Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lisää otsikko napauttamalla

Kirjoitettu 07.06.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 1
Kirja: Lisää otsikko napauttamalla
Kirjan kirjoittaja: Katleena Kortesuo & Jarkko Sjöman
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut, 9.01. Oppiminen, 9.10 Tapahtumat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olin viikko sitten Pyhtäällä Huutjärven koululla kertomassa oman yrittäjyystarinani. Siellä oli mun lisäksi Korumies Arvi ja Pöyrööt- sarjakuvien Arttu Seppälä! Oli aika outo nähdä ittensä näiden veikkojen seassa.

HUUTJÄRVI

Korumies Arvi on siis 12 -vuotias yrittäjä, kuulemma Suomen nuorin. Hän tekee bisnestä koruilla ja onpa tienannut niillä rahat esimerkiksi omaan hevoseen (noin 20 000€). Ei voi muuta kun hattua nostaa, ja onpa siinä oppimista monella vanhemmallakin yrittäjällä. Pöyrööt -sarjakuva on taas tuttu Pohjanmaalla, mutta meidän alueella tuttu siitä syystä, että toinen yrittäjistä on kotoisin Kotkasta. Heillä on mukanaan hieno tarina siitä, kuinka sarjakuvasta on syntynyt jo nyt esimerkiksi kirjoja, leipä, näytelmä, autoja…

Tämän tapahtuman kylkeen päätin lukea Katleena Kortesuon ja Jarkko Sjömanin kirjan ”Lisää otsikko napauttamalla”, jonka pohjalta tein tapahtumaan oman diaesityksen tarinan tueksi. Kirja kertoo diaesityksistä melkein kaiken! Aiheina esimerkiksi yritykset & diat, henkilöbrändäys, erilaiset alustat, rakenne, ulkonäkö, kuvat, otsikot, esitystilanne, aloitus ja lopetus.

bennetrealtors (1)

Ensimmäisenä pureuduttiin henkilöbrändiin: korosta vain hyviä puoliasi, tee diaesityksestä itsesi näköinen ja ”Twitter-tunnus joka diaan”. Myyjillä diaesityksenkin tulisi siis olla myyvä, hauskoilla humoristinen ja visuaalisilla oikein kaunis. Mikä miä oon? No, ainakin yksinkertaisuus on dioissa aina plussaa, oonko sitten vaikka yksinkertainen? Hah, olipa hauska juttu. No, päädyin siis yksinkertaiseen ja siistiin diaesitykseen. Twitter ei minulla ole kovin aktiivinne, eikä kuulijakunta (ylä- ja ala-astelaiset) oikein käytä Twitteriä, joten päätin jättää sen pois.

Aloitetaan diaesityksen ensimmäisellä dialla. Hyviä aloitusehdotuksia kerrottiin olevan esimerkiksi tarina, sitaatti, väite, osallistujien aktivointi tai joku muu ice braker. Aloituksella on tarkoitus herättää huomio ja kiinnostus yleisöön. Vaikka aloituksen kesto on lyhyt, sen painoarvo on kuitenkin suuri. Kansidia on kuin tuntemattoman ihmisen kättely, otsikkokin tulisi miettiä tarkkaan. Erityisesti, jos diaesitystä luetaan joskus ilman itse esitystä.

bennetrealtors (2)

Esitys tulisi rakentaa jotenkin järkevästi: onko esityksessä kolme tärkeintä pointtia, vinkkilista, joku tarina, vai näiden kaikkien kombinaatio? Keskiosa sisältää kaiken pääasian, jota varten esitys on olemassa. Jos diaesitykseen päätyy laittamaan tarinan, se myy parhaiten ollessaan aito, tapahtuneen jollekin muulle tai itselle, sisältäessään jonkun opetuksen ja draaman kaaren. Lopussa koko esitys kiteytetään, jätetään innostus kytemään ja kiitetään. Esitystä ei tulisi lopettaa kiitosdiaan, lähteisiin tai kysymysdiaan, ne ovat niin käytetyt. Mieluummin loppuun yhteystiedot, tarina, sitaatti, yhteenveto, loppuvitsi, toimi näin tai call to action.

Entäs sitten kuvat vastaan teksti: kumpaa enemmän? Tarviiko aina olla kuvia? Ihanteellista olisi, jos kuvia olisi enemmän kuin tekstiä. Tekstissä olisi hyvä leikkiä kontrasteilla (lihavointi, erilaiset fontit, kursivointi, värit…) hallitusti. Ei liikaa, korostaa vain tärkeimpiä asioita. Koko dian kestävä samanlainen grafiikka (fontit, värimaailma…) pitää diaesityksen siistinä ja peruspaketti pysyy kunnossa. Grafiikka tukee testiä, ja esimerkiksi eri aiheen kohdalla väri voi vaihtua toiseen. Lukusuunta on koko ajan vasemmalta oikealle, ylhäältä alas. Mistä niitä valokuvia ja piirroksia saa dioille? Omat valokuvat ja piirrokset ovat toki persoonallisia ja tukevat tarinaa hyvin. Sen lisäksi on olemassa erilaisia kuvapankkeja, kuten Pexels, Unsplash, Pixabay ja Splitshire. Jos ei rahasta ole kiinni, voit toki ostaa kuvia.

bennetrealtors (3)

Ja seuraavaksi pureudutaan itse esitykseen: millainen on hyväesitys ja mitä siinä tulee ottaa huomioon? Ensimmäinen iso juttu on kohderyhmä. On eri asia, kertooko yrittämisestä esimerkiksi yrittäjille vaiko yläastelaisille (tieto- ja taitotaso). Sen lisäksi kannattaa selvittää, miksi kohderyhmä on paikalla. Onko heidät pakotettu sinne vai onko ilmoittautuminen ollut vapaaehtoista? Jos yleisö on ”vastoin tahtoaan” paikalla, tee esityksestä sen arvoinen, että paikalle kannatti tulla. Taitava esiintyjä osaa peilata esitystään myös sen aikana ja reagoida ihmisten olemuksiin. Onko haukottelua ja tylsistyneitä ilmeitä? Miten saada kiinnostus takaisin?

Jos esiintyminen jännittää, sitä tulee harjoitella etukäteen aina vaan enemmän. Etukäteen voi helpottaa jännitystä pyytämällä osallistujalistaa ja kysyä suoraan osallistujilta, mitä he haluaisivat kuulla. On myös helpottavaa puhua vaan omasta ydinosaamisesta, eikä sen vierestä. Ketäpä ei jännittäisi, jos ei ole varma mitä on oikein selittämässä? Lopuksi kun menee vielä ajoissa paikalle, ehtii laittaa esimerkiksi dian koneeseen ja varmistaa sen toimivuuden. Meillä Huutjärvellä yhden esitys ei toiminut, koska sitä ei oltu kokeiltu etukäteen. En tiedä sen vaikuttamista esiintyjän jännitykseen, mutta ei se ainakaan vakuuta yleisöä. Perusasiat pitäisi olla kunnossa.

bennetrealtors (4)

Mitä suurempi tila, sitä lyhyempi pitäisi esityksen olla. Suuri tila myös passivoi osallistujat, joten tulee varautua siihen ettei vuoropuhelu yleisön kanssa ole parasta mahdollista. Heti alussa on silti tärkeä todeta, että vuorovaikutus ja kaikki kysymykset ovat tervetulleita. ”Tyhmiä kysymyksiä ei ole ” -fraasia tulisi kuitenkin välttää, koska se luo ihmisen mieleen mielikuvan, että tässä on julkinen mokaamisen paikka. Isoissa tiloissa parasta olisi vielä mikrofoni. Ja jos tulee kysymyksiä, kysyjällä mikrofoni olisi loistava, mutta kysymys tulisi vähintäänkin toistaa.

Ja itse esiintymistilanteeseen! Kehon kieli on tosi tärkeää, se täydentää esitystä. Perusjutut kuntoon: ryhti, avoin ilme, kädet vapaasti sivuilla, jaloilla hartioiden välinen asento. Jos jännittää, käteen voi ottaa pienen stressilelun: esimerkiksi kynän tai dian vaihtokapulan. Esiintyessä on turha piileskellä lavalla, sen voi ottaa ihan rohkeasti haltuun ravaamalla sitä esimerkiksi puolelta toiselle. Jokaista esiintyjää tulisi myös katsoa silmiin edes kerran, jos mahdollista. Jos tila on tosi suuri, on tärkeä huomioida jokainen yleisöryhmä vähän laajemmin. Miten pukeutua? Lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin yleisö tai vähän siistimmin. Muista tilaisuuden luonne ja se, että joku ottaa aina kuvia. Paljas pinta ja rohkeat kokeilut pukeutumisessa kannattaa jättää tärkeiden esitysten ulkopuolelle.

Esitys kun on ohi, on aika kerätä palautetta! Samalla voi jakaa esityksen materiaalin, jos se on toivottua tai aiheellista. Itselläni diat eivät juuri sisältäneet mitään infoa tai muuten niin tähdellisiä asioita, että se olisi ollut syytä jakaa eteenpäin koululaisille.

Oma diaesitykseni löytyy tuosta esseen lopusta. Se on visuaalinen ja kertoo tarinan aikajärjestyksessä. Aloitus olisi voinut sisältää jotain vielä mielenkiintoisempaa, lähinnä kerroin siinä pienen tarinan omasta ajastani, kun olin ala-asteella. Mutta siitä tarinasta oli draamankaari kaukana. Sen sijaan lähinnä esittelin itseni aloitusdian kanssa. Lopussa on pieni ”opetus” tai lähinnä havainto, jonka alustin toki syvemmin itse esityksessä.

Itse esityksessä harmittaa, etten muistanut kysyä lopussa enää kysymyksiä, saati antanut niille tilaa heti esityksen alkaessa. Kohdeyleisö oli myös aika vaikea, enkä tiedä minkälainen kuva jäi minusta tai esityksestä -jäikö jotain pimentoon? Pysyin kuitenkin aikataulussa, aktivoin yleisöä (kerran, jihuu!) ja diaesitys oli hyvin koottu!

Iiris Nokka

http://tavotteenamia.wordpress.com

Tagit: , , , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!