Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mad Success

Kirjoitettu 12.01.18
Esseen kirjoittaja: Anne Palmu
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mad Success
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala Tunna Milonoff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Madventures-kavereiden Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin kirjoittama Mad Success on erittäin viihdyttävää ja mielekästä luettavaa. Kansi lupaa kertoa ”99 askelta menestykseen duunissa, reissussa ja elämässä”. Jos Madventures-sarja on tuttu, tunnistaa kirjasta saman humoristisen letkeän tyylin ja todennäköisesti kuulee Rikun kertojaäänen päässään. Vaikka Mad Success on viihdyttävää luettavaa, se on silti tiukkaa asiaa seitsemästä kuolemansynnistä entis- ja nykyaikana. Teoriaa höystetään lukuisilla Rikun ja Tunnan reissutarinoilla sekä heidän vetämänsä Truth and Rights -radio-ohjelman asiantuntijavierailijoiden kommenteilla.

YLPEYS

Lukuisat kohdat kolahtivat lukemisen varrella ja ensimmäisenä niistä kirjasin ylös Rikun ja Tunnan keinon lieventää itseen ja omaan osaamiseen kohdistuva ajoittainen epävarmuus. Maailmaa kiertäneiden ja kaksi tuotantokautta Madventuresia tehneiden kaverusten polvet tutisivat, kun edessä oli ulkomaisen rahoituksen hankinta kolmannelle, englanninkieliselle tuotantokaudelle. Kentän ja kilpailijoiden läpikotainen tuntemus oli avain hankkia itsetuntemusta ja –varmuutta. Madventures-pojat totesivat, ettei heillä on muihin matkailuohjelmiin verrattuna mitään hävettävää, he päinvastoin päihittivät kilpailijat monella saralla. Tämän oivalluksen jälkeen tuotetta oli helpompaa lähteä myymään rahoittajille. Mikäli vertailua tehdessä ilmenee, että kilpailijat toimivat joissain asioissa järkevämmin, heiltä täytyy ottaa oppia! Varsinkin yritystä perustettaessa on erittäin tärkeää käydä läpi muita jo alalla olevia, joiden toimet ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Niin kuin sanotaan, ei kannata keksiä pyörää uudelleen vaan kannattaa apinoida muita. Tietääkseni esimerkiksi kahvila Miriam’sin omistajat kiertelivät Keski-Euroopan kahviloissa ja terävöittivät samalla liikeideaansa. Joku olisi voinut sanoa, että kahvilan perustaminen Jyväskylään on erittäin riskialtis hanke, joka todennäköisesti tulee kaatumaan kilpailun rytinässä. Aika on kuitenkin osoittanut, että aina on tilaa sille, joka tekee asiansa laadukkaasti, aidosti (=sydämellä) ja persoonallisesta visiostaan tinkimättä. Miriam’s on tällä hetkellä yksi Jyväskylän suosituimmista kahviloista, jonka pöydät ovat useimmiten viimeistä myöten täynnä.

Mad Successissa käsiteltävät aiheet ovat usein hyvin ”diippejä” (kirjan terminologiaa lainatakseni) ja toinen kolaus, jonka kirjasin ylös, koski egoa. Ego (latinaksi ”minä”), on jotain, jota ihminen alkaa rakentaa jossain vaiheessa lapsuuden ohitettuaan. Egon synnyttää pelko siitä, ettei kelpaa tai ole rakastettu sellaisena kuin on. Tämän oivalluksen jälkeen aletaan rakentaa sitä mielikuvaa, joka muille ihmisille halutaan itsestä antaa. Sitä mielikuvaa, egoa, sitten rakennetaankin aikuiseksi asti, kenties kuolemaan saakka, mikäli sitä ei havahduta missään vaiheessa kyseenalaistamaan. Mielenkiintoisia juttuja. Ehkä egon rakentaminen lähtee siinä vaiheessa lapasesta, kun joudutaan paiskimaan kellon ympäri töitä, että saadaan asunto- ja autolainat maksettua. Tai jos merkkivaatteet hankitaan luotolla. Toisaalta korkeassa asemassa olevilta henkilöiltä edellytetään tietynlaista pukeutumista, joten onko tällainen pukuun ja kravattiin pukeutuva mies yksi egonsa pönkittäjistä? Riippuu varmasti tapauksesta. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset yleisesti yrittävät kurkotella elämässään ylemmän tulotason levelille, kuin minne oikeasti kuuluvat, eli hankkivat hieman liian kalliin auton, hieman liian ison asuntolainan jne. Ja mikäli ei hankita liian isoa asuntolainaa, niin ainakin laina vedetään ihan tappiin, eikä ainakaan vähempää, kuin mihin omilla tuloilla on varaa. Itse kohtasin erikoisen tunteen, kun hetken sain leikkiä ylemmän tulotason kansalaista: automme oli rikki ja saimme korjauksen ajaksi ajoon aika paljon omaamme hienomman ja kalliimman auton. Vaikka autolla oli jo ikää, se sai silti oudon ylpeyden hiipimään pintaan ja myös lähes vainoharhaisen kuvitelman, että kaikki katsoivat sitä, kun kurvasi vaikkapa lähi s-marketin pihaan. Tämä ei kuitenkaan ollut se erikoinen tunne, jota tarkoitin, monet varmasti saattavat tuntea samanlaista lapsellista ylpeyttä ajaessa hienolla autolla. Erikoinen tunne tuli siinä vaiheessa, kun asioimisen jälkeen karautti takaisin kotipihaan. Tunne oli jotenkin inhottava, sellainen vähän likainen olo jostain häpeän ja huonon omatunnon välimaastosta, ihan kuin olisi herännyt jostain kuplasta ja saanut itsensä rysän päältä kiinni leikkimästä jotain ”vähän parempaa ihmistä”. Asiaa pyöriteltyäni mietin, että eivätkö ihmiset, jotka jatkuvasti elävät yli varojensa ja kuluttavat suuria summia kulissien ylläpitoon, koskaan tunne tätä samaa häpeää? Tai lottovoittajat? Luulisi, että häpeäkrapula olisi melkoinen, kun saman vuoden sisään pihaan on hankittu Ferrari ja asuinpaikka on vaihtunut Puotilasta Katajanokalle.

KATEUS

”Useimmiten kateus kohdistuu sellaisiin henkilöihin ja juttuihin, jotka voisivat olla itselle saavutettavissa. Kadehdimme yleensä ihmisiä, jotka ovat meidän kanssamme samalla lähtöviivalla –joiden kanssa voimme muodostaa realistisen kilpailuasetelman.” Edelliset lauseet allekirjoitan. Vaikka kaikki neljä naapuriamme asuvat erittäin lähellä meitä, meillä ei ole minkäänlaista ”keep up with the joneses” –ongelmaa, sillä nuorin naapurimme on n. 50-vuotias insinööri perheineen, seuraavaksi nuorin on hieman päälle 70-vuotias pariskunta, vanhin päälle 80-vuotias pariskunta ja neljäs pariskunta jostain 70- ja 80- ikävuoden välimaastosta. Heillä kuuluukin olla hienommat autot ja pihat, onhan heillä työvuosia takanaan yli 50 vuotta ja pihan hoitoa kymmeniä vuosia. Meille on käynyt onnekkaasti, sillä seitsenkymppisillä naapureillamme ei ole omia lapsenlapsia (aikuinen poika ei ole päätynyt parisuhteeseen) ja he ovat käytännössä ottaneet meidän kolmevuotiaan lapsenlapsekseen. Onnekkaita olemme myös siinä mielessä, että kyseiset naapurit sattuvat olemaan erittäin sivistyneitä, lukevat hurjasti kirjoja, puhuvat sujuvasti ruotsia ja saksaa ja tuovat ovellemme edellisen päivän hesarin. He siis samalla sivistävät myös meitä ja lastamme! Rouva on entinen opettaja ja opettanut lapsellemme jo aivan varkain aakkoset. Ihana pariskunta, jolla on henkistä pääomaa, mutta ei lainkaan ulkoista pröystäilyä. Kirjassa neuvottiin kateuden yllättäessä miettimään kateuden kohteesta hyviä asioita, jolloin helpommin suo heille heidän saavuttamansa vaurauden. Meidän ja naapureidemme tapauksessa kilpailuasetelmaa ei kuitenkaan kerta kaikkiaan ole.

Kateudesta vielä sen verran, että kirjassa luki nerokkaasti, että ”kun huomaat kateuden piston sydämessäsi, mieti halajatko kadehtimaasi asiaa niin paljon, että sitä kannattaisi alkaa tavoitella. Jos niin on, ehkä olisi syytä toimia?” Niinpä!! Jos et ole valmis paiskimaan töitä samalla tahdilla kuin armas ystäväsi, joka siitä syytä ajelee hienomalla autolla ja käy kaukaisemmissa lomakohteissa, lakkaa kadehtimasta!

VIHA

”Vihan energia pitää osata valjastaa luovuuden käyttöön”. Eli jos joku asia oikein tympäisee, kannattaa suunnata energia sen asian muuttamiseen. Tai jos joku henkilö oikein tympäisee, voi tehdä kahta kovemmin duunia ja näyttää tälle henkilölle närhen munat! Benjamin Franklin –efekti tarkoittaa sitä, että pyytää vihaajalta apua. Eli jos jonkun kanssa on aina tukka nuottasilla, kannattaa häneltä pyytää apua johonkin asiaan. Tällöin avunpyytäjä imartelee vastapuolta tunnustamalla hänen paremmuutensa kyseisellä saralla. Tästä tulee voimakkaasti mieleen Dale Carnegien How to win friends and influence people, joka oli pullollaan vinkkejä tällaiseen ystävällismieliseen ongelmanratkaisuun. Siitä lisää toisessa esseessä.

LAISKUUS

Tämä pätkä on pakko kirjoittaa kokonaan:

”Jatkuva suorittaminen ja epäolennaiseen keskittyminen johtaa henkiseen laiskuuteen, kun ei ehditä pysähtyä miettimään, mikä maailmassa on oikeasti tärkeää. Joten paradoksaalisesti, laiskuuden kuolemansynti onkin tehokkuuden ja ahkeruuden turmeltunut kumppani, paiskimisen perskärpänen ja suorittamisen seitanallinen seuraus!”

Hahaa, niinpä! Tuo kolahti ja todellakin myös nauratti. Mutta eikö vain ole hyvin kirjoitettu! Vastuun sysääminen muille ja kieltäytyminen ajattelemasta asioita loppuun asti on modernin laiskuuden ydin. Tämä pätee lukuisissa eri yhteyksissä, joissa ihminen voi ajatella, että miksi minä tekisin, jos muutkaan eivät tee? Kuljen omalla autolla ja syön lihaa, koska ei se ilmastonmuutos ole yhden ihmisen pysäytettävissä! Jotkut ajattelevat varmasti myös niin, että ei jaksa tehdä mitään, kun niin moni asia on pielessä. Eli jos siihen junaan lähtisi, pitäisi muuttaa kaikki: kulkea pyörällä/bussilla, ryhtyä kasvissyöjäksi, lopettaa lentomatkustaminen, lopettaa halpojen vaatteiden ostaminen, lopettaa yleensäkin ostaminen jne. Tämä on tietysti osaltaan totta, mutta pienikin muutos on muutos parempaan ja kirjassakin todettiin, että tahdonvoimaa riittää vain muutamaan juttuun, joten ei kannata samaan aikaan ottaa useaa elämänkohennusprojektia.

AHNEUS

Kirjassa oli mielenkiintoiset kolme perustelua sille, miksi rikkaus ei tuo onnea:

  1. Ihminen tottuu hyvin nopeasti. Mikään ei tunnu kovin pitkään uudelta eikä hohdokkaalta. Joskus jo kaupasta ulos astuminen saa tuotteen taian katoamaan. Lisäksi myymäläympäristö itsessään on jo tarkkaan tuotettu elämys (sisustus, valaistus, musiikki, tuoksut), jonka fiilis ei kuluttajan pettymykseksi siirry mukaan kotiin tuotteita ostamalla. Autokaupoilla voi kohdata saman dilemman: viimeisen päälle kiillotetut autot kirkkaiden spottivalojen loisteessa, nahan tuoksun leijaillessa ympärillä, saa aikaan aivan toisenlaisen tunnelman kuin sama menopeli kotipihassa ikkunoita raapatessa. Ei ihme, että kalleimmat kilometrit ajetaan matkalla autokaupasta kotiin.
  2. Vertailu samalla tasolla oleviin. Usein kun henkilö saavuttaa astetta korkeamman tulotason, hän alkaa vertailla itseään kyseisellä tasolla käyskenteleviin lajikumppaneihin ja näkee helposti asioita, jotka itseltä vielä puuttuvat. Tämä tapahtuu helposti siinä vaiheessa, kun vaihdetaan isompaa asuntoon ja kenties muutetaan samalla isompien asuntojen alueelle.
  3. Asiat, jotka ihminen joutuu rahallisen menestyksen eteen uhraamaan. Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän töitä ja mitä enemmän töitä, sitä vähemmän vapaa-aikaa. Yksinkertaista.

Buddhalaisten mukaan ahneus on tyytyväisyyden päävihollinen. Heti kun yksi halu on tyydytetty, sen tilalle nousee toinen. Mad Success rohkaisee kasvattamaan henkistä pääomaa fyysisen sijaan: ”Toteuta itseäsi: Tee taidetta, laula karaokea, opettele tekemään uusia ruokia. Henkisen puolen kehittäminen voi olla yhtä koukuttavaa kuin materiaalin hamuaminen ja paljon parempaa sielulle.” Jes, aivan näin. Ja sitä paitsi tiimiyrittäjän näkökulmasta henkisen pääoman kerryttäminen ja omien kiinnostuksen kohteiden seuraaminen ovat ehdottomia edellytyksiä hyvien ideoiden aikaan saamiseksi.

Viimeisimpänä kirjassa tuli ehkä yksi inspiroivimmista kohdista, joka hieman lyhennettynä kuuluu näin: ”Kun löydät sisältäsi unelman tai haaveen, tehtäväsi on uskoa siihen ja lähteä toteuttamaan sitä. Mistä voit tietää, onko sinusta siihen? Yksinkertaisesti ryhtymällä tekemään sitä, mitä se sitten onkaan. Muuta tapaa ei ole.” Näinpä. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!