavat sinne johtoon.

Minusta tiimin olisi hyvin tärkeää vaatia johtorooliin tavoittelevalta henkilöltä tämä kirjassa mainittu missiolauseke. Miksi henkilö haluaa tähän tehtävään ja mitä hän haluaa saavuttaa? Kun meidän tiimi valitsi johtoryhmän, teimme sen yksissä treeneissä. Ehdokkaat joutuivat yhtäkkiä kertomaan, miksi juuri heidät pitäisi valita. Yhtä nopeasti meidän piti sen istunnon perusteella päättää, kenet valitsemme mihinkin rooliin. Mielestäni olisi parempi, jos tälle tilanteelle annettaisiin seuraavalla kerralla enemmän aikaa. Oman mission määrittely ei ole helppoa, varsinkaan noin nopeasti. Saati sitten, että tiimin pitäisi niin pikaisen briiffin perusteella päättää, kuka on paras mihinkäkin tehtävään.

 

Värien ja motiivien kirjo – paras tiimi

En aio valehdella. Kun aloitin tiimiakatemialla ja kokoonnuimme ensimmäisiä kertoja tiimin kanssa, en ollut kovinkaan mielissäni. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun soitin ystävälleni raivoissani.

”Miten ihmiset ajattelee tällein, miks kukaan ei tajua mua, miten kukaan VOI edes miettiä noin ja miks kukaan ei ajattele samallalailla ku mä????”

Nyt tuo lähinnä huvittaa. En tosiaan ole kärsivällisemmästä päästä. Olisin vain halunnut, että kaikki tajuaisi ajatuksenjuoksuani heti. Hah, ihan kuin kaikki tajuaisivat koskaan ajatuksenjuoksuani. Vielä hauskempaa, että tosiaan luulin kaikkien olevan samoin motiivein tuolla koulussa, kuin minä. Nyt kun mietin en tosiaan tiedä, mistä moinen neronleimaus.

Kirjassa todetaan, että paras tiimi rakentuu laajasta värien ja motiivien kirjosta. Tiimiakatemialla tiimit kasataankin juuri tällä ajatuksella. Mahdollisimman erilaisia ihmisiä samoihin tiimeihin. Ja siksi varmaa näin tulipunaisena sieluna, olinkin alussa niin turhautunut ja raivoissani. Onneksi nyt olen vihdoin hahmottanut tämän ideologian paremmin.

Tunnistin samalla myös ristiriitaisuuden itsessäni. Pyrin aina kannustaa ihmisiä olemaan reilusti ja anteeksipyytelemättä omia itsejään ja seisomaan sanojensa takana. Olen sataprosenttisesti tätä mieltä, ja olen myös yrittänyt tuoda sitä esille tiimissämme. Silti alussa olisin halunnut, että kaikki ovat kanssani samalla aaltopituudella. Kieltämättä kiusallista huomata itsestään tällaisia asioita. Eihän kukaan haluaisi joutua myöntämään omaa kaksinaismoralismiaan. Onneksi itse tiedän, että se olen minä, jonka tässä asiassa täytyy muuttua. Ei muiden.

 

Ihana kamala palaute

Varmaan jossain esseessäni joskus totesinkin, että olen ollut aiemmin maajoukkueurheilija. Kilpaurheiluaikoinani kyllä totuin saamaan palautetta. Sitä tuli vaikkei olisi halunnutkaan. Ja se piti sisäistää, vaikkei olisi halunnutkaan.

En tiedä johtuuko tästä vai jostain muusta, mutta olen aina ihmetellyt ihmisten kyvyttömyyttä ottaa palautetta vastaan. Ja oikeastaan vähän myös kyvyttömyyttä antaa sitä. Siitä tosin en voi hirveästi huudella, koska itse olen niin tonttu, että monesti puhtaasti unohdan palautteenannon. Saatan höpötellä muille ihmisille, että ” Voi kun Tiina oli tänään niin ihana ja avulias” tai ” Miksiköhän Pertti teki niin, vaikka sovittiin näin?”. Joskus minulta onkin kysytty, että no kysyitkö? Kai muistit myös kiittää Tiinaa? No enpä muistanut, enkä älynnyt.

Itse olen oppinut ottamaan palautteen vastaan melko pokerinaamalla ja sitten prosessoimaan sen myöhemmin. Trikki onkin mielestäni siinä, ettei palautetta kannata niellä koukkuineen siimoineen päivineen. Kuuntele. Reflektoi. Kiitä palautteesta. Sen jälkeen mieti, oliko siinä jotain perää. Mistä olet samaa mieltä, mistä eri mieltä? Miksi olet eri mieltä? Mihin palaute perustuu? Voitko muuttaa jotain käytöksessäsi? Jos jotain jäi epäselväksi, kysy palautteenantajalta. Näin itse olen toiminut palautteiden kanssa. Aina ei ole kiva kuulla kritiikkiä omasta tekemisestään, mutta kritiikki on sitä, mikä kehittää. Muut myös näkevät toisen toiminnan yleensä niin eri kannalta, kun toimija itse. Mielestäni positiivinen, sekä negatiivinen palaute vain rikastuttaa. Ja puhun siis rakentavasta palautteesta, en mistään älyvapaasta nettikirjoittelusta.

Mielestäni palaute tiimin sisällä on ensiarvoisen tärkeää. Pidimme palautetreenit tiimin kanssa tällä viikolla, ja ne olivat koko kevään parhaat treenit. Oli ihana kuulla palautetta omasta toiminnasta, ja sain paljon selkeämmän kuvan kehityskohdistani. Huomasin myös, että joku toimintani välittyy tiimiläisille täysin eri lailla kuin olen tarkoittanut. Esimerkiksi se, että olen kriittinen, ei tarkoita, etten olisi innoissani asiasta. Tykkään vain kyseenalaistaa asioita, ennenkö lähdetään toteuttamaan. Tällaisissa tilanteissa en ole saanut ilmaistua myös innostunutta puoltani ja ilmaisuni on jäänyt kylmäksi.

Oli myös hyvä päästä antamaan palautetta asioista, mitkä ovat itseä jääneet hiertämään. Se puhdisti ilmaa hyvin paljon, kun pääsi sanomaan asiat ääneen. Jos ajatellaan esimerkiksi, että olisin tyytymätön jonkun tiimiläiseni työskentelyyn. Jos en sano sitä hänelle rakentavasti, aina kun näen hänet tai kommunikoin hänen kanssaan, asia pyörii mielessäni. Saatan turhautua henkilöön aivan turhaan ja loppuen lopuksi, koko henkilö alkaa ärsyttämään minua. Kaikki yhden asian takia, jota en ole saanut sanottua.

Jos saan asiani ilmaistua fiksusti, yleensä vastaanottava puolikin kiittää. Jos ei kiitä, asia on ainakin pöydällä. Sitten siitä voidaan keskustella ja päästä johonkin lopputulokseen. Ilma on puhdistettu ja voidaan jatkaa taas hyvillä mielin yhdessä.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!