Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mad Success

Kirjoitettu 12.12.17
Esseen kirjoittaja: Kasimir Tillanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mad Success
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff, Riku Rantala
Kategoriat: 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.01. Oppiminen, 9.02. Yhteisöllisyys, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tv:stä tutut Madventures ohjelmat luojat Riku Rantala ja Tuomas Milonoff ovat kirjoittaneet elämäntaito-oppaan, jossa käsitellään seitsemää eri kuoleman syntiä. Nämä ovat esteenä yksilöiden ja massojen menestymiselle. Kirjassa pohditaan jokaisen synnin vaikutusta, sekä sitä kuinka ne voidaan selättää ja näin ollen mahdollistaa sellainen elämä josta haaveillaan. Lisäksi herrasmiehet ovat koonneet 99 askelta, joiden avulla yksilö pystyy paremmin henkiseen kasvuun ja itselle arvokkaan elämän saavuttamiseen. Kirjassa on myös erilaisia meditaatio harjoituksia, joiden avulla lukija pystyy harjoittamaan mielen tietoisuutta ja parantamaan suoritteitaan elämän eri osa-alueilla. Itsekin näitä harjoituksia kokeilin ja ne olivat aika erikoisia kokemuksia.

Kirjassa käsitellyt seitsemän ovat: Ylpeys, Kateus, Viha, Laiskuus, Ahneus, Kohtuuttomuus, sekä Himo. Käsittelen esseessäni jokaisen synnin läpi pintapuolisesti läpi sekä omalta, että tiimini kannalta.

Ylimielisiä ihmisiä on maailmassa paljon. Jos saavuttaa jotain hienoa, mistä voi olla ylpeä, niin mielestäni silloin siitä on aiheellista olla ylpeä. Kuitenkin erityisesti täällä suomessa huomaa, kuinka ihmiset ovat enimmäkseen hyvinkin nöyriä ja itseään ei tuoda esille. Toisaalta se on hyvä, mutta kun maailmassa kilpailu on kovaa, on hyvä osata olla myös ylpeä, ei kuitenkaan liikaa. Tiimiakatemialla tästä hyvä esimerkki on osuuskunta Bisnera. Heistä huomaa hyvin kuinka he ovat aidosti ylpeitä suorituksistaan, välillä ehkä vähän liikaakin. Mielestäni relevantti kysymys tässä kohtaa on, miten luoda tiimillemme saavutuksia, joista voi olla terveellä tavalla ylpeä?

Maailmasta löytyy aina joku, joka on parempi sinua jossain asiassa. Ihmiset ovat kateellisia ja suomalaisistahan puhutaan, että olemme ainoa kansa, joka on valmis maksamaan 50E siitä ettei naapuri saa 100E. Kuinka oppia aidosti olemaan onnellinen muiden ihmisten saavutuksista? Mielestäni tiimiakatemialla ja tiimillämme on tässä paljon opittavaa, joka erityisesti heijastuu erilaisten ideoitten ja innovaatioiden kautta. Ei helposti innostuta toisten ideoista, vaikka ne olisivat kuinka hyviä tahansa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että pieni kateus ei välttämättä ole pahasta, sillä se saattaa tehostaa omaa toiminta. Kuka nyt haluaisi jäädä kakkoseksi?

Kirjan mukaan seuraava synti eli Viha on seitsemästä kuoleman synnistä tappavin ja vaarallisin. Allekirjoitan tämän täysin. Olen kuullut jostain sanonnan, että viha tappaa. Ja näinhän se on. Vihaiset ihmiset tekevät asioita, joita ei välttämättä kuuluisi tehdä. Käytän tähän ääriesimerkkinä terrorismia, koska olen hieman pohdiskellut sen syitä. Olen tullut tulokseen, ettei esimerkiksi Isis ja sen jäsenet tee ikäviä asioita sen takia, että he välttämättä haluaisivat vaikuttaa kaikkien uskontoon, vaan sen takia että he ovat äärimmäisen vihaisia yhteiskunnalle ja maailmalle siitä, ettei heillä ole asiat yhtä hyvin kuin muilla. Eli asiat kotimaassa on niin huonosti, että se aiheuttaa suunnatonta vihaa, mikä puretaan terroriteoilla. Tämän korjaamiseen pitäisi rajoittaa maahanmuuttoa niin, että näiden kriisimaiden järkevimmät yksilöt jäisivät maihin korjaamaan asioita, eikä muuttaisi muualla tekemään omia asioitaan. Mutta miten viha sitten näkyy tiimissämme. Joskus kun joku on huonolla tuulella ja vihainen, on hänen kanssaan vaikea kommunikoida ja viha saattaa helposti tarttua muihinkin, jolloin syntyy paljon ristiriitoja tiimiläisten välille.

Laiskuus on yksi helpoimmista synneistä, jonka voi hyvin huomata työympäristössä. Tässä tulee esiin hyvin itsensä johtamisen taidot, sekä sitoutuminen yhteiseen hyvään, välillä yksilön tarpeiden kustannuksella. Itse en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi yksilön pitäisi sitoutua sellaisiin yhteisen hyvän periaatteisiin, jotka eivät vastaa hänen mieltymyksiään. Mielestäni tässä kohtaa yksilöllä on tässä kohtaa vastuu löytää yhteisö, jolla on samanlaiset mielenkiinnon kohteet kuin yksilölläkin. Näin ollen yksilön on helpompi toimia yhteisen hyvän puitteissa.

Nykyajan kulutusyhteiskunnassamme ahneus on koko ajan läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Kaikki pitää saada ja heti. Tuntuu kuin kärsivällisyys olisi kadonnut kokonaan. Kun kerran epäonnistutaan, heitetään hanskat tiskiin ja voivotellaan maailman kurjuutta. Maailma on kyllä kurja, mutta se myös pysyy kurjana jos sen eteen ei tehdä mitään. Mielestäni yksi suurimpia syitä nykyajan ahneuteen ja hyperkulutus kulttuuriin, on talousjärjestelmä jossa elämme. Kaikki pyörii rahan ympärillä, aivan kaikki. Jos ei ole rahaa, niin ei ole mitään. Mietimme vain omaa etuamme, ja sitä kuinka saisimme ostettua hienomman telkkarin tai auton. No tekemällä lisää rahaa tietenkin. Oravanpyörä on valmis. Ahneus on itsellekin hyvin tuttu ilmiö sijoittamisen ja erityisesti pelisijoittamisen takia. Kun rahaa tulee, niin ahnehditaan lisää, jolloin tehdään tyhmiä virheitä ja otetaan tarpeettomia riskejä. Tässä onkin omalla kohdalla paljon opittavaa, eli kuinka vähentää ahneutta ja muistaa asian pitkäjänteisyys. Sijoittaminen onkin siitä hienoa, että siinä raha alkaa tekemään sinulle lisää rahaa, jolloin itse ei tarvitse juuri tehdä mitään. Olenkin pyrkinyt siihen että mahdollisimman pienellä työpanoksella voisi saada mahdollisimman tehokkaasti rahaa. Rutiköyhä perheenäiti Afrikassa joutuu miettimään, mistä saada tarpeeksi ruokaa pöytään, kun ahne ja rikas sijoittaja pankkiiri miettii minkä värisen Ferrarin sitä seuraavaksi ostaisi. Olen pohtinut tätä asiaa hyvinkin pitkään, että kun kaikki valittavat siitä miten rikkaat vain hankkivat lisää rahaa ja ajavat omaa etuaan, mutta väitän, että jos tavallinen kansalainen pääsisi tällaiseen asemaan, tekisi hän aivan kaikki samat asiat. Miksi? Koska ihmiset ovat ahneita.

Kohtuus kaikessa, tai niin sitä ainakin sanotaan. Mikä sitten on ylipäätään kohtuullista? Mielestäni kohtuullisuuden määritelmää on hyvin vaikea arvioida, ainakaan työelämässä. Ehkä alkoholin tai sokerin kulutuksen kohdalla kohtuullisuus on helpompi määritellä, koska jos niitä kuluttaa liikaa, on tiedossa ongelmia. Mutta esimerkiksi töissä tai opiskelussa, jos ihminen tykkää jostain asiasta erittäin paljon, niin miksi hänelle pitäisi sanoa, että muista kohtuus. Tietysti jos ihminen on burnoutin partaalla, on hänelle hyvä muistuttaa kohtuullisuudesta, mutta tällöin herää myös kysymys siitä nauttiiko yksilö varmasti tekemästään asiasta. Ehkä kohtuuttomuudenkin saralla on hyvä muistaa se kultainen keskitie.

Viimeisenä kuolemansyntinä käsitellään himoa. Kirjassa mietitään sitä, kuinka erottaa toisistaan itsekäs himo, ja intohimo. Itse olen Tiimiakatemian saanut varmistuksen sille mikä on intohimoni, ja se on mielestäni ihan kiva asia. Kirjassa kuitenkin mietiskellään sitä, kuinka jokapäiväiseen elämään, esim. seksuaalisuuteen pitäisi tuoda mukaan henkistä läsnäoloa fyysisen toiminnan lisäksi. Lisäksi pohditaan maailman minäkeskeisyyttä ja sitä kuinka minäkeskeisyys vähentää todellista himoa tehdä asioita. Ihminenhän on luotu niin, että se saa mielihyvää kun se saa tehdä hyvää muille. Eli ihmisten pitäisi yhä enemmän ottaa huomioon toisia ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan, ja päästä pois minäkeskeisestä ajattelusta, jota myös Tiimiakatemialla toitotetaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!