Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mahtava moka

Kirjoitettu 29.05.20
Esseen kirjoittaja: Lari Nikkanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mahtava moka
Kirjan kirjoittaja: Kuitunen mikko
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirja valikoitui lukulistalleni siitä syystä, että kokeiluja on minulla aivan liian vähän. Mikä aiheuttaa sen lukon, ettei uusia kokeiluja tule tehtyä? Syynä voi olla mahdollinen epäonnistumisen pelko, koska lähtökohtaisesti olen sen tyylinen ihminen, joka miettii ensin mahdollisia riskejä ennen kuin toteuttaa mitään. Kirjassa kerrotaan mokailujen ja virheiden olevan eri asioita; mokailusta opitaan, kun taas virhe on väärä teko, josta ei opita. Toistaiseksi en tunnista kovin montaa suurta mokaa niin omissa, kuin tiimini tekemisissä. Syynä tähän on oikeastaan se, että olemme pelanneet hyvin varman päälle projektien suhteen.

Mielenkiintoisena nostona kirjasta löytyi kiinnostava kohta, jossa todetaan, että epäonnistuneillakin hankkeilla on arvonsa. Mikäli yritys uskaltaa tehdä hankkeita tai kokeilla jotain täysin uudenlaista, ovat mokailun riskit suurempia tavanomaiseen nähden. Jos ja kun jokin asia menee pieleen tai koko hanke kaatuu, voivat siitä saadut opit olla kultaakin arvokkaampia. Tämä on varmasti tiedostettu myös Tiimiakatemian sisällä, koska yksi tavoitelluimmista palkinnoista on niin kutsuttu ”kultamunaus”.

Perimmäisiä syitä toiminnallemme on kirjassa tiivistetty seuraavasti:

  1. Meille on ominaista pelätä epäonnistumista. Tämä pelko on kyettävä ylittämään, sillä epäonnistumisen pelko estää yrittämisen.
  2. Meille on luontaista selittää asiat parhain päin niin, ettei meidän tarvitse kohdata epäonnistumista. Jotta mokista voisi oppia, on kyettävä objektiivisuuteen tapahtuneen äärellä.
  3. Meille on luontaista hävetä epäonnistumisen paljastumista muiden edessä. Meidän on onnistuttava luomaan organisaatiokulttuuri, joka rohkaisee ihmisiä tuomaan omat epäonnistumisensa muiden opiksi sen sijaan, että niistä vaiettaisiin tai ne piilotettaisiin.
  4. Meille on ominaista jättää mahdolliset epäonnistumiset analysoimatta ja porskuttaa kohti mukavampia asioita. Oppiminen vaatii systemaattista analyysia niin onnistuneista kuin epäonnistuneistakin suorituksista; sitä ilman kehitystä ei tapahdu.

Lähes tulkoon kaikkiin kohtiin voisi samaistua, ja vaikka epäonnistumiset jaetaan tiimimme sisällä, ei niistä kaikista pahimmista ”möröistä” osata puhua. Tuolloin emme saa kaikkea tietoa irti, emmekä välttämättä onnistu välttämään samoja virheitä vielä seuraavallakaan kerralla. Tavoitetila olisi kuitenkin päästä systemaattiseen mokista oppimiseen, jonka edellytyksenä on kohdata mokat arkisina, elämään kuuluvina asioina. Tämä puolestaan vaatii luottamusta, eli osapuolien halukkuutta asettua haavoittuvaiseksi toisiinsa nähden.

En jotenkin usko, että tiimimme tulee toimimaan eri tavalla vielä pitkään aikaan, ennen kuin joku ottaisi tämän kirjan sanoman kirjaimellisesti. Nykyinen tiimini ei lämpeä helposti uudelle tekemiselle, koska myöskään ideoiden tasoon ei tahdota nähdä vaivaa. En siis koe syyksi vain konfliktien pelkoa, vaan pikemminkin varman päälle asennetta, jossa mieluummin ei tehdä mitään, kuin tehtäisiin jotain ihan uutta. Toki ei pidä hypätä pää edellä matalaan päätyyn allasta, mutta vielä syksyn aikana on mahdollista toteuttaa jotain, mitä ei koskaan muuten tulisi toteuttamaan. Mokasi tai ei.

Kovin paljoa muuta ei tästä kirjasta irti saanut, koska se käsitteli pääasiassa vain mokailusta oppimista ja syitä miksi pitäisi uskaltaa mokata. Hieman pettymys, mutta varmasti olisi aiheellista  ottaa opiksi, että on parempi tehdä ja mokata, kuin olla tekemättä ollenkaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!