Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lapsellista johtamista

Kirjoitettu 19.10.14
Esseen kirjoittaja: Aleksi Ihalainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Yksinkertaista johtamista
Kirjan kirjoittaja: Ari Rämö
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johtaminen on leikkimistä lasten kanssa. Käytetään aikaa, Ollaan tasapuolisia, Tehdään asioita yhdessä, Mietitään asioita yhdessä, Jutellaan kaikesta mahdollisesta, Sovitaan asiat suullisesti, Ei tarvita laatujärjestelmää, tuetaan kaikessa, Näytetään tunteet, Asetetaan rajoja ja arvostetaan, tekivät he mitä tahansa. Tämän me kaikki jo osaamme eikö?

 

Se miten käyttäydymme lapsena ei muutu juurikaan ollessamme aikuisia, meidät vain pakotetaan muuttumaan vaikka emme sitä halua. En tiedä miksi johtamisesta on tehty niin helvetin vaikeaa ja auktoriteetti hakuista, vaikka eivät ihmiset sitä oikeasti halua. Pitää pystyä tarjoamaan aikaa ja läsnäoloa, yhdessä olemisen merkitys korostuu koska niistä jää parhaat muistot. Se mitä olet kokenut tai jättänyt kokematta voi vaikuttaa koko yrityksen menestymiseen.

 

Liian mutkikas kommunikointi kielikin voi olla monelle esteenä ettei pysty sisäistämään kaikkia asioita. Minä en koskaan ole ollut parhaimmillani äidinkielessä ja sivistyssanat ovat todella kaukaisia minulle, mutta en minä niillä teekään mitään, koska ne eivät ole asioita mihin haluaisin keskittyä. Eivätkä ne ole kenenkään menestyksen ja hyvinvoinnin este.

 

Tunteiden näyttäminen on monesti haastavaa johtamisessa, varsinkin itselleni. Monesti en näytä tunteitani niin voimakkaasti, mutta haluan olla loppuun asti apuna kaikille. Se on oma tapani näyttää välittämistä, tiedän että naiset vaativat monesti enemmän, ja sitä kovasti koitankin harjoittaa elämässä yleensäkin kokoajan enemmän.

 

– Alistettu lapsi alistaa myös helpommin

– Käskytetty lapsi oppii käskemään

– Virheitä hakeva tökkii myös muita virheillä

– Arvostelua saava arvostelee muita

+ Lapsi jota kuunnellaan, oppii kuuntelemaan

+ Vapautta saava, oppii kuuntelemaan

+ Kelpaava lapsi oppii kelpuuttamaan muita

+ Arvostusta saava oppii arvostamaan

 

Miksi sorrumme usein miten aikuismaiseen johtamiseen. Jaamme ihmisille vastuuta, mutta ei anneta päätösvaltaa pienintäkään asiaa varten. Kun ihmiset tottuvat etteivät he voi tehdä päätöksiä. Heidän todella vaikea oppia siitä myös pois, kun olet tehnyt sitä vielä 20 vuotta putkeen, niin se on entistä vaikeampaa.

Tämä taas johtaa siihen, että johtajat pysyvät ”kiireisinä” kun heidän kauttaan menee liian paljon asioita, ja he joutuvat käyttämään kaiken tehokkaan työajan 8 – 16 asioiden selvittämiseen.

 

Monesti olen soittanut johtajille, joilla on niin ”kiire” etteivät he kerkeä vastata puhelimeen vaikka he kuitenkin vastasivat siihen jo. Se jättää todella huonon kuvan yrityksestä soittajalle, entä jos juuri se soittaja on vastaus johtajan kiireisiin? Oli se kopiokone myyjä, kynien myyjä tai ihminen joka haluaisi tulla keskustelemaan yhteistyöstä.

Samaan aikaan johtaja painii työpaikallaan kopiokoneen kanssa kun se ei toimi kunnolla, se vie päivästä 20min työaikaa, jonka jälkeen hän huomaa kokouksessa ettei ole antaa parhaalle yhteistyökumppanille firman kynää kun hänellä ei ole omaa mukana. Yhteistyöstä soittanut olisi ollut valmis tekemään ensimmäisen kokeilun vielä ilmaiseksi saadakseen referenssejä itselleen, mutta tekeekin sen toisen yrityksen kanssa.

 

Kun teet paljon pieniä asioita, saavutat jotain suurta! Mutta kun teet paljon vääriä pieniä asioita, menetät jotain suurta. Kumpaa sinä teet tällä hetkellä?

Niin sanottu ”kiire” on monesti suunta suuren menettämiseen, hetkittäin jokaisella on paljon tekemistä, mutta ei kannata antaa sen vallata mieltä. Johtaminen ja kaikki omatkin asiat tuhoutuvat sitä kautta pikkuhiljaa, ongelmien myöntäminen säästää kaikilta aikaa, kunhan ne ratkaistaan yhdessä. Se taas vaatii luottamusta molemmin puolin, ilman sitä tehdään ongelmien myöntäjästä monesti syntipukki ,ja häntä aletaan välttelemään. Vaikka hänen tukemisensa toisi koko yhteisölle aivan uutta voimaa, kun hänen huomataan kasvavan tukemisen kautta.

 

Suurin osa ongelmista kasaantuu, koska emme arvosta aidosti muita ihmisiä. Heidän mielipiteensä ja ajatukset ovat arvokkaampia monesti kuin omasi.

Ovatko vanhempasi arvostaneet sinua? Vaikka lapset tekivät mitä tahansa ovat vanhemmat valmiita tekemään heidän vuokseen kaikkensa. Uhraamaan omaa aikaa, tunteja, kuukausia ja vuosia. Omaan lapseen käytetty aika ei koskaan tunnu uhraukselta – eikä se sitä olekaan. Tärkeintä eli läsnäoloa yritetään liian monesti korvata rahalla ja muilla korvikkeilla, se tuo hetkeksi mahtavan fiiliksen muttei jätä muistoa yhdessä olosta tai kasvata yhteen kuulumisen tunnetta.

 

Ei näitä asioita tarvitse mistään dokumenteista lukea tai mennä johonkin kurssille opettelemaan johtamista. Jokainen päivä on mahdollisuus kehittää omia johtamis/läsnäolo kykyjään, kannattaa opetella asioita mitä muutkin ihmiset arvostavat, eikä niitä asioita mitä joku instituutio ja isompi organisaatio arvostaa. Mitä helvettiä me teemme joillakin tutkinto todistuksilla jostain johtamisesta, se ei tarkoita että kukaan oikeasti arvostaisi sinua ihmisenä tai johtajana.

 

Mitä näillä kaikilla mietteillä hain takaa, en pysty täysin vastaamaan. Mutta itselläni heräsi niin monta asiaa mitä täytyy alkaa kehittämään muiden ihmisten kanssa, että tuntuu etten osaa lähes mitään vielä johtamisesta tai muiden kohtaamisesta. Tai sitten se johtuu siitä että olen mies!

 

 

Osuuskunta Millio

Aleksi Ihalainen

aleksi@millio.fi

 

Tagit: , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!