Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luova laiskuus

Kirjoitettu 31.01.20
Esseen kirjoittaja: Monika Tuurala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luova laiskuus
Kirjan kirjoittaja: Juha T. Hakala
Kategoriat: 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja luova laiskuus kertoo nimensä mukaisesti luovuudesta ja sen, mistä lähteistä ja millaisessa ympäristössä se kukoistaa. Juha T. Takala on haastatellut kirjaan useita nobelisteja selvittääkseen, mitä löytyy suurien keksijöiden ja keksintöjen takaa. Vastaus on loppupeleissä yksinkertainen, ei tarvita mitään erikoista, vaan oikea tila, jossa pää pystyy tuottamaan ideoita.

Kirjassa esiteltiin tarpeiden hierarkia- kolmio, joka kiteyttää hyvin luovuuden toteutumisen edellytykset. Mallin takana on psykologi Abraham Maslow. Hän jakoi kolmion viiteen kerrokseen siten, että ylempi osa tarvitsee aina toteutuakseen ensin alemman täyttymisen.

Tarpeiden hierarkia

Itsensä toteuttamisen tarpeet (luovuus, lahjakkuus)

Arvostamisen tarpeet (hyväksyntä, taidot, saavutukset)

Yhteenkuuluvuuden tarpeet (ystävät, perhe, rakkaus)

Turvallisuuden tarpeet (varmuus, huolettomuus)

Fyysiset perustarpeet (ruoka, vesi, lämpö, lepo)

Tästä huomaamme, kuinka ensin on elämän perustarpeiden täytyttävä, ennen kuin luovuus voi viimeisenä kukoistaa. Ihmistä, jolla kaikki palikat eivät jollain tasolla täyty, ei voi olettaa, että luovuus ensimmäisenä loistaa. Hierarkia kuulostaa erittäin järkevältä luovuuden kannalta. Jos mielen päällä on jotain tärkeämpää elämän kannalta kuin ideointi, ei ideoita välttämättä tule.

Luovuuden määritelmäksi ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yleisimmin se yhdistetään kykyyn ja rohkeuteen luoda uutta sekä kykyyn suoltaa ideoita. Stereotyyppisesti, kun alkaa miettimään luovaa ihmistä, tulee mieleen lähinnä ihminen, joka hetkenä minä hyvänsä heittää ilmoille toinen toistaan parempia ideoita. Ihminen, jolle ei tarvitse kuin sanoa, että heitäppä joku idea, niin kyllä tulee. Onko tällainen ihminen siis todellisuudessa vain täyttänyt tarpeiden hierarkian alimmat palikat ja hänellä on luovuuteen tarpeeksi seesteistä, rauhallista, jotta hänen mielentilansa on tyyni?

”Kekseliäisyys ei kukosta kiireessä.”

”Luovuus on kykyä ja rohkeutta luoda uutta.”

”Rentoutuminen avaa mielen luovuudelle.”

”Älä hätäile, unohda huolet.”

  • Kirjassa korostetaan oikeaa mielentilaa sekä rentoutumisen merkitystä.
  • Idea tai oivallus tulee silloin, kun pystyt hetkeksi irrottautumaan arjen paineista, sekä unohtamaan työstressin.

Päätelmänä yllä olevasta siis, ettei luovuutta voi pakottaa yhtä äkkiä valloilleen. Luovuus ei ole jokin, joka vain tulee, vaan sitäkin voi harjoittaa ja etenkin siihen tarvittavaa mielentilaa voi harjoittaa. Itse olen surkein ideoija ja luovuudenkukka. Usein tiimimme kanssa on jotakin, mihin tarvitaan luovaa ajattelua ja uusien ideoiden keksimistä. Kun ei vain tule päästä niin ei tule. Olisiko homman nimi siis se, ettei ideat tule pakotettuna? Varsinkin kun menen paikalle jo valmiiksi asenteella, ettei tulekaan ideoita? Olisiko hyvä antaa luovuudelle edes pieni mahdollisuus ja asennoitua toisin? Mikä tässä elämässä ei vielä olisikaan päästä kiinni. Teit sitten mitä tahansa, lopputulos riippuu asenteesta.

 

”Alussa tarvitaan paljon ideoita.”

Kirjassa sivuutettiin paljon perinteiden synnytyksemme kaavaa. Ensin paljon ideoita ilman sensuuria, sitten hieman ruvetaan miettimään ja rajaamaan kohti parhainta ideaa. On tärkeää, ettei alussa jätä jotain pois vain koska se kuulostaa oudolta tai huonolta.

”Kiire tappaa ideat.”

”Luovuus vaatii jopa laiskottelua.”

Itse en esimerkiksi akatemian alussa keksinyt mitään uutta ja hienoa tekemistä. Tai en edes kerennyt ajattelemaan. Kuljin 50km päästää Tiimiakatemialle, olin viikonloput töissä, illat reeneissä ja osan päivistä töissä vielä kolmannessa paikassa. En ihmettele yhtään, etten keksinyt uutta, sillä en antanut sille edes tilaisuutta. Muistan jonkun tiimiläisemme tästä maininneenkin, ettet taida edes keretä ajattelemaan mitään kaiken tuon lisäksi. Se oli todellakin totta. Kiireessä on turha yrittää olla luova. Se kannattaa muistaa myös normaaleilla työpaikoilla, joissa odotetaan työn ohessa työntekijöiden keksivät uusia juttuja. Ei, jos sille ei ole aikaa. Ei se vain tule siinä muiden hommien ohessa. Tai voi tulla, mutta harvemmin. Muutenkin mietin usein, että on se kumma, kun ei tule mitään ideoita, mutta esimerkiksi nyt, en edes anna sille aikaa, vaikka olisi aikaa mitä käyttää. Keksin muuta tekemistä, vaikka pitäisi syventyä ajattelemaan ja ideoimaan.

Kirjan kautta oppi ymmärtämään, ettei idearikkaus tule pakottamalla, vaan sille pitää antaa aikaa. Ei voi olettaa ihmisen olevan luova, jos ei sillä ole aikaa luovuudelle. Pitää unohtaa kaikki muu ja keskittyä hetkellisesti vain siihen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!