Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mad success- Seikkailijan self help

Kirjoitettu 21.08.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mad success- seikkailijan self help
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala&Tuomas Milonoff
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ajattelin vikan kirjaesseeni pyöräyttää näin mymmin lähestyessä Madventures jätkien seikkailijan self-help oppaasta, mutta teos ei varsinaisesti matkailu vinkkejä sisältänytkään nimestään huolimatta. Kyseessä oli enemmänkin yleiseen menestykseen ohjaava opas kirja seitsemää syntiä vältellen, jotka meitä kaikkia riivaavat ja koskevat ajoittain huolimatta siitä istuuko toimistopöydän takana vai roikkuuko riippumatossa Balilla.

 

Ylpeys

”Jotta voi menestyä, nöyryys on välttämätöntä”

Meillä ei ehkä tiimin kanssa tai yksilöinä vielä niin päätä huimaavia saavutuksia ole ollut, että liika ylpistyminen varsinaisesti vaivaisi. Enemmänkin päinvastoin on ollut puhetta, että monesti sitä ei pysähdy tarpeeksi itse katsomaan ja tajuamaan mitä kaikkea on tullut tehtyä ja miten on onnistunut ja sanomaan tätä ääneen. Meidänkin ryhtivaljas arvonnan älyttömän face suosion jälkeen ajateltiin, että nyt mennään keskusaukion lavalle vahvarissa kertomaan tästä kaikille, mutta kun aikaa kului ja alku innostus hieman laantui, jotenkin sitä ei kehdannut enää mennä huutelemaan, liika nöyryys ja vaatimattomuus iski.

Ylpeyden huono puoli on sen tapa erottaa fokus ja ajatukset oleellisesta. Kyse ei toki pelkästään ollut ylpeyden vallanneista ajatuksista, vaan varmasti myös kiireestä, mutta moni juttu jäi miettimättä loppuun, kun tilauksia alkoi sadella arvonnan levitessä viestikenttäämme. Miten toimitaan, kun koot loppuvat? Kauanko uusien saapumisella kestää? Mitä asiakkaille uskaltaa luvata? Ja ennen kaikkea kuinka nämä kaikki myyntisuppilomme juurella majailevat kiinnostuneet hyvin potentiaaliset asiakkaat saadaan haaviin ja hyödynnettyä, jotta tilaustentulo ei lakkaa arvonnan päätyttyä. Tätä emme saaneet hektisen viesti päivystys ja manuaalinen tilausten hoito rumbamme keskeltä pohdittua kunnolla ollenkaan ja varmasti monet kaupat menivät sivusuin.

Kateus

”Amerikkalainen hyvää, venäläinen huonoa”

Jenkkilässä kun ollaan kateellisia, niin tehdään hiki valuen verenmaku suussa töitä, että saavutetaan se kateuden kohde kuka sitä omaa ”American dream” elämää elää ja parhaassa tapauksessa pistetään vielä paremmaksi. Venäjällä taas tuhotaan toisen onni vaikka sitten räjäyttämällä hieno asunto. Suomella on ollut jo pidemmän aikaa maine kateellisena kansana, mutta totuus on, että kaikkialla maailmassa tämä synti on olemassa.

Täällä ei kuulemma saa menestyä, kun siitä saa vain vihaa ja kateutta niskaan eikä kukaan ole onnellinen toisten saavutuksista. Väitän, että tämä on paljolti kiinni siitä ympäristöstä ja seurasta missä on. Kyllä Tiimiakatemialla nimittäin ollaan aidosti iloisia toisten onnistumisista ja Finnkinollakin kun joku pääsee upgradettamaan työpaikkansa jonnekin, missä tuntipalkka ylittää 9€/h, ollaan toki surullisia tyypin lähdöstä, mutta pääasiassa toivotetaan tsempit matkaan ja uudelle uralle ettei tarvitse takaisin palata.

Se mikä eniten kateutta tutkimusten mukaan herättää, ei ole mitkään miljonäärit luksus elämineen, vaan se vain hieman itseään yläpuolella oleva palkankorotuksen nenän edestä napannut työkaveri. Eniten kadehditaan siis saavutettavissa olevia realistisen tuntuisia juttuja, mihin suorastaan koemme olevamme itsekin oikeutettuja. Yhtään kun miettii, niin saman huomaa omallakin kohdalla. Olen kateellinen esim. tiimimme tyypeille keillä on jo työpaikka ja tulevaisuus selvillä tai opari vauhdissa, olen kateellinen tankotanssi kaverille, kenellä nousee kevyesti Fenix-nosto, mikä itseltäni ei vain ole vielä onnistunut yrityksistä huolimatta ja Globikselle, kun he veivät viime raksoilla kaikki palkinnot. Nämä olisi kaikki itsellenikin realistisia juttuja, vain pienen työn takana, se niistä ärsyttävimpiä varmasti tekeekin!

Viha

”Vaaraton päänaukominen vai kouluampumis meininki?”

Niin kuin noita ylempiä syntejä, vihaakin on monenlaista. Se mikä niitä kaikkia kuitenkin yhdistää on se, että kyseessä on selviytymisvaisto ja suuttumisen taustalla jokin tarve. Joku aiheuttaa vihan leimahtamisen aina ja jotta vihan kanssa osaa toimia oikein, pitäisi miettiä mikä tarve tämän ratkaisuhakuisen tunteen taustalla on. Itsekin olen sellainen helposti nollasta sataan kiihtyvä henkilö ja asiaa vain pahentaa, jos sitten tilanteen syytä tajuamatta joku vain lisää sitten bensaa liekkeihin. Kun meillä on Reetan kanssa esim. ryhtivaljas riitojamme tilanne monesti kärjistyy, sillä kun emme kuuntele toisiamme vaan jänkkäämme vain omaa kantaamme läpi, tarve saada oma visio jaetuksi ei täyty.

Laiskuus

”Pyhä joutilaisuus vs puhdas hedonismi?”

Vaikka ei ehkä heti tulisi mieleen myös laiskuutta voi olla positiivista. Vain joutilaana ja tekemättä mitään voi oikeasti kohdata todellisen itsensä ja olla täysin tietoinen. Sellainen sluibailu laiskuus ja vastuiden välttely ”hengen velttous” on vain tahdonvoiman puutetta ja se ei ketään hyödytä. Nyky-yhteiskunnassa on hyvin hankala heittäytyä tuollaiseen hyvän laiskuuden tilaan, kun koko ajan ollaan tavoitettavissa, somessa ja vähintäänkin Netflixin äärellä. Koko ajan pitää tehdä jotain, eihän siinä ole järkeä olla möllöttää vain aikaa hukkaamassa, mutta emme tajua, että tekemättömyyskin on tekemistä. Odottaminenkin on tekemistä, mutta itsekin tiedostan, että jonotus tilanteissa kaivan 90% varmuudella kännykän selailtavaksi käteen viihdyttämään.

On tutkittu, ettei ihminen pysty toimimaan koko päivää täydellä ongelman ratkaisu kapasiteetilla ilman päikkäreitä, joten on täysin perusteltua heittäytyä välillä pyhään joutilaisuuden tilaan! Muutenkin liika raataminen johtaa taas hengen laiskuuteen ja asiat ympärillä jäävät tiedostamatta, kun on ikään kuin vetäytynyt tästä hetkestä.

Ahneus

”Oravanpyörä näyttää oravan vinkkelistä tikapuilta”

Samanlailla kuin ylpeys, myös ahneus estää näkemästä oleelliset asiat. Keskittyminen menee koko ajan jatkuvasti lisän hamuamiseen ja yleensä ahnehdinnan kohteet ovat vieläpä materiaa ja esineitä, jotka eivät edes tee onnelliseksi. Ne asiat joita lämmöllä muistellaan vielä kiikkustuolissa, on niitä kokemuksia ja reissuja, joihin emme kuitenkaan onnea tavoitellessa tajua läheskään aina sijoittaa. Yhtenä osa tekijänä tähän nimettiin evoluution tyhmentävä vaikutus. Kun nykymaailmassa ei ole enää luonnonvalintaa, myös vähemmän viisaat yksilöt pääsevät lisääntymään ja sitten ollaan tämmöisiä oravia pyörässä. Onneksi ollaan mielestäni tiimin kanssa tajuttu tuo kokemuksiin investointi ja vaikka rahaa meni reilusti niin parhaita juttuja on ehdottomasti ollut reissumme Kaakkois Aasiaan! Tuo materian jahtaaminen on toki tuttua, ja itsekin suunnittelen tässä lähes päivittäin mitä kaikkea uuteen asuntoon haluan Ikeasta ostaa, mutta tasapainottavasti laitoin juuri investointeja myös kokemuksiin reissatessani kaverien kanssa Tukholmaan.

Ahneuteen liittyy vahvasti raha. Madventuresin mukaan raha-ahneudelle on kokonaan oma tila ”rahamoodi” joka vaikuttaa aivoihin vähentäen empatiaa ja yhteenkuuluvuutta ja muiden huomioimista. Rahamoodi on ehdottomasti iskenyt itseenkin monesti esim. tiimin rahanjako tilanteissa kun tuntuu, että itse on tienannut ja tehnyt enemmän kuin muut ja kun kaikkien gäp ei ole täynnä, ei voi omasta plussasta huolimatta nostaa omia ansaintojaan ulos kokonaan.

Kun ahneus iskee, pitäisi miettiä mistä se johtuu, mitä koittaa paikata tai mitä vaille on jäänyt? Itse tiedän ainakin osan materia halustani tulevan suoraan lapsuudesta, kun sain aina isosiskon vanhat vaatteet ja lelut..

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!