Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Lopettaminen

Kirjoitettu 12.12.17
Esseen kirjoittaja: Petri Vainio-Pekka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Finish
Kirjan kirjoittaja: John Acuff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minun oli pakko lukea tämä kirja, koska olen juuri stereotyyppinen viimetippaan jättäjä. Niin kuin tälläkin kertaa, valmistuminen oven takan ja minä mätän esseitä tulemaan. En ole ollut aina tällainen, vaan tämä minusta on kuoriutunut akatemian aikana. Akatemia on tosin ainut asia, minkä kanssa näin teen. En tiedä onko sitten ollut pieni loppuun palaminen akatemian suhteen, koska tuntuu, että en vain löydä motia asioiden tekemiseen akatemialla. Mutta nyt kun loppu häämöttää, niin tunnen saavani pikkuisen taas itseäni niskasta kiinni ja pystyn toivottavasti taas tekemään asiat hyvissä ajoin!

 

Täydellisyyden tavoittelu

 

Tämä on yksi kirjan pääpointeista. Kirjan mukaan on tärkeä päästää irti sisäisestä perfektionististaan. Kaikki suunnitelmat ja teot voidaan pilata tällä luonteen piirteellä. Jossain vaiheessa täytyy vain hyväksyä, että tämä on nyt valmis. Tämä käy erityisen hyvin niille, jotka ovat keksineet jonkun uuden tuotteen. Vaikka sitä kuinka muuttaisi ja hieroisi, niin ilman asiakkaiden palautetta ei siitä koskaan tule täydellistä. Jossain vaiheessa tuotteen keksijän tulee pistää se vain markkinoille ns. prototyyppinä ja muokata sitä mukaan, kun palautetta tulee. Voihan olla niinkin, että palautetta ei tulekaan, vaan tuote onkin jo valmis. Tämä riski tulee ja kannattaa ottaa. Se, että pienessä päässä yrittää pähkäillä asiaa, ei johda mihinkään. Se, että kysyy itseltään ”entä jos se olisi kuitenkin näin?” vie vain yleensä energiaa ja lopputulos ei muutu kuitenkaan mihinkään.

 

Itse en tiedä olenko perfektionisti, mutta huomaan sen piirteen tietyissä asioissa. Esimerkiksi kun tein nettisivuja, niin jos yksi laatikko oli liian iso tai pieni, minulla saattoi mennä puolikin tuntia työaikaa siihen, kun yritin koodata sen oikean kokoiseksi. Tällöin minun olisi pitänyt vain luovuttaa asian suhteen ja palata siihen uusilla silmillä ja virkeämmällä mielellä. Itse huomaan myös tuskastuvani melko nopeasti. Jos en onnistu jossain asiassa, niin tuskastun. Tämän jälkeen tietää jo varmasti, että homma ei tule sillä tavalla varsinkaan toimimaan. Onkin tärkeää osata tämän takia jättää se seuraavaan kertaan ja palata siihen.

 

Älä ole liian kunnianhimoinen

 

Kunnianhimoisuus on hyväksi, mutta sitä ei saa olla liikaa. Jotkut asiat voivat olla liian suuria tavoiteltavaksi kerralla. Kirjassa kehoitettiinkin puolittamaan nämä. Itse olisin voinut hyödyntää tätä läpi akatemian esimerkiksi kirjapisteiden kanssa. Jos olisin lyönyt itselleni selkeät tavoitteet siihen mihin mennessä pitää olla minkäkin verran pisteitä, olisin voinut nämä saada tehtyäkin. Nyt tämä pienen motivaatio pulan turvin jäi taas aivan viimetippaan.

 

Tavoitteita kannattaa siis asettaa myös välille. Mitä innostavampia tavoitteet ovat sitä varmemmin ne myös täyttyvät. Tavoitteet eivät saa olla sellaisia, mihin asennoituu jo valmiiksi, että eipä näihin tule päästyä, joten miksi edes yritän? Tämä tappaa yleensä viimeisetkin motivaation rippeet. Päätavoite voi toki olla suuri ja kunnianhimoinen, mutta sen palastelu pienempiin välietappeihin tekee siitä todennäköisemmän ja helpommin saavutettavan.

 

Kirjassa kerrottiin esimerkki psykologista, joka oli kysynyt oppilailtaan, kuinka kauan heillä menee kirjoittaa essee. Keskimääräinen arvio oppilailta oli 34 päivää, mutta tosiassa keskimääräinen palautusaika oli 56 päivän päästä. Tulos oli siis melkein tuplat siitä, mitä oppilaat olivat arvioineet. Tavoitteiden puolittaminen on kirjan mukaan paras keino päästä viralliseen tavoitteeseen. Se, että puolessa välissä lupaa itselleen vaikka maistuvan ruuan tai muuta sellaista, toimii hyvänä palkintona. Ainakin minulle toimisi. Tottakai palkinnon tulee olla jokaisen oman mieltymyksen mukainen. Vaikka hölmöltä kuullostaakin, niin kannattaa palkita aina välillä myös itsensä!

 

Vähennä stressiä epäonnistumisesta

 

Kirjoittaja käyttää esimerkkinä oman pihan rakennusta. Hänen pihansa oli tarkoitus pistää uuteen uskoon, mutta silti pienen ajan kuluttua piha alkoi täyttyi ylikasvaneista rikkaruohoista. Hän olisi voinut korjata tilanteen helposti ja nyppiä nämä pois, mutta hän ajatteli, että se vie liikaa aikaa ja vaivaa ja nämä oli säästetty hänen lapsilleen. Kirjoittaja kertoikin, että on hyvä olla jossain myös huono. Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa ja näiden kahden välille tulee löytää oikea tasapaino. Se, että kirjailija hyväksyi sen, että on huono hoitamaan pihaa, mutta hyvä isä, opetti hänelle paljon tästä tasapainosta.

 

Joitain asioita, jossa kokee olevansa huono kannattaa vähentää. Esimerkiksi kirjailija itse oli asettanut tavoitteekseen, että kun kirja on valmis hän vastaa kaikkiin sähköposteihinsa. Kuitenkin hän huomasi, että se vie aivan valtavasti aikaa, joten hän pienensi tavoitettaan ja asetti tavoitteekseen 10 % saapuneista viesteistä. Tällöin hän hoiti nämä loput sitten, kun hänellä jäi ylimääräistä aikaa. Pointtina tässä on se, että kaikkea ei tarvitse tehdä heti ja kaikkea ei tarvitse osata. Jotkut asiat voi jättää pienemmälle huomiolle, jollei ne ole oikeasti tärkeitä asioita. Kunhan näiden asioiden välille löytää tasapainon, niin elämä alkaa kyllä lutviutumaan.

 

Hauskuus

 

Noniin, kaikki varmaan tämän tietävätkin, mutta asioista, jotka eivät innosta tulisi tehdä hauskoja. Koska silloin kun se on hauskaa ja mukavaa, niin silloin se tuntuu paljon helpommalta suorittaa. Hauskuus on todella tärkeä osa motivaatiota ja tämä korostuu töissä erityisesti. Jos sinä tykkäät mennä töihin aamulla ja töissä oleminen on mukavaa ja mahdollisesti jopa hauskaa, niin se on paljon helpompaa. Jos valmiiksi aamulla manaa, että taas täytyy mennä töihin, eikä töissä ole mitään, mikä innostaa, kannattaa vaihtaa.

 

Deadlinet pelottavat monia ja tämä on itsellenikin melko haastava. Nämä eivät monelle toimi kunnolla, vaan juuri näiden takia asiat jäävät viime tinkaan. Kirjassa oli vinkkina, että nämäkin kannattaa palastella. Vähän sivuutinkin samaa asiaa jo ylempänä, mutta pointtina on siis viikottaisen tai kuukausittaisen deadlinen sijaan asettaa niitä joka päivälle. Esimerkiksi jos haluaa lähteä lenkille joka päivä, niin siinä voisi toimia, että viimeistään kello 15.00 on juossut 2 kilometriä. Tämä toimisi minulle ainakin paljon paremmin, kuin se, että juoksen kuukauden aika 60 kilometriä. Kun asetat omat tavoitteesi, tulee niillä olla selkeä päämäärä ja suunta. Se, että miksi teet jotain tiettyä asiaa kannattaa miettiä tarkasti. Minulla esimerkiksi tämä esseiden kirjoitus tällä hetkellä on vain valmistumista varten, mutta samalla olen huomannut, kun sain tatsin päälle, että toisaalta tämä on ihan mukavaa. Tästä syystä en ymmärräkään itseäni tällä hetkellä ja mietin, että miksen ole aiemmin vain aloittanut tekemään.

 

Tämä onkin kaikkein tärkein asia. Aloittaminen. Joka kerta, kun olen ostanut salikortin, on ollut kaikkein tärkeintä, että alkuun saan hyvän innon. Jos alussa ei käy salilla, niin se on todella vaikea aloittaa muutaman kuukauden päästä. Itselleni ainakin tulee vain aina mieleen, että nyt ne siellä nauravat, kun olen ostanut kortin, mutta en siellä käy. Ei varmasti naura ja vaikka nauraisi niin mitä sitten. On siis tärkeää vain saada alkuun kunnon rutistus. Juuri tähän nuo päivittäiset aikarajat voisi sopia minulle todella hyvin. Kun akatemia on ohi, täytyy minun miettiä tarkasti ne tavoitteet, joilla on merkitystä akatemian jälkeen. Mutta sitä ennen onneksi pääsen nollaamaan koko tämän vuoden ulkomaille!

 

Petri Vainio-Pekka

Osuuskunta Bisnera

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!