Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mainonnan do’s & don’ts

Kirjoitettu 18.11.18
Esseen kirjoittaja: Mia Hyötyläinen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Markkinoinnin supertähti
Kirjan kirjoittaja: Jeffrey J. Fox
Kategoriat: 6. Markkinointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jeffrey J. Foxin kirjassa Markkinoinnin supertähti, joka on julkaistu vuonna 2003 paneudutaan markkinoinnin saloihin. Kirjassa kerrotaan kuinka markkinoinnin supertähti hoitaisi tilanteet ja asiat – ja näin saataisiin kassakone kilisemään ja yritys menestymään.

Valikoin kirjasta osuuden, joka käsittelee yrityksen mainontaan, eli mikä kannattaa, ja mitä ei kannata tehdä. Mainontahan on vain yksi osa yrityksen markkinointiviestintää. Se on maksullista ja sen tavoitteena on kasvattaa myyntiä ja yrityksen näkyvyyttä. Mainoksia voi nähdä lehdissä, internetissä, sosiaalisessa mediassa, televisiossa – eli oikeastaan kaikkialla.

 

Ensimmäinen steppi mitä tahansa mainosta suunniteltaessa on, että tulisi ottaa huomioon brändin nimen näkyminen mainoksessa selkeästi – mielellään heti otsikossa. Joskus nimi on jätetty pois, koska sen koetaan olevan liian pitkä tai epäselkeä mainokseen, ja näin nimi esiintyy vasta mainoksen lopussa tai jossain tekstin seassa. Asiakkaat harvemmin lukevat mainoksia loppuun, joten nimi jää näin unholaan. Jos nimi on selkeästi mainoksen otsikosta ja asiakas näkee mainoksen monta kertaa – iskostuu se asiakkaan mieleen. Kirjassa oli käytetty hyvää vertauskuvaa tilanteesta, jossa nimi on epäselkeä: konferenssitilanteessa esitellään tärkeä puhuja ”Ja nyt arvoisat naiset ja herrat, toivotamme tervetulleeksi…. hänet”, eli nimi uupuu tilanteesta täysin. Kirjassa kuvataankin hyvin, että jos brändin nimi haudataan, haudataan pian brändikin.

 

Toisena seikkana on, että mainoksessa tulisi välttää persoonapronomineja ”minä ja ”meitä”. Tosiasia nimittäin on, että asiakasta ei kiinnosta myyjä, vaan hän itse. Tavoitteena mainonnassa on rakentaa brändin tunnettavuutta, eikä ”meidän” sekä saada asiakas hyötymään tuotteesta. Kirjassa esitellään hyvä tutkimustulos: eli jos brändin nimi on mainoksen keskiosassa, se muistetaan – kuin että käytettäisiin sanaa ”me”. Lisäksi minä-muodossa kirjoitettu teksti ajatellaan oman asian ajamisena, eikä puolueettomana. Joten jos teksti on kirjoitettu kolmannessa persoonassa, on se puolueettomampi. Kirjassa käytetään tästäkin hyvää esimerkkiä: käyntikortissa nimen kohdalla lukee vain sana ”minä”.

 

Mainonnan sanavalinnoilla on oltava hyvät perustelut. Esimerkiksi jos mainoksessa käytetään sanaa ”huikea ero”, täytyy sillä olla selkeä perustelu, että kuinka se eroaa vastaavista. Tai jos käytetään sanoja ”oikea ratkaisu”, täytyy asiakkaalle selvitä, että miksi tämä olisi oikea ratkaisu. Laatu -sanan käyttäminenkin on riskiä, sillä laadun määrittelee vasta asiakas eikä myyjä. Jos kaikki yritykset käyttäisivät sanoja ”huikea ero” – olisivat ne pian kaikki samanlaisia. Tulisi siis kertoa asiakkaalle esimerkiksi, että kuinka kauan tietty laite kestää verrattuna muihin vastaaviin – jos siinä kerta on niin ”huikea ero”.

 

Tästä aasinsiltana päästäänkin mainoksissa käytettyihin lukuihin. Mainoksissa näkee monesti adjektiiveja kuten puhtaampi, lämpimämpi, nopeampi ja tehokkaampi. Asiakkaalle ei kuitenkaan selviä, että miksi joku asia sitten on tehokkaampi tai nopeampi. Olisi siis konkreettisesti kerrottava numeroin, että paljonko esimerkiksi aikaa tunteita/minuutteina asiakas säästää uuden pesukoneen myötä – ja mitä kaikkea hauskaa sillä ajalla ehtisi tehdä.

 

Kirjassa oli käytetty hyvin esimerkkejä kuvaamaan neuvoja markkinointiin ja haastettu lukijaa oikeasti pohtimaan lukemaansa. Lopusta löytyvät tiivistelmät kirjasta, joista kertautui kaikki olennainen tieto. Kirja sisältää myös haasteita lukijalle, joissa pääsee pohtimaan kuinka tilanne kannattaisi ratkaista ja ihan lopusta löytyvät oikeat vastaukset. Kirjan oppeja noudattaen meistä jokaisesta voi tulla markkinoinnin supertähtiä.