Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Maaret Kallio: Lujasti lempeä

Kirjoitettu 15.02.19
Esseen kirjoittaja: Matti Honkasalo
Kirjapisteet: 2
Kirja: Lujasti lempeä
Kirjan kirjoittaja: Maaret Kallio
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luja lempeys ja viisas vaativuus

 

Suomalainen kirjailija Maaret Kallio on vaatimattomasti muun muassa psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti, tietokirjailija ja työnohjaaja. Hän on myös tv-kasvo, ja on esiintynyt muun muassa Ensitreffit alttarilla sekä Kielletty rakkaus -ohjelmissa. Jo useampia äänikirjoja kuunnelleena pidin siitä, että kirjailija itse on lukenut teoksensa äänikirjaksi. Maaret Kalliolla on rauhallinen ja soljuva ääni, jota on mukava kuunnella.

Pidän mukaansatempaavista kirjoista, ja usein ahmin hyvät kirjat hyvin lyhyessä ajassa. Tätä teosta en voinut lukea kertaistumalta. Se ei johtunut siitä, että kirja olisi huono, päinvastoin. Kirjassa on niin paljon ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja pohdintoja, että välillä kesken lukemisen oli pidettävä taukoja ja antaa omien ajatusten virrata.

Kirja alkaa kuvauksella trendikkäästä super-elämästä.  Aamutuimaan korkean sykkeen lenkki, good hair day, superfoodit, työ yhtä flow’ta ja brainstormausta, kotona on trendikästä, terveellistä ruokaa jazzin tahtiin, lasten kanssa aidosti läsnä rentouttava hetki ennen nukkumaan menoa ja parisuhdekin jaksaa kutkuttaa tavallisena arki-iltana. Tätäkö tavoittelemme? Kallio toteaa, että virheet ovat inhimillisiä ja kuuluvat elämään. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Allekirjoitan ajatuksen.

Oletko sairastunut pitää olla -harhaan?  Kuulen usein muilta olevani liian vaativa itseäni kohtaan. Onko haluni olla menestynyt, varakas, urheilullinen, sosiaalisesti taitava, hyvännäköinen ja ahkera enemmän, kuin mitä muut minulta odottaisivat? Muille kelpaan ja riitän omana itsenäni, mutta itseäni kohtaan olen orjapiiskuri. Lempeys on kirjan avainsana. Kallio kyseenalaistaa nykymaailman mentaliteettia, jossa pyritään koko ajan parempiin suorituksiin ja ollaan ankaria omaa itseä kohtaan. Kallio herättää ajattelemaan mikä olisi riittävän hyvä suoritus ja pohtimaan mikä olisi riittävän hyvää elämää. Siis Riittävän hyvä.

Oman mielen ymmärtäminen ja hallitseminen on vaikea laji. Olen temperamenttinen. Hihat palavat toisinaan nopeasti, ja kanssaolijat saavat kokea turhautunutta piikittelyäni ja tuhahteluani. Joskus mietin, että elämä olisi helpompaa hieman säyseämpien luonteenpiirteiden kanssa eläessä. Luettuani Kallion teoksen opin, että tunteiden tunnistaminen ja skannaaminen on tärkeä ja opittavissa oleva taito. Olen harjoitellut sanoittamaan lähestyvää kiukkuani sanomalla itselleni ja joskus myös muille ääneen: ”kohta minulta palaa pinna.” Kun sanoitan tunteeni, myös havainnoin sen paremmin. Kun havainnoin tunteeni, saan itseltäni tunteeseen hyväksynnän. Opin myös ymmärtämään, miksi tunne on kehossani läsnä, ja että olen oikeutettu tuntemaan niin. Tällöin kiukkunikin hieman laantuu, ja pystyn olemaan itseäni ja muita kohtaan rakentavampi. Tavoitteena ei siis ole kieltää tai laimentaa tunteita, vaan oppia kuulostelemaan niitä ja elämään niiden kanssa. Tunteet tekevät elämästä värikkäämpää.

Riitelemisen taito. Kun joku sanoo minulle ikävästi, suutun ja sanon jotain ikävää takaisin. Teen sen, koska loukkaannun ja haluan puolustautua. Kallio opettaa, että riitelyssä pitäisi asettua toisen asemaan. ”Mikä sinua harmittaa tänään, voisinko auttaa jotenkin?” toimii paremmin kuin piikittely tai solvaukset. Toisaalta tunteitaan, positiivisia, neutraaleja tai negatiivisia, ei voi kontrolloida. Tunteet ovat seurausta omista sisäisistä onnistumisista, pettymyksistä, milloin mistäkin. Ne ovat refleksinomaisia ja niillä on tarkoitus suojata ihmistä erilaisilta vaaratilanteilta. Tunteitaan voi kuitenkin ohjailla.

Kallio korostaa ihmissuhteissa olemisen ja vuorovaikutuksen merkitystä hyvän elämän ja psyyken muotoutumisen kannalta. Usein self-help-kirjallisuudessa keskitytään aivan liikaa siihen, että avaimet onneen löytyvät itsestä, vaikka kaikki tutkimustieto viittaa siihen, että ihmisen koko minuus muotoutuu suhteessa toisiin, merkityksellisiin ihmisiin. Kallio nostaa esiin tärkeän ajatuksen siitä, että pelkkä järki, tieto ja uudet ajatukset eivät välttämättä muuta elämää: ”vaikka kuinka lukisin ja ääneen toistelisit olevasi hyvän arvoinen, muttet ole koskaan saanut sitä riittävästi kokea, ei tieto juurru sydämesi juurille kuten elämäsi kohtaamiset ovat juurtuneet.” Yleisen myytin mukaan on osattava rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Uskon, että asia on nimenomaan päinvastoin. Rakkautta, läheisyyttä ja turvallista kiintymystä on vaikea ”osata”, jos niitä ei ole koskaan saanut kokea. Juuri tämän takia Kallio korostaa sitä, ettei pelkällä kirjan lukemisella ja pohdiskelulla pääse kovin pitkälle, vaan paremman ja merkityksellisemmän elämän toivossa on uskallettava antautua vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa ja luoda suhteita heihin.

Tärkeä ajatus kirjassa on myös se, että rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tunteen lisäksi meille ihmisille on tärkeää myös saada kokea itsemme hyödyllisiksi, pystyviksi ja päteviksi. Tarvitsemme mielekkäitä ja innostavia haasteita voidaksemme hyvin. Pelkkä kaiken ymmärtävä lempeys ei riitä, vaan meidän on toisinaan potkittava itseämme eteenpäin kohti tavoitteitamme silloinkin, kun se tarkoittaa epämukavuusalueelle kurottamista. Olennaista on siis luja lempeys itseä kohtaan. Tärkeää on toki myös niiden ihmisten löytäminen, ja heistä kiinni pitäminen, jotka ovat lempeitä ja täynnä rakkautta ja samaan aikaan hellästi potkivat meitä kohti uusia haasteita ja kokemuksia.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!