Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Leaders eat last – Minkälainen on hyvä johtaja

Kirjoitettu 12.04.18
Esseen kirjoittaja:
Kirjapisteet: 2
Kirja: Leaders eat last
Kirjan kirjoittaja: Simon Sinek
Kategoriat: 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Johtaminen on vaikeaa, johtajat syövät viimeisenä, jos ollenkaan, ja jos ei ole luontainen johtaja niin turha edes yrittää. Tällaisia ajatuksia minulla tällä hetkellä päällimmäisenä johtajuudesta. Oikeastihan nämä kaikki eivät pidä paikkaansa, mutta tänään on ollut huono päivä, niin ajattelin kirjoittaa esseen ja katsoa josko se siitä. Paska päivä, paska essee.

 

Simon Sinekin kirja Leaders eat last on monipuolinen ja silmiä avaava kokonaisuus johtamisesta. Alkuun käsiteltiin sitä, miksi jotkut ovat johtajia ja toiset seuraajia, ja itseasiassa aina kun aiheesta on puhuttu, niin laitan itseni enemmän luontaisesti seuraajien porukkaan. Olenkin tässä miettinyt, että miten tulen koskaan kehittymään hyväksi johtajaksi näillä luontaisillani ominaisuuksilla. Onneksi olen kuitenkin joskus kuullut jostain (kuulostaa tosi pätevältä lähteeltä), jotta voi olla hyvä johtaja, täytyy olla hyvä johdettava. Ja omasta mielestäni olen ihan hyvä johdettava, ainakin tätä nykyä. Teen mitä pyydetään, ja aivan niin kuin juuri taitotreeneissä sain palautteen entiseltä tiimiliideriltä, että minulla on kyky aina tehdä se mini, mitä vaaditaan ja välillä pulestaan ylitän itseni ja odotukset ja teen jotain täysin mullistavaa. En tiedä onko se hyvä, vai huono. Tällä kertaa se listattiin hyviin piirteisiin, niin ollaan nyt iloisia edes siitä.

 

Mutta palatakseni taas tähän biologiaan, jolle ei mitään itse mahda, ja silti osasta porukasta kehittyy hyviäkin johtajia, vaikka hei eivät koskaan ole olleet ihmisinä näitä johtaja tyyppejä. Ja toisaalta osa luontaisista johtajista, on ärsyttäviä, itsekeskeisiä ja omaa egoaan muiden kustannuksella pönkittäviä. Ilmeisesti ollaksesi hyvä johtaja tarvitaan muutakin kuin biologiaa. Tästä löytyy useampia esimerkkejä historiastakin, jolloin ei vielä ollut suuria yritysjohtajia, vaan suuret johtajat johtivat maita, ja historian kirjojen perusteella kovinkaan moni näistä ainakaan 1900-luvun alun suurista johtajista ei ollut täysin täysjärkisiä.

 

Mitä sitten tarvitaan ollakseen hyvä johtaja?

 

Auktoriteettia, olla innostava, arvostusta, olla tukeva, kokonaiskuvan hahmottava, empatiaa, visiota, ymmärrystä ja kyky luoda turvallisuuden tunnetta, tässä nyt ihan vaan muutama.

 

Saa olla aika ihme mies (tai nainen), jos omasta luonteesta edes löytyy kaikki edellä mainitsemani piirteet ja taidot. Onneksi kaikkea voi harjoitella. Ja jossain määrin voin sanoa, että kaikkea edellä mainittua kyllä löytyy minustakin, mutta osaa vaan tosi tosi tosi vähän, ja joitain taas vähän enemmän. Vähäisestä voisin nyt nostaa esiin, esimerkiksi empatia kyvyn, vaikka osa sanookin, että minulla sitä on, niin oikeasti taidan olla aika hyvä vaan sitä feikkaamaan, sillä todellisuudessa minua ei juuri hetkauta muiden tunteet, en tietenkään halua ketään loukata, mutta jos joku tulee luokseni surullisena tai väärin ymmärrettynä, niin en osaa asialle oikein mitään tehdä, kuuntelen ja nyökkäilen ikään kuin ymmärtäisin asian, mutta mitään neuvoja en osaa antaa. Toisaalta näen kyllä keskustelu tilanteessa, kun joku alkaa suivaantumaan ja niissä tilanteissa puolestaan alkaa empatia suivaantuvaa osapuolta kasvaa, varsinkin jos toinen ei ymmärrä lopettaa. Mutta ei nyt jäädä tähän liian pitkäksi aikaa vellomaan, katsotaan olisiko joku johtajan ominaisuus sitten, mikä minulla mielestäni olisi vahva. Hmm… Noh omasta mielestäni olen aika hyvä hahmottamaan kokonaiskuvia, aina saattaa jotain unohtua huolimattomuutta, mutta kokonaisuuksien hallintaminen ei koskaan ole ollut ongelmallista, samoin kuin tuon empatian kanssa. Eikä kokonaisuuksien hahmottamista pysty oikein harjoittelemaan, ei ainakaan omasta mielestäni.

 

Miten minusta kasvaisi hyvä johtaja? Jopa ilman biologiaa.

 

Ensimmäiseksi nostan esille vastuun ottamisen ja vastuun kantamisen, siinä on vielä paljon tekemistä. Toiseksi haluan nostaa esille turvallisuuden tunteen luomisen, koska tätä en osaa oikein itsessäni mitata. Toivon etteivät ihmiset nyt tunne itseään pelokkaiksi ympärilläni, jota tosin jotkut johtajat käyttävät tehokkaasti hyväkseen, kuten jo lähes pyhimyksen asemaan asetettu Steve Jobs. Hänen laisekseen en kuitenkaan halua tulla. Haluaisin johtajana olla enemmän mahdollistaja ja suunnan näyttäjä kuin, että alaiset pelkäävät, että mitäköhän tapahtuu, jos ei pääse vaadittuihin tuloksiin. Auktoriteetti tulee ilmeisesti pikkuhiljaa, sitä ei voi ottaa, vaan se pitää ansaita, olemalla vastuullinen, ymmärtävä ja tasa-arvoinen. Myös visiolla johtaminen kuulostaa mukavalta tavalta johtaa. Siinähän ideana olisi, että työn tekijät jakaisivat yrityksen vision ja arvot, tai ei välttämättä tarvitse jakaa, kunhan ymmärtää ne ja miksi niiden mukaan on hyvä toimia. Tässä nyt vähän jotain mitä pitäisi harjoitella.

 

Johtajana haluaisin tietenkin olla tasapuolinen kaikkia kohtaan ja olla innostava esimerkki alaisilleni. Mitenköhän tämäkin tulee toimimaan tämän äkkipikaisen luonteen kanssa, varmaan ihan hyvin, sillä olen kuullut vähän huhua, että monet menestyneet kokit esimerkiksi ovat hyvin äkkipikaisia, mutta henkilökunta siitä huolimatta arvostaa heidät hyvin korkealle. Nyt keksin kyllä ratkaisun tähän, toisin aina perjantaisin kakkua töihin, vähän niin kuin anteeksipyyntönä viikon aikana tulleista aiheettomista äkkipikaistumisista. Olisin myös mahdollistaja, ja pyrkisin sellaisen työilmapiirin, jossa jokainen tuntee olonsa turvalliseksi, jotta jokaisen olisi hyvä tehdä töitä. Innostaisin työntekijöitäni, erilaisilla kilpailuilla, joissa on tietenkin hyvät palkinnot, sillä mikään ei ole surullisempaa, kuin kilpailu, josta palkinnoksi saa 10 pistettä ja pupukaijamerkin. Hyvistä työsuorituksista palkittaisiin myös, esimerkiksi ylimääräisillä vapaapäivillä. Päällimmäisenä kuitenkin haluaisin, että työntekijäni uskaltavat tulla puhumaan kanssani hankalistakin asioista, myös silloin kun ovat epäonnistuneet. Johtaja täytyy myös ottaa välillä riskejä, ja todeta, että aina alaisesi eivät sinusta pidä, mutta jos olet toiminut reilusti ja tasapuolisesti, he kyllä sen myöhemmin ymmärtävät.

 

Tässä nyt jotain mietteitä mitä kirja minussa aiheutti.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!