Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

11094465_631770220256889_883102903_n

Learning Riders on the Road

Kirjoitettu 10.05.15
Esseen kirjoittaja: Henry Vesin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Banappelsiini
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ostin iskän kanssa puokkiin viime syksynä moottoripyörän, vihreä Kawasaki Z750. Siinä olisi kanssa aivan oma tarinansa, mutta kerron nyt ennemmin tarinan siitä, kun lähdin Letimin kanssa Amsterdamiin.

Kun tämän vuoden Learning Circusta alettiin suunnittelemaan niin jostain takavasemmalta mun päähäni syöksyi ajatus moottoripyöräreissusta. Tiesin Lehtosen olevan elämäntapamotoristi ja tehneen useita reissuja Eurooppaan, joten hänen mukaan houkutteleminensa oli helppo juttu. Yritin saada myös muita Tiimiakatemialaisia innostumaan, mutta vain muutama kiinnostui ja nekin jäi lopulta rannalle.

Suurpiirteinen reissusuunnitelma varmistui jo monta viikkoa etupeltoon. Tosin mun osaltani suunnitteleminen jäi todella vähäiseksi. Uskoin reissuni lähes kokonaan Letimin haltuun, ja annoin vain kysyttäessä ehdotuksia reissusta. Tiesin että konkari tuntee kyllä parhaat jutut. Sain jopa varustelistan ja tankkilaukun mestarilta itseltään. Lähtöpäiväksi valikoitui keskiviikko 15.4., koska puhetta oli silloin olevasta yhteislähdöstä. Varsinainen tapahtumapäivä Amsterdamissa oli torstai 23. päivä. Jätimme Learning Circuksesta Frankfurtin väliin koska sinne ajaminen olisi aiheuttanut melkoisen kiireen. Paluuohjelma olikin sitten mielenkiintoisempi setti. Olimme Valtterin kanssa suunnitelleet tarinaseminaaria maanantaille 27. päivä, eli mun oli oltava silloin Jyväskylässä. Koska tapahtumapaikkaa ei voinut montaa viikkoa etukäteen valmistella, täytyi todellisuudessa paikalla olla siis jo sunnuntaina iltapäivällä.

 

Lähtöpäivä, keskiviikko 15.4., lähestyi. Hain edellisenä sunnuntaina moottoripyörän tallista ja ajoin porukoille hakemaan tarvikkeita. Siinä saappaita ja hanskoja etsiessä jostain hiipi mieleeni sana määräaikaishuolto…

M: ”Hetkine, millonkas se seuraava määräaikaishuolto nyt olikaan?”
I: ”Kai se joskus 24000 kohdalla on tulossa..”
M: ”Niin niin.. Eli 30 kilometrin päästä. Mullahan ei tuukkaan tässä seuraavan parin viikon aikana montaakaan tuhatta kilometriä tuohon lisää.”

Kun tähän vielä lisää sen että a) moottoripyörä on uusi minulle ja että b) en ole koskaan käynyt Kuopiota kauempana moottoripyörällä, niin pieni kuumotus meinasi iskeä. Matka sinne ei kuumotellut läheskään niin paljon koska matka joutuisi mestarin renkaanjäljissä, mutta takaisinpäin pitäisi tulla itsekseen. Siinä jos jossain Saksan kohdalla iskee moottoriin vika niin olen pulassa.

Maanantain ja tiistain illat käytinkin tavaroiden pakkaamiseen, tankkilaukun testaamiseen ja munuaisvyön hakemiseen. Kun keskiviikko koitti niin kaikki oli pakattuna yhteen tankkilaukkuun ja reppuun. Sillä setillä sitten kohti reissua. Startattiin moottorit iltapäivällä Trattorian aukiolta ja aloitimme suunnistuksen Turkua kohti. Sää oli kuiva, mutta vilpoinen. Oriveden kohdalla konkari Lehtonen ojensi pienelle oppipojalle isot moottoripyörärukkaset hanskojen päälle, ettei ihan paleltuisi. Illalla hyppäsimme lauttaan yhdessä Volvocircuksen ja Nimionin karavaanin kanssa.

Screen Shot 2015-05-09 at 21.32.16

Ruotsissa oli ihan hiton kylmä. Aamulla seitsemän aikaan karautimme Tukholmaan ja lähdimme suunnistamaan kohti länsirannikkoa. Ilman lämpötila oli +4, joten viima ajaessa todellakin kävi luihin ja ytimiin. Kilometrejä oli edessä sellainen 500km, ja se on aika paljon palelemista se. Reissun toinen päivä ja mulla alkoi ensimmäisen kerran mennä vati jumiin, jossain tuossa Eskilstunan kohdalla. Edessä oli vielä tuommoinen pieni Vänern-järven kiertäminen.

Onneksi perjantai oli hyvä päivä. Yövyimme paikallisessa guesthousessa, ja heräsimme aamulla suhteellisen virkeinä aamupalalle. Lehtonen oli saanut sovittua Innovatumille asiakaskäynnin jo Suomen päässä. Se on siis paikallinen Kankaan tehdasalue, mutta 20 vuotta edellä. Keskitetysti innovaatioita, koulutusta ja erilaisia yrityshautomoita. Erittäin mielenkiintoinen ja innostava asiakastapaaminen siis! Tästä saatiin hyvä boostaus koko loppureissulle.

Screen Shot 2015-05-09 at 21.42.39

Matka jatkui kohti Göteborgia, jossa käytiin syömässä ja venattiin lauttaan astumista. Illansuussa saavuimme Tanskan puolelle Fredrikshavniin. Yöpaikka oli varattu edellisenä iltana ja suunnistimme suoraan sinne. En tiedä mistä se johtui, mutta Tanska valloitti aivan samantien mun sydämen. Sekä mennessä että tullessa Tanskassa on ollut kaikista mukavinta ajaa ja olla. Kiitos Tanska että olit hyvä mulle <3

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Århusia, jossa tarkoitus oli käydä kolkuttelemassa KaosPilotsin ovea. Kolkutteluksihan se jäi, koska sisällä ei ollut ketään. Jätimme terveiset postilaatikkoon ja jatkoimme kohti Legolandian luvattua maata.

Screen Shot 2015-05-09 at 21.46.59

Edellisenä iltana majoitusta varattaessa olimme päättäneet että saatamme viettää seuraavat kaksi yötä samassa paikassa. Viikonloppuna on hankala saada asiakastapaamisia minnekään, joten olisi ehkä parempi ottaa iisisti. Sunnuntaiaamuna löysimme itsemme Lego Innovation Housen ovelta. Tästä oli jo etukäteen saatu nimi, mutta ei mitään muita tietoja. Ei aukioloaikoja, ei puhelinnumeroita, ei mitään. Sisään ei päästy, mutta mentiin sitten tutustumaan Legolandiaan. Mukava mesta, erityisesti pienoismallikaupungit olivat sykähdyttävän upeita! Ilta vietettiin mukavassa pikkukylässä vaalilähetyksiä kuunnellen.

Screen Shot 2015-05-09 at 21.54.00

Maanantai, ja paluu arkeen. Toisin sanoen melkein 400km ajoa pikkuteitä pitkin. Illalla sitten perillä majapaikassa, joka tuttuun tapaan oli varattu edellisenä iltana. Maanantai oli, no, maanantai. Reissun toinen kerta kun meinas alkaa syömään miestä, tällä kertaa tosin ei mistään erityisestä syystä. Taisi se Seppo Räty olla oikeassa kun sanoi että ”Saksa on paska maa”.

Screen Shot 2015-05-09 at 21.57.36

Tiistai oli kuitenkin odotettu päivä! Määränpäänä oli päästä TT Circuit Assenille tutustumaan legendaariseen MotoGP-rataan. Sinne löydettiin muutaman navigaattoriharhailun jälkeen. Tyhjänäkin koko rata ja sitä ympäröivä alue oli kerrassaan vaikuttava! Kovasti teki mieli ottaa muutama kierros siinä radalla kun porttikin oli jäänyt sopivasti hieman auki. Lehtonen lupasi kuvata jos hurautan radalle. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että sieltä joutuisi poistumaan samalla vauhdilla ja kauas, joten parempi jättää seuraavaan kertaan.

Rata-alueen läheltä poistuessa huomattiin iso TT-monumentti ja jonkinlainen messuhalli ja rakennus siellä takana. Kun ei kiirekään ollut niin käytiin katsomassa lähempää. Jonkinlainen TT-institut siinä oli, ja näyteikkunassa puolikkaita moottoripyöriä. Tässäkin paikassa oli ovi lukitsematta, vaan ei istunut vastaanotossa ketään. Siinä ulkona hetken aikaa palloiltiin ja tuumailtiin, kunnes sisältä tuli joku mies siihen ulos röökille. Lehtonen otti ohjat käsiinsä, marssi viereen ja kysyi rallienglannillaan että ”Hello, we are from Finland by motorcycles. What is this place?”

Mies ei ollut ehtinyt sytyttää tupakkaansa vielä, joten hän viittoi meidät seuraamaan sisään. Sisältä löytyi halli täynnä autoja ja moottoripyöriä. Hiukan kangertelevalla englannilla mies selitti autoista ja moottoripyöristä, kunnes paikalle tuli toinen henkilö. Hänen englantinsa oli huomattavasti parempaa, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Selvisi että kyseessä oli ratapyöriin ja tekniikkaan erikoistunut koulu, jossa toteutettiin samankaltaisia Learning by doing-metodeja kuin Tiimiakatemiassakin. Koko hoito oli vasta vuoden vanha, mutta opiskelijoita oli silti useita satoja. Siellä halleissa he purkavat moottoreita ja opiskelevat erikoisteknikoiksi. Ensimmäinen mies paljastui myös TT Circuitin turvallisuusvastaavaksi, eli siinä oli mies jolla on avaimet radalle. Painoin kasvot tarkasti mieleeni ja jätin lämpimät välit hänen kanssaan.

Käyntikorttien vaihtamisen jälkeen jatkoimme matkaa rannikolle, josta seuraavana aamuna siirryimme suurta patoa pitkin Amsterdamiin. Vasta tässä vaiheessa tuli ensimmäinen oikeasti pilvinen ja hiukan viileä päivä Suomen ja Ruotsin jälkeen.

Screen Shot 2015-05-09 at 22.22.25

Amsterdamissa tiemme erkanivat Lehtosen kanssa, kun muut valmentajat suorastaan pakottivat hänet liittymään seuraan. Minä palloilin hetken aikaa Damissa ja siirryin illaksi majoitukseen leirintäalueelle. Seuraavan päivän ohjelmaan kuului Amsterdam, kuvia, ja illalla House of Bols. Kilometrejä tuli vain muutama kymmenen ja muutenkin nämä päivät sujuivat leppoisasti. Illan pirskeistäkin tuli lähdettyä jo ennen puoltayötä, koska seuraavana aamuna odotti herätyskello 06:30.

Seitsemän aikaan perjantaina löin moottorin tulille ja lähdin ampumaan kohti Suomea. Ilman navigaattoria sompaillessa meni melkein tunti että pääsin Amsterdamissa oikealle tielle. Tuolla jos poistut moottoritien liittymästä niin välttämättä et pääsekään samalle tielle toiseen suuntaan takaisin ihan noin vaan. Meinasin joutua Schipolin lentokentälle asti ennenkuin löysin itseni tieltä joka ehkä veisi oikeaan suuntaan. Tavoitteena oli ajaa ekana päivänä 900km, tokana 700km ja kolmantena vielä se viimeinen 350km. Pommitin sitten 13 tuntia isoja teitä vauhdilla Roskilden taakse perjantain aikana, ja lauantaina siltoja pitkin Tukholmasta iltakahdeksalta lähtevään lauttaan.

Screen Shot 2015-05-09 at

Reissu tähän asti oli sujunut erittäin hyvin. Zetan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja korttikin kävi lähes jokaisessa paikassa. Menomatkalla navigaattorin takia tehtiin pari kertaa kiertolenkkejä, takaisin ajaessa kun ei ollut navigaattoria niin ei tullut tehtyä niitäkään. Vaan reissun jännittävin hetki osui 140km ennen Tukholmaa.

Olin pysähtynyt tankkaamaan, mutta jostain syystä maksu ei mennyt automaatista läpi. Mietin että kyseessä saattoi olla katevaraukset Tanskassa, joten otin puhelimen taskusta ja aloin etsimään tilin saldoa. Sivusilmällä vilkaisin takarengasta ja hetkinen sentään.. Täältähän paistaa ensimmäinen suikale kangasta! Kilometrejä tuli männä viikolla näköjään niin runsaanlaisesti että renkaasta alkoi kangas pilkottamaan. Matka Tukholmaan oli sitten hyyyyvin tasaista vauhtia, mahdollisimman vähän moottorijarrutusta ja kaikkien pikkukivien väistelyä. Kelasin siinä nimittäin että jos se rengas puhkeaa eikä rengasvaahtokaan auta, niin a) missaan jo ostetun lautan, b) en tiedä missä yövyn ja c) kukaan tuskin vaihtaa rengasta moottoripyörään sunnuntaina. Sormet ja varpaat ristiin ja kieli keskellä suuta kohti Tukholmaa.

No rengas kesti, ja Tukholmassakin aikansa kun palloilee niin löytää lopulta satamaan. Levollisin mielin hyttiin nukkumaan.

Voi sitä fiilistä mikä seuraavana aamuna sitten oli, kun huomasi että Turkusessa on se +4 astetta ja sataa vettä kaatamalla. Täys geari päälle, eli aluskerrasto, t-paita, flanellipaita, fleece, kertakäyttösadetakki ja ajoasu. Ensimmäinen tunti meni aikalailla hyvin. Sen jälkeen hanskat oli niin märät että alkoi toden teolla jäätämään. Vietin ekalla tauolla 45min kaakaon äärellä lämmittelemässä. Hanskat vaihtoon, sukat vaihtoon ja muovipussit saappaisiin. Noin puolen tunnin päästä on jälleen varpaat ja kädet aivan jäässä. Tällä matkalla totisesti otettiin miehestä mittaa. Toisella tauolla Oriveden Nesteellä samanmoinen lämmittelytauko ja soitto äitille: ”Laita sauna päälle, ajan suoraan sinne.” Sukat jälleen kerran vaihtoon ja kohti Jyväskylää. Tässä vaiheessa kylmyys vei voiton varovaisuudesta, ja nostin matkanopeuden sellaiseksi että autot jäi taakse ja mies lähestyi vauhdilla odottavaa saunaa. Jyväskylän päässä kun aloin painamaan kädellä jarrua niin huomasin että kas, kaikista sormista on näköjään hävinnyt jo kokonaan tunto. Siinä se jarrukahva on ja mä painan sitä mutta en mää sitä enää tunne. 20 minuuttia saunassa lämmittelyn jälkeen kokeilin jalkapohjia ja kylmäthän nekin vielä oli.

Hyvä reissu, hyvä että tuli tehtyä. Toiste en vaan tuolla prätkällä jaksa lähteä. Jos lähden niin katetulla ja tehokkaalla niin että matkanopeuden voi pitää parissa huntissa, tai sitten lähden autolla.

Jos haluat lukea mitä Lehtonen on kirjoittanut reissusta, niin tutustu alle linkitettyihin blogikirjoituksiin.

http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/tiimiakatemialaiset-avaavat-innovoinnin-valtateita-eurooppaan/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/hyytava-alkumatka/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/trollhattanin-innovatum-voisi-ottaa-oppia-kankaalle/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/suomen-pelastaisi-leikki-puuhakas-rakentelu-ja-vauhdikas-kisailu/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/emme-tanssineet-amsterdamissa-sadetansseja-mutta-silti-sade-puskee-paalle/
http://blogit.ksml.fi/tiimiakatemia/euroopan-innovaatio-ja-vuorovaikutussillat-tervetuloa-kuokkalan-sillalle-sekin-yhdistaa/

 

Miten tämä liittyy tähän kirjaan?

Totta puhuen, valitsin kirjan reissun jälkeen sillä perusteella että luen jotain, jotta voin kirjoittaa reflektion reissusta. Yllättävän hyvin banappelsiini kuitenkin vastasi huutoon, koska tämän kautta tuli ajateltua reissua eri kantilta. Käytännössä tuli ajateltua siinä ajaessa paljon esimerkiksi tajunnan virtaa. Huomasin jälleen kerran että ajaminen on mulle todella rentouttavaa, näköjään myös moottoripyörällä (mutta vain hyvässä säässä…). Viime kesänähän huomasin tämän jo kuorma-autoa ajaessa. Toisaalta, välillä taas tuli ihan keskittyneesti ratkaistua joitain haasteita, kuten WayOut-asuntoauton teemaa tai asiakascasea joka minulla oli reissun ajan. Tässä nyt kolme isompaa hoksausta banappelsiinista:

1. Toimeenpano ja tekeminen erottaa luovuuden haaveilusta

Kuka tahansa voi haaveilla ja heitellä ajatuksia. Luovuus vaatii kuitenkin raakaa duunia. Tämä ajatus hyppäsi silmille jo ennen varsinaisen kirjan alkamista. Tarvitaan prototyyppejä, kokeiluja, venymistä. Tämäkin LC-reissu toimii yhtenä prototyyppinä. Lehtosen kanssa moneen kertaan, etenkin hyvien asiakastapaamisten jälkeen, pohdittiin että miten tätä hyvää settiä saisi jaettua muille. Totesimme tarpeen Innovoijan Tielle, jonka totesimme olevan fyysinen reitti Jyväskylästä Amsterdamiin. Tästä saattaa kehkeytyä pienen puuhailun jälkeen #kova koulutusohjelma vuoden päähän. Tarkoitus on silloin siis löytää muita motoristeja Tiimiakatemialta ja kevään ajan valmistautua kulkemaan Innovoijan Tie päästä päähän. Kuulette varmasti lisää myöhemmin kun alitajunta on hetken aikaa työstänyt ajatusta!

2. Muista pää, muista kädet

Tiimiakatemialla tehdään niin paljon ajatustyötä, että tämä kolahti. Jos teen paljon töitä päälläni, niin välillä on muistettava tehdä myös käsillä. Jos taas teen paljon töitä käsilläni, niin välillä on tehtävä myös päällä. Tästä syystä on välillä niin mukavaa tarttua porakoneeseen ja käydä paistamassa lettuja jossain markkinoilla. Ihanaa tasapainoa elämään. Tätä on tavoiteltava myös tulevaisuuden työpaikassa.

3. Kaikkein tärkein luova projekti oon minä itse

Tämä hoksaus ei varsinaisesti hypännyt mistään yhdestä kappaleesta, vaan monen summasta. Elämäntapani hyvin pitkälti määrittelevät sen, miten pystyn hyödyntämään minussa olevaa luovuutta. Välillä on luovuttava rutiineista, mutta välillä on pidettävä niistä kiinni. Välillä on ajateltava syvällekin, välillä on jätettävä ajatukset hautumaan. Välillä on yksinkertaistettava, välillä on monimutkaistettava. Tasapaino on joka tapauksessa löydettävä. Mieli vireänä eteenpäin, ja oikeastaan tiivistin tämän ajatuksen luovuudesta yhteen sanaan: seikkaile. Se avartaa.

 

”Pysähdy, kuuntele itseäsi ja aloita seikkailusi.”
-Henry Vesin

 

 

Henry Vesin
Nuori tarinankertoja
Osuuskunta Mittava Innovations
p. 040 734 8559
henry@mittava.fi

 

Ps. Vois pari banappelsiinia ottaa meidän 24H-synnytykseen, ihan vaan virkistämään ajattelua.

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

2 kommenttia to “Learning Riders on the Road”

  1. Timo Lehtonen kirjoitti:

    loistavat muistot herää kun tätä lukee!

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!