Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mahdoton menestys – oppeja Nokiasta

Kirjoitettu 20.05.15
Esseen kirjoittaja: Timo Perttunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Mahdoton menestys - kasvun paikkana Nokia
Kirjan kirjoittaja: Jorma Ollila ja Harri Saukkomaa
Kategoriat: 1. Oppiminen

Mahdoton menestys - oppeja Nokiasta, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

Jorma Ollila & Harri Saukkomaa

MAHDOTON MENESTYS

– Kasvun paikkana Nokia

Murheita paratiisissa

 

Kun Ollila aloitti toimitusjohtajana Nokiassa, hänen ensimmäinen tehtävä oli pitää Nokia hengissä. Sitä varten tarvittiin uskoa, hyviä ihmisiä joiden kanssa tämä onnistuisi, yhtiöön piti löytää uusi henki, voittajan henki, jossa jokainen ihminen uskoisi itseensä ja yhtiön menestysmahdollisuuteen. Tämän lisäksi tarvittiin työtä. Paljon työtä.

          Ihmiset tekevät organisaation. Mittavan ongelma: teemme kyllä oikeita ratkaisuja, mutta tarvitaan tapa panna ne käytäntöön ja saamaan myös jatkumoa toiminnalle. Tällä hetkellä meillä on menossa kassakriisi ja kyllä sen eteen on tehty asioita mm. Pariisin kadut ja Papua hommat ovat auttaneet kassavirrassa ja kohta tuleekin kesä ja kesäprojektit tuottaa hilloa, mutta miten käy syksyllä. Jatkammeko hyvällä työnteolla, vai tyydytäänkö me taas siihen, että nyt on rahaa? Saa siis hetken ajan hengähtää, jolloin ajaudumme lopulta taas samaan kassakriisiin. Mittavan elämänkaari on ollut kuin Jojo, ylös, alas, ylös, alas ja missään vaiheessa ei oikein tiedä, miten päin sitä ollaan..

          Henkilökohtaisella sarallahan meistä jokainen on kehittynyt huimasti ja on hyvin paljon mahdollista että jostakin tai joistakin mittavalaisista tulee vielä isokin kiho, mutta yhdessä emme ole parhaimmillamme.

 

Ihminen voi päästä Suomessa eteenpäin taustoista riippumatta, jos tahtoa ja yritystä riittää. Tähän vielä päälle ripaus onnea niin avot!

 

 

 Jos ihmisellä on monta rautaa (projektia) tulessa yhtä aikaa se on monesti hyvä asia, MUTTA tällöin et pysy panostamaan yhteenkään niistä 100% ja Juhani Tammisen sanoin 90% valmistautuminen johtaa 50%  suoritukseen. Uskon että tässäkin asiassa joku projekteista jää vähemmälle arvolle ja loppupeleissä kaikki projektit kärsivät siitä ettei niitä huomioitu tarpeeksi.

Ollilalla oli monta mielenkiintoista projektia, joissa hän halusi olla kaikissa mukana, mutta hän tiesi että ihmisen tulee keskittyä (varsinkin miehen) kerralla vain yhteen asiaan!

          Ollila oppi jo hyvin varhain nuorena että menestykseen ei ole oikotietä, sinne on yleensä vain yksi tie ja se on kova työnteko. Ollilan nuoruudessa työntekeminen oli yhtä luonnollista kuin hengittäminen, jos et tehnyt töitä, tai ajattelit luovia ajatuksia, niin sitä hyvät herrat kutsuttiin laiskuudeksi. Laiskuus taas johtaa muihin pahoihin tapoihin. Olen itsekin huomannut että jos antaa laiskuudelle vallan, niin siitä pois pääseminen on todella hankalaa. Viimeiset pari kuukautta ovat menneet itselläni erittäin laiskasti, en puhu pelkästään Tiimiakatemian hommista vaan ylipäätänsä luista myös muista velvollisuuksista kuten, siivoamisesta, kaupassa käynnistä, ruoan laitosta. Välillä saa ihmepiikin jolla jaksaa tehdä hommia pitkän päivän (mm. fc keholle suunnittelemat sivut, julisteet, paidat), mutta useimmiten motivaatio häviää tv-ohjelmien pariin.

          Pohjalaisten mielestä työtä ei voi koskaan tehdä liikaa, mutta vaarallinen vapaa-aika saattoi olla kuolemaksi. Jorman vanhemmat opettivat hänelle jo pienenä että kun elämä on täynnä tekemistä, niin silloin ei ainakaan ole tylsää. Näistä sanoista kun vielä ottaisi kopin ja muistaisi tämän asian aina kun miettii jaksaako sitä tehdä mitään vai eikö sitä jaksa.

 

Kuka mä oon?

 

Olen kirjoitushetkellä 23-vuotias ja minulla on ollut jo jonkin aikaa ahdistus siitä mitä aion tehdä koulun jälkeen. Mistä löydän töitä? Tulenko olemaan tyytyväinen uravalintaani? Olenko liian vanha kouluttautumaan vielä uuteen ammattiin? Niin, minulla on tämmöisiä ahdistuksia, mutta toisin oli Ollilalla. Jorma oli 28-vuotias, eikä hänellä ollut vielä mitään hajua ammatinvalinnastaan. Hän oli toki kouluttautunut paljon, ja tiesi monista asioista, mutta alaa millä hän tulisi työskentelemään, hän ei tiennyt. Ollila oli vaan päättänyt nuorena, että hän haluaa akateemiselle uralla ja loppupeleissä hänestä ei tullutkaan opettajaa vaan kuten kaikki tiedämme niin hänestä tuli tehdasjohtaja ja myöhemmin Nokian toimitusjohtaja yms.

 

Ihmisistä on tehty miljoonia analyysejä mihin kategoriaan mikäkin ihminen voidaan laittaa, no tässä tulee yksi lisää. Ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: suorittajiin, sosiaalisiintyyppeihin ja vallankäyttäjiin. Kirjoitan aina kuvauksen perään meidän tiimistä henkilön joka mielestäni sopii minkäkin tyypin alle.

 

Vallankäyttäjät rakastavat asemaa ja titteleitä ja mahdollisuutta määrätä toiset ihmiset tekemään töitä. He viihtyvät valtakoneistoissa ja saavat vallasta tyydytystä. (Anu, Tiia)

 

Sosiaaliset ihmiset nauttivat että asiat tehdään yhdessä. Heille seurustelu on tärkeämpää kuin tulokset. Yhteinen hyvä ja hyvänolon tunne on näille ihmisille tärkeintä. Ollila sanoo kirjassaan kaikilla kunnioituksella näitä ihmistyyppejä kohtaa, mutta Välimeren alueen ihmiset kuuluvat juuri näihin sosiaalisiin tyyppeihin. (Janina, Timo, Teo, Sini, Henry)

 

Suorittajat nauttivat siitä että he saavat tehtyä asioita. He haluavat aina voittaa uuden projektin, tehdä sen kunnialla loppuun ja siirtyä nopeasti seuraavaan. He saavat nautintonsa puuhailusta, tekemisestä ja tutkimisesta. Heidän side muihin ihmisiin muodostuu työn kautta. He kokoavat ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa he voivat suorittaa yhteisiä tehtäviä. Tämä ei ole kuitenkaan sosiaalinen kokemus vaan suorittajat haluavat että kaikella on aikataulutus ja tavoitteensa. Suorittajat nauttivat jokaisesta onnistumisestaan, mutta ensimmäisen työnkohdalla heillä alkaa olemaan mielessä jo toinen työ. (Minä, Emma, Miikka, Maiju, Jaana)

 

Mikään näistä ei kuitenkaan ole mustavalkoista, vaan olemme kaikkien näiden asioiden hybridejä. Jos kuitenkin jakaantuisimme prosentuaalisesti, mikä on kenenkin vahvin osa-alue, niin silloin minun mielestäni henkilöt sijoittuisivat näin. Oma henkilökohtainen prosentuaalinen jakauma menisi kutakuinkin seuraavalla tavalla: Suorittaja 63%, vallankäyttäjä 30%, sosiaalinen ihminen 7%.

          Tässä listauksessa Tiian rooli voisi olla mielestäni melkeinpä mikä tahansa noista. Tiialla on hyvät ominaisuudet näistä kaikista osa-alueista. Samppaa en pystynyt rankkaamaan mihinkään näistä, koska siitä kaverista ei oikein ota selvää mitä se haluaa ja aikoo. Jos olisi olemassa kategoria Hörhöilijät, sijoittaisin Sampan sinne. Miikka on myös yksi kysymysmerkki. Kyllähän mies suorittaa silloin tällöin ja on selkeästi siinä omimmillaan, mutta pakkohan tuon miehen on nauttia vallasta kun rupesi jälleen talouspäällikön rooliin. Nämä on kuitenkin taas sellaisia tutkimuksia, mitä ei mielestäni kannata liian vakavasti ottaa. Näitä on vaan hauska vertailla aika-ajoin ja huomata miten erilaisia me ollaan ja miten jotkut ihmiset muuttuvat elämänsä aikana.

 

Palatakseni omaan rooliini eli suorittajaan, niin kirjassa kerrotaan, että suorittajalla pitää olla aina tekemistä. Suorittaja ei tarvitse liikaa sosiaalista elämää eikä ulkoisia tunnustuksia, vaan itse suorittaminen monesti riittää. Hän loukkaantuu siitä jos hänen suorituksensa arvoa ei tunnusteta lainkaan tai suoritusta halveksutaan. Olen itse huomannut, että aina kun olen ylpeä jostain suorituksesta, niin haluan jakaa sen muille ja haluan saada siitä palautetta. Kuitenkin jos saan siitä negatiivista palautetta tai jos suorituksessa olisi jotain parannettavaa, niin monesti hieman suutun (vaikka en näyttäisi sitä ulospäin) ja kirjoilen sisäisesti. Lapsellista eikö, mutta silti niin jokapäiväistä! Miksi pyytää palautetta, jos ei halua negatiivista palautetta. No, kyllähän me suorittajat haluamme sitä negatiivista palautetta, mutta esimerkiksi minä tarvitsen aina hieman aikaa sulatellakseni asiaa. Onhan se joka kerta pettymys kun työstäsi löytyy virheitä, joita et ole itse huomannut tai joita et halua huomata. Suorittaja pitää kiinni lupauksistaan, joita hän antaa itselleen ja muille.

 

Kirjassa huomaa selvästi että Jorma Ollila on suorittaja. Hän nautti työnteosta toden teolla ja hän halusi ottaa aina uusia haasteita vastaan. Hän ei ollut kovinkaan sosiaalinen ihminen iltariennoissa, sillä päässä raksutti jo tuleva työpäivä. Ollila oli myös hyvin utelias ja hänen oli pakonomaisesti opittava uutta kokoajan. Itsellänihän ei ole tätä hyvettä / pahetta että minulla olisi välttämätön pakko oppia jotain uutta. En haluakkaan tietää kaikesta kaikkea tai lukea jatkuvasti tietokirjallisuutta. Sitten kun kuitenkin haluan oppia, niin monesti etsin tietoa ja teen asioita sen eteen jotta oppisin. Visuaaliset työt ovat olleet omalla kohdallani se asia minkä olen opetellut mielelläni Tiimiakatemian aikana. Se on ehkä suurin yksittäin osa-alue, jonka oppimiseen olen kuluttanut tuhottomasti aikaa ja johon kulutan vieläkin jatkuvasti aikaa. Sitä aihetta olen tutkinut, harjoitellut, lukenut siitä, toteuttanut käytännössä ja jopa myynyt.

 

Johtaminen

 

 Citybank oli Ollilalle johtamisen oppipaikka. Siellä hän näki erilaisia johtajatyyppejä, josta sitten myöhemmin muokkautui Ollilan oma johtamistyyli. Ollilan mielestä on tärkeää että nuorella (noin 25-35 vuotiaalla) ihmisellä on monta esimiestä, sillä niiden toimintaa seuraamalla ihmiselle havainnollistaa mitä hyvää ja mitä huonoa on erilaisissa johtamismenetelmissä. Nämä mallit jäävät mieleen ja muokkaavat sinun omaa johtamismenetelmääsi, sillä ihminen useimmiten oppii matkimalla. Samalla ihminen oppii odottamaan alaisiltaan tiettyjä johtamistapoja. Jos nuoren ihmisen johtajat / esikuvat ovat huonoja, epärehellisiä, kaksinaamaisia tai vaikkapa laiskoja, niin silloin tälle kaverille jää väärä kuva johtajuudesta, joka saattaa vaikuttaa ikävästi koko hänen uransa aikana. Se tekee sinusta epäluuloisen, kyynisen ja ehkäpä juurikin huonon johtajan. Ollilan mielestä koko yritys voi kuolla siihen jos johtamismalli on väärä, oli sitten kyseessä pieni tai isoyhtiö.  

 

Ollilan mielestä suurella johtajalla tulee olla vähintään kolme ominaisuutta: osaamista, tahdonvoimaa ja halu tehdä kovaa työtä.

 

Johtoryhmä

 

Vuona 1994 Nokialle muodostui Ollilan toimesta uusi johtoryhmä, jota kutsuttiin viisikoksi. Nimi juurtaa yllätys, yllätys viiden hengen koosta. No miksi juuri viisi ihmistä, eikä kolme tai kahdeksan? Se oli sattuman kauppaa, mutta erään amerikkalaisen psykologin tutkimuksen mukaan tehokkain ryhmäkoko on 4.7 henkilöä. Onko sekin siis sattumaa että Tiimiakatemialla yleensä Joryn muodostaa 4-5 henkilöä? Millainen on sitten hyvä kombinaatio, minkä tulisi olla tässä nelikossa tai viisikossa? Mittavana olemme koittaneet nyt kolmea eri johtoryhmää ja viimeisin näistä toimii ehkä saumattomammin. Tämä varmasti johtuu siitä, että tällä kertaa johtoryhmässä ei ole ketään liian dominoivaa pelaajaa, vaan kaikki osaavat puhua ja kuunnella kutakuinkin tasavertaisesti, mutta tämä johtuu myös siitä että nyt nämä ihmiset jo tuntevat toisensa ja toimintatapansa paremmin.

          Kun Ollila kasasi johtoryhmän, niin sieltä löytyi Olli-Pekka Kallasvuo, joka oli luonteeltaan pessimisti ja oli hyvin vähän äänessä, mutta hän oli erittäin hyvä luvuissa ja talouden kanssa (Meillä olisi ollut talouspäällikkö ja mielestäni rooliin sopii hyvin Miikka + Jaana).

          Sari Baldaufilla oli hyvä johtamaan ihmisiä inhimillisesti ja hänellä oli luontainen kyky innostaa ihmisiä. Lisäksi Sari piti hyvää huolta Nokian asiakkaista ja osasi jutella näille niitten omalla kielellä, enkä tarkoita nyt mitään englantia tai kiinaa, vaan tarkoitan sitä että Sari osasi ymmärtää heitä hyvin (Meillä olisi ollut asiakaspäällikkö ja mielestäni rooliin sopi parhaiten Kati).

          Matti Alahuhta oli ryhmän teknologiafuntsaaja ja hän mietti jatkuvasti teknologian trendejä (Meillä olisi ollut innovaatiojohtaja ja tähän rooliin sopisi Henry tai Samuel).

          Pekka Ala-Pietilä oli henkilö joka toi kuluttajanroolin ja kuluttajan käyttökokemukset keskusteluihin (Meillä olisi ollut ehkäpä markkinointipäällikkö, ja tähän rooliin sopisi hyvin Timo)

          Tämän lisäksi viisikkoa johti tietysti Jorma Ollila eli team leader (Meille paras team leader olisi mielestäni joku kokenut ihminen joka osaa katsoa asioita objektiivisesti ja hallitsee kaikkia osa-alueita edes vähäsen, joku joka muistuttaa Timo Lehtosta).

 

2Meillä ensimmäisen vuoden jory ei kokonaisuudessaan oikein toiminut, siellä oli liikaa erilaisia persoonia jotka eivät tunteneet toisiaan tarpeeksi hyvin. Toisen vuoden jory toimi välillä hyvin, mutta se ei tullut hyvin toimeen sen ympärillä olevan tiimin kanssa. Viimeisin jory näyttää välillä toimivan hyvin ja välillä ei ole mitään hajua toimiiko se vai eikö se toimi.

          Ollilan sanojen mukaan hänen viisikkonsa toimi hyvin ja se johtui siitä että, henkilökohtainen välittäminen toisistaan oli poikkeuksellisen vahvaa ja kaikki olivat sitoutuneet vetämään köyttä samaan suuntaan. Viisikon toiminta oli tuloksellisesti erittäin anteliasta, ja yksi selittävä tekijä saattaa olla se että jory:n tehtäviä ikään kuin kierrätettiin. Tämä tarkoitti sitä, että ihmiset eivät niinkään ehtineet kyllästyä omaan työhönsä tai jääneet pyörimään oravanpyörään vaan he pääsivät tutkimaan uusia asioita uusissa tehtävissä ja näkivät sitä kautta myös uusia ovia omassa vanhassa roolissaan. Jos siis olisin ensimmäisen tai toisen vuoden tiimiyrittäjä niin haluaisin ehdottomasti kokeilla roolitusten vaihtoa, joten suosittelen lämpimästi teille nuoremmille, kokeilkaa tällaista kierto, se saattaa kantaa tiimissänne hedelmää!

 

Tehokkaan ryhmän optimikoko on 4.7 – amerikkalaisten psykologien tutkimus, johtoryhmän jäsenten tehtävien kierrättäminen ylläpitää mielenkiintoa tehtäviä kohtaan, antaa mahdollisuuden tarkastella asioita uudesta näkökulmasta ja ryhmän dynamiikka toimii paremmin.

 

Viestintä

 

Johtaminen on suurimmaksi osaksi viestintää ja viestinnän keinot ja kanavat riippuvat siitä monelleko tiedon tulee välittyä. Johtaminen on siis tiedon välittämistä alaspäin = delegoimista.

”Kaikki on taas kussut viestintään” tai ”Kaikki kusee viestintään” ovat aika yleisiä lauseita Tiimiakatemialla ja Mittavan sisällä.

 

Tiimiakatemian facebook-ryhmästä harvemmin tulee mitään juuri sinulle tärkeää tieto, vaan suurimmaksi osaksi se on sitä että etsitään kadonnutta lapasta tai tarvitaan lainaan kameraa tai sitten mainostetaan omaa tapahtumaa. Nykyisin olenkin ruvennut vaan skippailemaan sitä informaatiotulvaa mitä sieltä tulee. Harvemmin teksti on niin pysäyttävä että jaksan lukea sen. Oikeastaan valmentajien postaukset ovat niitä harvoja jotka luen vielä huolella, mutta välillä nekin jäävät muun informaatiotulvan alle.

 

Mittavassa taas käytetään useampaa viestintäkanavaa, joka toimii tällä hetkellä melko hyvällä menestyksellä. Jos jollain on jotain tärkeää ilmoitettavaa, se tuodaan aluksi esille treeneissä, jonka jälkeen muistutetaan vielä facebookissa Mittavan virallisessa ryhmässä + jos asia koskee kaikkia, niin nykyisin ihmiset tägää siihen jokaisen nimen, jotta jokainen sen varmasti huomaa. Ennen kaikki kusi viestintään, sillä osa tärkeistäkin jutuissa laitettiin whatsappiin, jonne tärkeä info varmasti hukkuu. Miksi? Koska jos olet hetken aikaa pois puhelimen äärestä, niin sinne on ilmestynyt 176 viestiä ja niistä 48 on kissakuvia. Onneksemme Janina otti asian hoitaakseen ja nykyisin 9 kertaa 10 viesti menee perille, kun aikaisempi hitrate oli noin 4 / 10.

Mittavalla on siis virallinen facebook ryhmä, jonne laitetaan tärkeitä ja asiallisia juttuja, sekä se epävirallisempi kanava (nimeltään RAIVORIPULI), jonne voi kirjaimellisesti latoa paskoja juttuja.

 

Ehdottaisinkin siis myös Tiimiakatemialle käyttöön kahdenlaista kanavaa 1: Virallinen ja asiallinen kanava 2: Rennompi, ei niin tärkeä kanava. Tänne jokainen voisi ilmoitella missä aikoo viettää viikonlopun ja että kaipaa seuraa tai esimerkiksi kertoa että Innova 1 perjantai-iltana on hukkunut musta lapanen ja omistaja kaipaa sitä pikimmiten. Tämä ei ole mikään uusi keksintö, mutta asia jonka mielestäni voisi laittaa brändimanagerin toimesta aluilleen.

 

 

Ihminen on ainoa eläin, joka rakentaa itse häkkinsä.

 

Millaisia rajoitteita me olemme itsellemme luoneet jo näinkin varhaisella iällä. On monia asioita mitä ei osaa ajatella kuin yhdellä tietyllä tapaa tai on monia asioita mitä emme enää uskalla tehdä vaikka lapsena teimme sitä päivittäin. Esimerkkinä tähän: Rakensin taannoin tyttöystävän vanhempien talon takapihalle trampoliinin, jossa tyttöystävän pikkusisko nyt pomppii ja hyppii voltteja. Pienempänä mikään ei olisi minua estänyt menemästä sinne ja hyppimään voltteja yms. Nyt mieleni teki ehkä hiukan mennä kokeilemaan volttia, mutta JUMALAUTA ETTÄ PELOTTI, pelotti niin paljon, etten uskaltanut mennä koko trampoliinille edes seisomaan. Näinpä. Olen rakentanut itselleni häkin, jonka nimi on pelko ja en edes tiedä mistä olen itselleni tähänkään tapaukseen keksinyt. Olen vasta 23-vuotias, mitäköhän kaikkea olen itseltäni rajoittanut 30-vuotiaana…

 

Arvot

 

Olen aina pitänyt arvokeskusteluja enemmänkin humpuukipuheena kuin tärkeänä asiana meidän tiimiyrityksessämme. Enkä ole oikeastaan vielä tavannut sellaista yritysjohtajaa joka johtaisi yritystä, yritykselle määritettyjen arvojen perusteella. Ollila oli asiasta toista mieltä, hän piti tärkeänä että Nokiassa vallitsisi selkeät arvot joita kunnioitettaisiin. Ollila kävi oman johtoryhmänsä kanssa arvokeskustelun ja sielläkin moni piti arvokeskustelua hukkaan heitettynä aikana, mutta jo muutamaa kuukautta myöhemmin myös nämä vastarannan kiiskit olivat sitä mieltä, että arvokeskustelu oli kantanut hedelmää.

Nokian arvot määräytyivät seuraavasti:

 

Customer orientation tarkoitti sitä, että Nokia löytää oikeasti asiakkaan tarpeet ja että juuri asiakas on nokialaisten työnantaja, eikä Nokia.

 

Respecting the Individual tarkoitti että kaikki nokialaiset saavat oikeudenmukaista kohtelua ja että kaikki nokialaiset ovat riippuvaisia toisistaan. Kunnioitus toista ihmistä kohtaan tämän taustoista, sukupuolesta tai ihonväristä riippumatta.

 

Achievement arvo joka on todella monessa yrityksessä. Kaikki haluavat päästä tavoitteeseensa. Tämä tarkoitti myös sitä että ei ollut varaa enää selkään puukotuksiin vaan nokialaisten piti punnertaa yhdessä eteenpäin luottaen 100% toisiinsa. Tämän arvon alle kuului myös työntekijöiden palkitseminen ja voitontahtoisuus!

 

Continuous learning, tämä arvo oli etenkin Ollilalle tärkeä, sillä hän halusi oppia joka päivä jotain uutta. Ollila myös uskoo että yritys minkä johto ja työntekijät lakkaavat oppimasta, on tuhoon tuomittu yritys. Nokiassa sallittiin virheet ja epäonnistumiset, sillä jokainen virhe sisälsi tajuttoman määrän opittua tietoa. Jokaisella yhtiöllä on oikeus tehdä virheitä, muttei samaa virhettä uudelleen.

 

Näitä arvoja lukiessani mietin, onpa kaunis ajatus, mutta itse olen sen verran kyyninen ihminen, etten oikein edelleenkään usko että työntekijät pystyvät toteuttamaan näitä, ELLEI heille yritys ole se kaikkein tärkein asia ja heillä on oikea halua edesauttaa sitä. Minulla henkilökohtaisesti ei esimerkiksi ole tällaista paloa meidän osuuskuntaa kohtaan, mutta sitten taas Fc Keho ry:tä kohtaan minulla on aito palo tehdä asioita paremmin ja paremmin. Fc Kehon kanssa emme ole käyneet mitään arvokeskustelua, mutta uskon että jokainen Kehon jäsen tietää jonkusen kehon arvon. Näitä arvoja ovat mielestäni mm seuraavat: hauskanpito, yhdessä tekeminen, lojaalisuus, urheiluhulluus ja paremman luominen. Lyhyesti jos avaan näitä seikkoja niin, Fc Kehon organisaatiossa hauskanpito on ollut aina kaiken alku ja loppu. Luomme hauskuutta yleensä urheilun ja yhdessä tekemisen kautta. Jokainen meistä on lojaali keholle ja kun puhutaan joukkueena osallistumisesta johonkin, niin ensimmäinen seuravaihtoehto on aina Fc Keho, vaikkakin toisessa seurassa saattaisi olla parempi mahdollisuus menestyä. Paremman luomisella tarkoitan sitä että emme pelkästään pyri kehittämään itseämme ja omaa toimintaamme, vaan olemme halukkaita innolla kehittämään Kuhmoa ja Kainuuta, sekä pyrimme auttamaan niin kavereita, tuttavia tai esimerkiksi kuhmolaisia yrityksiä erinäköisillä talkoohommilla. Meillä on toki urheilunsaralla kilpailijoita, mutta sen toiminnan ulkopuolella autamme mielellämme myös muita seuroja taidoilla mitä meille kenellekin on vuosienvarrella karttunut.

          Joten kyllä minä siis toisaalta uskon arvoihin ja niiden vaikutukseen, mutta arvoja ei mielestäni voi vain heittää tyhjästä, vaan niihin pitää kasvaa.

 

Asiakas

 

Asiakasta ei saa koskaan opettaa vaan häntä pitää kuunnella tarkasti.

Tämä on mm. yksi syistä että älypuhelimet ja kosketusnäytölliset puhelimet tulivat markkinoille niin ”myöhään”, sillä asiakkaat eivät olleet valmiita vastaanottamaan niitä aiemmin.

Tässä on mielestäni yksi syy miksi esimerkiksi synnytysten myyminen on vaikeaa. Asiakas ei ymmärrä termiä synnytys, jolloin hän on selvästi epämukavuusalueella ja ei pysty sitoutumaan sellaiseen mitä hän ei ymmärrä. Vaikka todellisuudessa tuote on todella yksinkertainen, niin myyjän tulee antaa asiakkaalle mahdollisuuden ensin ymmärtää ja sitten parhaimmassa tapauksessa asiakas rupeaa jo keksimään itselleen ratkaisua, mutta me myymmekin hänelle periaatteessa tämän saman ratkaisun, mutta paljon tarkempana + lisäosilla maustettuna. Mielestäni tämä olisi ideaali tapa myydä synnytystä.

          Toisaalta jos olet esimerkiksi urheiluliikkeessä töissä ja eteesi sattuu niin sanotusti hankala-asiakas, joka ei ymmärrä omaa parastaan, niin entäs sitten?! Myy hänelle sitä mitä hän haluaa, äläkä sitä mitä hän tarvitsee. Näin kulutat vähemmän aikaa asiakkaaseen, eikä kumpikaan teistä menetä hermojaan. Sillä asiakasta ei saa koskaan opettaa vaan häntä pitää kuunnella tarkasti!

 

 

Ollilan parit poimitut opit

 

Erimaiden kulttuurin oppii parhaiten matkustamalla ja tapaamalla aivan tavallisia maaseudun asukkaita.

 

Maailma voi näyttää turvalliselta, mutta silti se on täynnä vaaroja. Jorma oppi tämän asian neljä vuotiaana kun hän lähti tutkimaan kaverinsa kanssa maatalouskoneita, joiden tutkinnan yhteydessä Jorma menetti sormensa (Jorman kaveri käynnisti koneen kun Jormalla itsellä oli sormet moottorin välissä).

 

Nuorena sällinä, Jorma lähti opiskelemaan stipendin avulla Isoon-Britanniaan kansainväliseenkouluun, joka oli varsinkin siihen aikaan aika todella kova juttu. Nykypäivänä monet suomalaiset lähtevät opiskelemaan ulkomaille, vaikkakin sitä edelleen arvostetaan, niin se on muuttunut kuitenkin paljon arkisemmaksi. Tämä johtuu siitä että nykynuorisolla on tätä nykyään paljon monikulttuurisempi asenne ja tietoisuus kun Ollilan nuoruudessa vielä oli. Ilman monikulttuurista asennetta ei voi toimia kansainvälisessä yrityksessä, ainakaan menestyksellisesti.

 

1980-luvulla Nokialla oli markkinoilla seitsemän televisiomerkkiä ja kaksi matkapuhelinmerkkiä. Kaikki olivat kansallisia merkkejä, eikä yksikään niistä ollut nimeltään NOKIA. Ollila tajusi nopeasti että hänen tulee yhdistää kaikki tuotteet saman nimen alle, jolloin ihmiset osaavat ostaa NOKIAA. Huonossa tapauksessa, näin kärsitään tappioista koko firmalla ja brändillä, mutta vastaavasti hyvässä tapauksessa saadaan luottamus, voitot ja asiakkaat, kaikki saman nimen alle, NOKIA.

Tapaus Pertti Korhonen alias ”Mikään ei ole mahdotonta”. Ollila oli palkannut Korhosen Nokialle töihin, koska näki tässä suunnatonta potentiaalia ja lahjakkaan työntekijän joka aidosti nautti käsillä tekemisestä ja ongelmien ratkaisemisesta. Korhosen ensimmäinen projekti Nokialla oli suunnitella mikropiirisarja matkapuhelinverkontukiasemalle. Korhonen otti haasteen vastaan, vaikkei ollut eläessään nähnyt matkapuhelinverkontukiasemoiden mikropiirisarjoja. Lopputulemana Korhonen oli luonut jotain täysin uutta, kiinalaisten mukaan mahdotonta. Hän oli luonut tyhjästä aivan uudenlaisen mikropiirisarjan, koska hän ei tiennyt miltä moisen pitää näyttää, niin silläpä mies oli ajatellut täysin laatikon ulkopuolelta. Korhosen tekemät ratkaisut siirtyivät nopeasti Nokian tuotantoon ja pysyivät siellä yli 10 vuotta (joka on tekniikan alalla pitkä aika). Tärkein oppi tässä tapauksessa on: Mikään ei ole mahdotonta, kunhan jaksaa tehdä töitä 24 tuntia päivässä, käyden välillä saunassa.

 

If you can dream it, you can do it!

 

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!