Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Luova laiskuus

Kirjoitettu 18.05.16
Esseen kirjoittaja: Essi Kinnunen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luova laiskuus
Kirjan kirjoittaja: Juha T. Hakala
Kategoriat: 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Pitkästä aikaa, tunnen että oikeasti pystyn rentoutumaan, tai ehkä olen pakottanut itseni rentoutumaan ja se alkaa tuottaa tulosta. Lähiaikoina on ollut enemmän aikaa, kuin aiemmin miettiä asioita ja samalla kasvaa tarve lähteä joitakin omista ideoistani toteuttamaan. Aina ennen laiskottelu on ollut minulle kuin synti, mutta rauhoittuminen oikeasti tuntuu tekevän hyvää.

Jos elämä on täysin aikataulutettua, ei jää aikaa luovuudelle. Todella paljon aikaa menee jo kaiken pakollisen tekemiseen kuten treeneissä käymiseen, sähköpostien lukemiseen ja valitettavasti sosiaalisen median selaamiseen. Kun on koko työpäivän huhkinut tehtävästä toiseen, eivät aivot ole enää ideointitunnelmassa, koska energiaa on mennyt kaikkeen määrättyyn niin paljon. Tämän totesimme myös viime synnytyksessä, jonka jouduimme tunkemaan klo 17-22 ajalle, koska mitään muuta yhteistä aikaa ei ollut. Koko päivän aikataulujen suorittamisen jälkeen, eivät kyllä ideat kukoistaneet. Jatkuva, päälle käyvä työn kiivas rytmi rusikoi, jopa tappaa hyvät ideat. Ideoimisen luomiseen on varattava vapaata aikaa, jota ei voi pusertaa kaiken muun aikataulun joukkoon.

Tyhjä tila kalenterissa työpäivien aikana tarkoittaa, että on keksittävä lisää tekemistä. Oivallus tai idea tulee, kunhan kykenee hetkeksi irrottautumaan arjen paineista, jopa kokonaan unohtamaan työhuolensa. Meillä tyhjä kalenteri tuo helposti stressiä. Kun ei tiedä mitä tekee, katse kääntyy ongelmien etsimiseen, vaikka se pitäisi käyttää uuden luomiseen ja kokoajan vain paine kasvaa kun ei ole keksinyt tekemistä. Oikeasti tuommoiset tyhjät hetket tulisi ottaa hyödyksi. Istua alas ja miettiä yksin tai yhdessä tiimiläisten kanssa, mitä haluaa tehdä ja lähteä sitä kautta miettimään uutta tekemistä. Rentoutuminen avaa mielen luovuudelle. Pienellä aivoriihellä varmasti pääsee nopeasti taas vauhtiin ja pian kalenterin tyhjät hetket eivät olekaan niin tyhjiä.

Miksi sitten meille kiireen tunne on ainut hetki kun tunnet että sinulla on tarpeeksi tekemistä. Laiskottelua pidetään pahana asiana, mutta tottahan on että rauhoittumalla ja keskittymällä saadaan lopulta ajatukset järjestettyä ja hommat eteenpäin. Jos ajatukset ovat liikaa tavoitteessa, se häiritsee ideointia. Esimerkiksi, jos mietitään vaan kokoajan, että on pakko tehdä 5000 euroa tänä keväänä. Se ei välttämättä herätä kaikista innovatiivisempia ideoita, koska taustalla painaa pakko onnistua. Aloittamalla miettimisen sitä kautta, mikä itseä kiinnostaa ja mitä haluaa tehdä, saatetaan vahingossa saada aikaan paljon enemmän rahaa, mutta harmi vain että, toimivan idean löytyminen ei ole kaikista helpoin asia.

Kun aloitetaan ideointi, ei ole olemassa huonoja ideoita. Joskus tarvitaan jopa tuhlaileva määrä yrityksiä, jotta saadaan syntymään jotakin todella elinvoimaista. Vasta erehdyksien kautta tiedetään, että onko ideassa jotain kannattavaa. On kehitettävä suuri määrä ideoita, sitten karsittava niistä huonot pois eri näkökulmat huomioon ottaen ja lopulta kehittää valitut ideat timanttisiksi. Huippuideoita, ”timantteja”, ei voi löytää, ellei ole itsepintainen, ellei malta seurata ajatuskulkua riittävän pitkälle. Kun pohditaan, että mitä halutaan tehdä, niin aina halutaan tehdä jotain, mitä muut eivät ole vielä tehneet. Jotain hienoa, uutta ja ainutlaatuista, jotta voitaisiin saada merkittäviä tuloksia. Kuitenkaan ne huippuideat eivät ole niitä, jotka ensimmäisenä keksii ja on helpoin toteuttaa, huippuideat ovat runsaan aivotyön ja pohdinnan takana. Ne usein ovat niitä aluksi hulluja ideoita, jotka vain täytyy viilaamalla tehdä toimiviksi. Viilaamalla saadaan niistä sekopäisistä ideoista, jotenkin kehityskelpoisia. Toisinaan on mentävä läpi harmaan kiven.

Luovat ihmiset kykenevät löytämään ongelmia, joita muut eivät laisinkaan näe! Kun lähdetään innovoimaan uutta, ensiksi tulee miettiä mihin ongelmaan halutaan löytää ratkaisu. Jos kaikki asiat ovat mielestämme hyvin, ei silloin ole tarvetta muuttaa asioita. Mutta kun keksitään ensiksi ongelma, joka halutaan ratkaista, on syy lähteä innovoimaan. Meidän on tärkeää koittaa löytää itse ongelmia sekä tietysti markkinoita ongelmien ratkaisuille. Täytyy pitää mielessä kenelle ratkaisu suunnataan, kuka on asiakas ja mitä hän haluaa tai arvostaa eniten ratkaisussa.

Pari kertaa olen huomannut, kun puhutaan ideoimisesta, ihmiset eivät ole kovin innoissaan. Monilla työpaikoilla ideointi koetaan joksikin ylimääräiseksi ohjelmanumeroksi. Se vaiva, joka vie aika ja on häiritsemässä ”varsinaista työtä”. Vaikka meillekin ideointi on se, josta aina aloitetaan ja josta päästään liikkeelle, monesti ideointi tuntuu pakotetulta, asialta joka on nyt vaan pakko hoitaa pois alta, vaikka tilanteen täytyisi olla aivan päin vastainen. Ratkaisuna tähän voisi olla, että annetaan ideoinnissa käytettävä kysymys ihmisille etukäteen. Esimerkiksi keskiviikkona treeneissä, ja käsitellään asia vasta seuraavana maanantaina. Varmastikaan kaikki eivät tähän tartu ja heti unohtavat asian eivätkä tuhlaa yhtään aikaa asian pohtimiseen, mutta luultavasti osalle, ongelma jää mieleen pyörimään. Alitajunta toimii parhaiten silloin, kun meidän ei tarvitse ajatella ongelmaa. Parhaat ideat eivät synny pakotettuina, vaan ne saattavat välähtää päähän esimerkiksi nukkumaan mennessä. Ideat pitäisi kirjoittaa muistiin ja aloittaa niiden viilaaminen seuraavana päivänä. Ratkaisuna siis on jättää ongelmat hautumaan, kyllä alitajunta pusertaa ongelmaa ihan huomaamattakin.

Mitä jos akatemialla istumisen sijasta menisimmekin istumaan ulos aurinkoon, tai menemme syömään hyvää ruokaa tai vaikkapa paistamaan makkaraa, kun alamme innovoida. Kun mieli on rento ja vapautunut, on ideoidenkin mahdollista virrata vapaammin. Jos aina istuu samassa kohdassa treenitilassa ja koittaa keksiä uusia juttuja, ei oikein meinaa enää irrota. Sama on treenien aikana tehtävistä learning cafeista. Kun kerrasta toiseen koitetaan innovoida hienoja juttuja vaikkapa kesäkahviloille ja muutenkin kierrätetään käytännössä samoja aiheita, ei lopulta enää löydy uusia ideoita. On muutettava ulkoisia asioita, jotta saadaan sisäisesti jotain uutta syntymään.

Synnytykset tehdään lähes aina omalla porukalla, koska tunnemme toisemme hyvin ja tiedämme, miten ihmiset toimivat. Meille on kehittynyt jo melko vahvat omat roolit, joten niistä voi olla oman tiimin sisällä vaikea päästä eroon. Siitä johtuen me saatamme helposti luoda samanlaisia ratkaisuja ongelmiin, ja sitä pitäisi välttää. Varmimmin saadaan erilaisia näkökulmia, kun on mukana ihmisiä, joilla on erilaisista taustoista johtuen erilaiset näkökannat asioihin. Kysymystä ”ketä kannattaa ottaa mukaan” kannattaa viljellä ahkerasti, vaikkapa oman työyhteisön sisällä. Myönnän, että itselläni ainakin on paljon ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan, mutta voisi olla hyvinkin virkistävää kokeilla luoda jotain uutta itselle tuntemattomien ihmisten kanssa ja nähdä miten muut toimivat. Miten siis olisi vaihteeksi vaikkapa asiakkaat..? Varsinkin asiakkaille tehtävissä synnytyksissä, jos tuotaisiin asiakas paikalle ideoiden luomiseen, saataisiin entistä varmemmin asiakasta itseään miellyttäviä ratkaisuja.

Luovuus on terminä jotenkin hankala käsittää. En pidä itseäni luovana ihmisenä ja usein tämä ajatusmaailma on esteenä uuden luomiselle. Todellinen luovuus ei oikeasti tarkoita sitä, että osaa kirjoittaa hienoja tarinoita tai kehitellä kauniita piirroksia. Todellinen luovuus liittyy arjen tarpeisiin. Keksimällä uusia ratkaisuja arjen ongelmiin, voimme saada aikaan yllättävän suuria tuloksia. Ehkäpä siis meidän tulisi jollakin erikoisella innovointitiimillä, istua alas nurmikolle kahvikupposten kanssa ja koittaa kehittää ratkaisuja arjen pieniin ongelmiin.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!