Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Madsuccess

Kirjoitettu 24.10.18
Esseen kirjoittaja: Timi Maunula
Kirjapisteet: 2
Kirja: Madsuccess - Seikkailijan Selfhelp
Kirjan kirjoittaja: Riku Rantala - Tuomas Milonoff
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

Madsuccess, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Ikkunasta tulviva auringonvalo valtaa makuuhuoneen. Linnut laulavat kesän viimeisiä laulujaan. Availen silmiäni, hapuilen kädellä yöpöydällä piipittävää kelloa. Syksyinen tuulenvire, ikkuna on näköjään unohtunut auki. Nousen ja kuljen silmät vielä puoliksi suljettuina keittiöön. Lataan kahvinkeittimen, ihan niin kuin joka aamu. Tänään on hyvä päivä.

Istahdan parvekkeelle katselemaan auringon nousua. Olen saanut edellisenä päivänä luettua Madventuresin poikien Madsuccess kirjan. Kirja oli eksynyt kirjahyllyyni, uskokaa tai älkää, joulusukasta. Meillä on avovaimoni kanssa tämä mitä mahtavin päivänpiristäjä ovenpielessä koko joulukuun. Olen viimeaikoina lukenut muutamia bisneskirjallisuuden jättiläisiä, kuten Jim Collinsin Hyvästä paras ja Isaacsin Dialogin. Näiden urotöiden sallimana päätin antaa itselleni mahdollisuuden kevyempään iltalukemiseen. Kirjassa käsiteltiin seitsemää kuolemansyntiä ja pyrittiin nämä teemat selättämällä löytämään keinot maukkaampaan ja onnellisempaan elämään.

Hörppään höyryävää kahviani ja myönnän pienessä mielessäni, että kirjan alkuvaiheilla saatoin ajatella, ettei tästä ”sarjakuvasta” ole kyllä mitään hyötyä. Väitteeni osoittautui myöhemmin vääräksi. Madsuccess herätti ensimmäistä kertaa ajattelemaan elämää hiukan syvemmältä.

”Uudesti syntyminen ihmiseksi on yhtä harvinaista kuin että sokea, kerran sadassa vuodessa pintaan nouseva kilpikonna osuisi sattumalta ainoaan valtameressä ajelehtivaan renkaaseen.”

– Buddhalainen sanonta.

Hävettää myöntää, mutta olen kateellinen ihminen. Kadehdin ihmisiä, joilla on asioita joista itse unelmoin. Olisihan se itsekin kiva joskus muuttaa omistusasuntoon taikka saada ihka oikea työpaikka. Kyllä sille ylimääräiselle rahalle keksitään meikäläisenkin lompsassa käyttöä. Pysähdyin kirjaa lukiessani pohtimaan tilanteita, joissa olen tuntenut kateutta. Mietin mistä tämä kumpuaa, mikä aiheuttaa tämän turhautuneen olotilan? Kateus on aina loukkaus itsetunnolle. Aloin päivittäisessä elämässäni etsimään omia kateuden tuntemuksiani ja funtsimaan niitä. Muutama lukko pamahti auki. En ehkä vieläkään tajua, että miksi tai miten, mutta jotenkin sitä taisi tajuta oman ajatuksenkulun näissä kateuden hetkissä. Ja sen kun tajusi, tajusi myös sen, ettei niissä ajatuksissa ollut mitään järkeä. Jos olet löytänyt oman onnellisuutesi, uskon että voit helpommin olla onnellinen myös toisten puolesta. Loppujen lopuksi sinähän saavutat juuri sen, mitä haluat.

”Olet mittaamattoman arvokas”

Siirryn takaisin sisälle, lasken kahvikupin pöydälle ja alan laittamaan aamiaista. Kuulen makuuhuoneesta samanlaista kellonpiipitystä kuin muutama hetki sitten itse herätessäni. Avovaimoni kömpii aamutakissaan keittiöön. Otan kaapista uuden kahvikupin ja kaadan molempien kupit täyteen.

Erityisesti yläasteaikoina minua pidettiin ylimielisenä. Jälkikäteen mietittynä ymmärrän miksi. Muutamat jutut ehkä harmittaakin. Väitän kuitenkin kasvaneeni ja muuttuneeni noista ajoista. Ylpeys on jotakin sellaista, mitä en ole ehkä täysin vielä käsittänyt. Koen etten ole ylpeä juuri mistään tekemästäni tai saavuttamastani. Tämä on joku fiksaatio sisälläni, joka vaatii konkretian, jotta voin laittaa leiman paperiin jonka yläreunassa lukee ”saavutus”. Eihän asia nyt taida ihan näin olla. Olen kuitenkin hurjan ylpeä monista asioista. Perheestäni ja heidän saavutuksistaan. Olen ylpeä avovaimostani ja siitä missä saan juuri nyt olla, Tiimiakatemian yhteisöstä ja omasta tiimistäni. Kerron tämän kaikille heille liian harvoin.

”Muista kertoa myös muille, että olet ylpeä heistä”

Leivät pomppaa leivänpaahtimesta ylös. Keittiön täyttää mitä mahtavin, hiukan reunoilta mustuneen ruisleivän tuoksu. Sipaisu voita, juustoa, kinkkua, maustekurkkua ja kynttilänä kakun päällä täydellisesti paistettu kananmuna. Istuudumme ruokapöydän ääreen ja sytytämme kynttilät. Pieniä iloja. En haluaisi olla missään muualla.

Tässäpä taitaakin olla suurin kirjastani saama kolahdus.

”Nauti hetkestä” kuulostaa jo jonkinlaiselta kliseeltä. Miten vit**** siitä voi nauttia, jos duunit painavat päälle, lapsi on sairaana ja kaupassakin pitäisi käydä. Niin ja jos joskus kerkeisi vaikka treenaamaan. No itselläni ei vielä ole lapsia, joten helposti. Olipahan kevennys. Jatkakaamme, ”nauti hetkestä” kuulostaa kliseeltä niin kauan kuin ”hetken” merkitys on epäselvä. Itse ymmärsin sen niin, ettei edes ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki. Mennyt on ollutta ja mennyttä. Tulevat hetket on huomenna tai ensiviikolla. Pyhimyskin sen sanoi ”Tässä nyt, tässä nyt”.

”Todellinen onni syntyy sen ymmärtämisestä, että vain tämä hetki on totta. Jos onni on aina jossain muualla, ainoa todellisuus eli tämä hetki, todellinen elämä, menee ohi.”

Koska on vain tämä hetki, on se kaikkein paras. Tämän oivaltaminen on muuttanut elämäni.

Olen onnellinen.

Lautaset on tyhjät, nousen pöydästä ja kerään astiat. Käyn pesulla, puen ja pakkaan laukkuuni tarvittavan. Mitähän tämä päivä tuo tullessaan…

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Madsuccess”

  1. letim sanoo:

    Onhan tämä aikamoista positiivista vuodattelua positiivisella tavalla. Erinomaisen mukavaa luettavaa, novellimaista ja sujuvaa. Ei töki missään. Tuli kyllä iloinen mieli lukiessa. Ja sen jälkeenkin. Tunnelma on todellakin kohdallaan tässä, saksalainen sanoo sitä stimmungiksi, oiva sana.

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!