Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Liekeissä

Kirjoitettu 06.02.13
Esseen kirjoittaja: Anu Kuivaniemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Liekeissä
Kirjan kirjoittaja: Petteri Kilpinen
Kategoriat: 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

”Suurin riski yrityksen huomiselle on olla ottamatta mitään riskejä tänään” (s.56).

Tähän lauseeseen kiteytyy omat tunnelmani kirjasta. Kamppailen kyseenalaistamisen ja sokean uskomisen välillä. Haluan uskoa ja samalla vanhat ajatusmallit käskevät kyseenalaistaa.

 

Strategia, visio, missio, brändi, ydinviesti, arvot; sanoja, joita en vielä ihan ymmärrä. Painettu sana auttaa pikkuhiljaa kuitenkin tajuamaan niiden merkitystä. Tiimiakatemialla on koko syksyn puhuttu erilaisesta ja innovoivasta tekemisestä. Meidän täytyisi kehittää jotain uutta ja hienoa. Kilpinen puhuu samoista asioista. Nyt ne vasta alkavat todella uppoamaan, kun mietin joka lausetta Sopivan kohdalla. Sopivassa on kaikki mahdollisuudet, kunhan osaamme valjastaa ne! Tässä tullaankin siihen erilaiseen ja innovatiiviseen. Strategiat ja visiot kohdilleen ja toteuttamaan niitä käytännössä niin käsissämme on menestyvä yritys! Olisikin se niin helppoa. Liekeissä herätti todella miettimään näitä asioita, mutta se opetti myös sen, miten vähän tiedänkään.

 

Naureskelin omille ajatusmalleilleni kirjan ensimmäisten kappaleiden aikana, sillä sovin erittäin mainiosti Kilpisen kuvailemaan tuotantoa optimoivaan ja lukuja tuijottavaan lokeroon! Olen Sopivaa miettiessäni pyöritellyt kannattavuuslaskelmia ja stressannut työntekijän tulevista palkkamenoista, ja kirja romutti nämä ajatusmallit pala palalta. Lopussa uskoin jo ihan täysin tällaiseen vapaaseen ja innovatiiviseen tyyliin, enkä murehtinut ollenkaan Sopivan lukuja tai mitään muutakaan. Silmissä vilisi kuvia mahtavasta tulevaisuudesta maailman hienoimman ompelimon johtajana, missä kaikki ovat hymyssä suin koko ajan ja asiakkaat haluavat kuljettaa rahansa vain meille!

Tömähdin takaisin maanpinnalle kun lueskelin muistiinpanojani ensimmäisen kahden kappaleen jäljiltä: ”Ei tarviste olla näin radikaali, voi edelleen tuijottaa lukuja ja pyrkiä optioimaan tuotantoa, unohtamatta kuitenkaan kirjan henkeä ja tyyliä.” En ole enää ihan näin maan pinnalla, mutta jossain välimaastossa kuitenkin. Tärkein oppi saattoikin piileä omien mielenmallien tunnistamisessa sekä niiden vähittäisessä rikkomisesta.

Kyllä Sopiva vaatii lukuihin vahtaamista, mutta kunhan myynti tasaantuu ja toiminta vakiintuu edes hieman, kaivan kirjan uudelleen esille ja inspiroidun täysillä! Strategioiden, brändin, visioiden ja muiden miettimiseen Liekeissä tarjosi myös erittäin paljon inspiraatiota, ja sitä en unohda tai pistä sivuun. Nyt pistetään kaikki normit ja tavalliset ajatukset jätesäkkiin ja tiputetaan Alavudelle, kun Mittavan tytöt valtaavat Ilmajoen ja kehittävät jotain ennennäkemätöntä ja juoruilemisen aihetta Etelä-Pohjanmaan sydämeen!

 

 

En vielä täysin ymmärrä mihin likoon olen itseni asettanut. Tiimiakatemialla rohkaistaan kokeilemaan ja ottamaan riskejä sekä ennen kaikkea yrittämään. Vanha kokemusmaailmani puhuu toista. Vuosi sitten perustin toiminimellä kotiompelimon, jonka parissa olin puuhastellut jo kaksi vuotta. Kun naulasimme liikkeen kyltin piha-aitaan, koko touhu kolahti – olen yrittäjä, olen ottanut suuren askeleen, kaikki eivät tähän pysty. Nyt Tiimiakatemialla tuo tunne on kadonnut, enkä vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Tiimiakatemialla tuo sillon suurelta tuntunut askel on niin pieni näiden kaikkien valtavien saavutusten vierellä.

Johtajuudesta minulla ei ole sitäkään vähää kokemusta. Kaikki on täysin uutta, ja nyt ymmärrän myös pingviinitarinan merkityksen. Eihän tässä osaa muuta kuin nyökytellä ja imeä kaiken mahdollisen tiedon mitä kirjoista luen ja vanhemmilta tiimiyrittäjiltä kuulen. Projektipäällikkö ei ole läheskään niin pelottava sana kuin projektijohtaja. Talousjohtaja. Johtaja. The Boss.

Vaikka johtamiskokemukset ovat olleet harvassa, eikä palautteen antamiselle ole oikein ollut puitteita, niin sen verran olen muutamalta tiimiläiseltä saanut kommentteja, että olen heidän mielestään jämpti johtaja. Se on mielestäni kehu. Haluankin olla jämpti ja tarkka kaikessa tekemisissäni, niin myös johtamisessa.

 

Muiden esseitä Liekeissä-kirjasta lukiessani huomasin ajattelevani lisää sitä, minkälainen johtaja minä itse haluaisin olla. Esimerkillinen, luotettava, tasa-arvoinen ja rehellinen, tarpeen vaatiessa ”pahis”. Belbinin testissä kysyttiin syksyllä, että olisiko valmis asettumaan tiimin hetkelliseen epäsuosioon jos tietäisi sen olevan pitkällä tähtäimellä tiimin parhaaksi. Ruksasin boksin.

 

Kilpisen neljän nyrkkisäännön lista inspiroivalle johtajalle ovat:

–          Johtaja puhuu aina isosta kuvasta

–          Keskinkertaisuutta ei hyväksytä

–          Juhlitaan saavutettuja tavoitteita

–          Johdetaan ihmisiä, ei asioita (s.112)

 

Haluan oppia tällaiseksi inspiroivaksi johtajaksi, joka osaa kaivaa jokaisen vahvuudet esiin ja hyödyntää niitä, sekä osaa raivata tietä yritykselle asettumalla aina uudelleen ja uudelleen omalle epämukavuusalueelleen.

 

Kirjan teksti lohduttaa tämän kokemattomuuden keskellä: ”Kyky johtaa ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan jotain jota voi opiskella ja opetella” (s.71). Nuoresta johtajasta liideriksi –koulutusohjelma tulee olemaan oman johtajatarinani ensimmäinen kappale, ja olen valmis aloittamaan sen kirjoittamisen.

 

Anu Kuivaniemi
Mittava Innovations
anu(a)mittava.fi
045 137 4745

 

Tagit: , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!