Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lisää luottamusta

Kirjoitettu 17.05.18
Esseen kirjoittaja: Vili Partanen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Luottamuksen arvoinen
Kirjan kirjoittaja: David H. Maister
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut, 6.1. Asiakkuuden työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimissämme taival on tullut siihen kohtaan, kun alamme avata silmiämme oikeasti ongelmille ja haasteille, mitkä keskuudessamme vallitsee. Liiketoimintamme kehitys on ollut hidasta, tai no ainakin se on ollut positiivista, mutta aina voisi parantaa. Ongelmakohtiin puuttuminen ja niistä puhuminen, esimerkiksi tänään taas nostettiin esille ”tiimin viisi toimintahäiriötä” workshopissa yhtenä ongelmakohtana luottamuksen puute ja siitä johtuvat ongelmat. Katsoimme, että luottamuksenpuute rajoittaa meidän sanavapauksiamme, siinä mielessä, että emme halua joutua konflikteihin. Kiinnostuneena luottamuksesta, sen merkitysestä ja vaikutuksesta yhteisön toimintaan, lainasin David H. Maisterin ”Luottamuksen arvoinen” nimisen kirjan.

Kuka on luottamuksen arvoinen?

Kirjassa puhutaan runsaasti asiakkaan ja myyjän välisestä luottamussuhteesta, mutta en näe mitään syytä, miksi sitä ei voisi soveltaa tiimin sisäiseen toimintaan. Päivittäinhän myymme toisillemme ideoita ja ajatuksia, joiden myymiseen tarvitaan toisen luottamus, jotta toteutuksesta tulisi mahdollinen. Oma asiantuntemus ei enää riitä, vaan tulisi myös voittaa puolelleen asiakkaan, tai tiimiläisen luottamus. Asiantuntijan ja asiakkaan suhteen voi määritellä monella tavalla, mutta täyden luottamuksen ansaitakseen taustalla täytyy olla myös henkilökohtainen suhde. Esimerkiksi, pelkkään osaamisen vakuuttamiseen perustuva suhde, ei ole yhtä merkityksellinen, kuin henkilökohtaiselle pohjalle luotu suhde.

Olemme tiiminä koittaneet erityisesti panostaa tähän henkilökohtaisten suhteiden kehittämiseen viettämällä aikaa muuallakin yhdessä, kuin toimistolla. En tiedä riittääkö henkilökohtaisten suhteiden luomiseen vain vietetty aika yhdessä, jotta pääsisi tutustumaan vielä paremmin. Omasta mielestäni tunnemme toisemme jo melko hyvin, mutta emme tarpeeksi hyvin, koska luottamuksessa on vielä kehittämistä. Kirjassa puhutaan kyvystä keskittyä toiseen henkilöön itsensä sijaan, jota kuvaillaan yhdistäväksi piirteeksi yleensä luottohenkilöiden käyttäytymisessä. Keskitymmekö tarpeeksi toisiimme itsemme sijaan? Kuuntelemmeko toistemme tarpeita tarpeeksi?

Tiimiakatemian aloitettuani tiimin mukana on tullut tietynlainen ryhmäpaine, joka velvoittaa osallistujilta joustamista, jotta pystytään noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä. Säännöissä on kuitenkin viime aikoina joustettu ja huomioitu muiden henkilökohtaisia tarpeita, esimerkiksi läsnäolon kannalta. Vaikka tiimissämme on tarpeiden mukaan joustettu niin onko kaikkien tarpeita huomioitu tarpeeksi? Tiedämmekö toistemme henkilökohtaisesta elämästä tarpeeksi? Kirjan mukaan syvimmissä luottamussuhteissa ei suhteeseen sisälly ollenkaan rajoituksia. Ammattikohtaiset ja henkilökohtaiset asiat limittyvät, molemmat tuntevat toisensa ja ovat tietoisia toisen roolista, myös työn ulkopuoleisessa elämässä. Toisen henkilökohtainen syvällinen tunteminen auttaa myös ymmärtämään hänen tarpeitaan ja auttaa joustamisessa aja luottamuksen luomisessa. Minusta tuntuu, että tiimissämme oleva luottamuksen pula johtuu täysin siitä, että emme tunne toistemme tarpeita tarpeeksi hyvin, niitä ymmärtääksemme. Kuinka sitten pääsisimme syvemmälle tasolle luottamuksessa?

Luottamuksen rakentaminen

Kirjassa kuvaillaan luottamuksen rakentamista yhtälöllä, joka menee näin: Luottamuksen aste = (uskottavuus+varmuus+läheisyys) / minäkeskeisyys. Toisin sanoen, luottamuksella on siis monta eri ulottuvuutta. Luottamuksen saavuttaminen vaatii vahvuutta kaikilla neljällä eri osa-alueella. Voisin ehkä vähän avata näiden eri osa-aluiden merkitystä luottamuksen rakentamisessa.

Uskottavuudella tarkoitetaan yhtä lailla sisällöllistä asiantuntijuutta, kuin edustavuutta. Se mitä sanomme ja miten sanomme vaikuttaa uskottavuuteemme tiimin ja myös asiakkaan silmissä. Tämä ehkä koskee enemmän asiakassuhteissa muodostettavaa luotettavuutta. Meidän täytyy osoittaa välittämillä viesteillä oma asiantuntijuutemme sisällöllisesti, sekä ulkoisesti. Kirjassa toimii esimerkkinä lääkäreiden diplomit, joita he pitävät seinillään vastaanottohuoneissaan. Diplomi viestii heti saapuvalle asiakkaalle lääkärin pätevyydestä ja asiantuntijuudesta ja tekee hänestä uskottavamman. Omaan toimintaamme voisimme tuota soveltaa referenssien kokoamisella ja niiden ”ripustamisella seinälle”. Myyntityössä myös hyvä työkalu on näyttää, miten joku toinen on joskus aiemmin tukeutunut samaan palveluun tai tuotteeseen.

Varmuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että voidaan toisen osapuolen luottaa toimivan odotusten mukaisesti. Meillä on yleisesti taipumus luottaa enemmän niihin, keiden kanssa olemme enemmän tekemisissä. Vuorovaikutuksessa tulevien toistojen kautta on helpompi arvioida toisen osapuolen toimintaa. Tiimiyrityksessämme on tässäkin kohtaa kehitettävää. Liian usein työnjako jää uupumaan ja kaikki halutaan hoitaa itse, eikä toisen odotusten mukaiseen toimintaan luoteta täysin. Voi olla, että meillä kaikilla olisi hieman parantamista itsensä johtamisessa, sillä minusta ainakin tuntuu välillä, että en voi toimia edes itselleni odotusten mukaisesti, vaikka se melko pahalta kuulostaakin. Varmuuden rakentaminen kuitenkin lähtee toistuvista vuorovaikutuksista, jotka tukevat toisiaan ja rakentavat luottamusta toisen tiimiläisen tai asiakkaan toimintaan.

Yksi tärkeä luottamuksen edellytys on myös läheisyys, eli puhutaan siis tunnetason yhteydestä asiakkaaseen tai tiimiläiseen. Tunnetason yhteys asiakkaaseen, voi tuntua aluksi melko oudolta, sillä jotkut haluavat pitää työasiat erossa tunteista. Melko usein kuitenkin tunnemaailma on kytköksissä myös yrityselämässä tehtäviin päätöksiin ja valintoihin. Tunnetason yhteydellä ei esimerkiksi asiakassuhteessa tarkoiteta, että tulisi olla asiakkaan henkilökohtaisesta elämästä tietoinen, vaan että tulisi olla tietoinen asiakkaan mielipiteistä, sekä muista mahdollisista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa päätöksen tekoon. Läheisyys astuu ehkä suurempaan kuvaan, kun puhutaan tiimin sisäisestä luottamuksen rakentamisesta. Minun mielestäni, olemme melko hyvin perillä toistemme mielipiteistä ja kiinnostuksen kohteista, joilla voi tarkastella päätöksen tekoa. Vaikka tunnemme toisemme hyvin, niin jotenkin päätöksien edessä oma identiteetti saattaa unohtua, ja halutaan vain päästä helpolla ja mukautua. Syntyy mielenkiintoinen luottamuksen puutteen kierre, josta on vaikea päästä pois.

Kaikkein tärkein syy epäluottamukseen on se, jos toinen ihminen aistii luottamuksen kohteena olevan henkilön minäkeskeisyyden. Esimerkiksi omien etujen jatkuva ajaminen, ei tuota tulosta, jos haluaa saavuttaa toisen luottamuksen. Omassa tiimissämme tätä voisi olla vastuun välttely, halutaan päästä helpolla, eikä haluta vastuuta tehtävistä, jotka eivät hyödytä omaa tekemistä. Tämähän on ollut jo meillä vähän yleinen vitsi: ”Miten saa Mahtian hiljaiseksi?” –” Kysymällä vapaaehtoista johonkin.” Ei herätä hirvesti luottamusta, jos kukaan ei ole valmis luopumaan omasta edustaan ja ajastaan yhteisten tai muiden asioiden helpottamiseksi. Tuntuu välillä, että muiden projekteissa auttaminen on ylivoimaisen vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvyys, teemmehän sentään töitä tiiminä ja tiimin eteen yhdessä.

Lopputulos

Kirja johti minut Mahtian luottamuspulan syvimmille juurille, ainakin omasta mielestäni, ehkä loputon stressintunne joka kumpuaa itsensä johtamisen puutteesta, estää meitä keskittymästä toisiimme ja toistemme tarpeisiin. Tiimihenkemme on ehkä vähän muutenkin rakoillut pitkäaikaisten projektien jakaessa porukkaa moneen osaan. Kaikilla on omat menot, joista ei niin vain jousteta toisten avuksi. Ehkä myös sisäisessä viestinnässä olisi parannetavaa, jotta kaikki olisi tietoisia, siitä missä milloinkin mennään

On myös itsestäänselvyys, että meidän tulisi jatkossa viettää enemmän aikaa toistemme kanssa, niin toimistolla yhteisten projektien parissa, kuin myös toimiston ulkopuolella, vapaammassa ympäristössä. Yhteinen visio ja tavoite on vaikea täyttää, jos olemme koko ajan menossa eri suuntiin ja vaatimassa toisiltamme ymmärrystä, mitä ei voi saavuttaa ilman toistemme syvempää tuntemusta. Jännä juttu, miten paljon kirja avasi ajatuksiani luottamuksen puutteellisuudesta ja siihen johtavista syistä, vinkkasin tiimiläisille tämän esseen luettavaksi, jotta he näkevät myös mitä ajatuksia minun päässäni liikkuu näistä polttavista kysymyksistä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!