Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mallia kasvuyrittäjiltä

Kirjoitettu 06.02.19
Esseen kirjoittaja: Oona Tynkkynen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Kutsuvat sitä pöhinäksi – tositarinoita kasvuyrittäjyydestä
Kirjan kirjoittaja: Helaniemi, Kuronen & Väkeväinen
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.3. Yrityksen roiminnan kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jos tuntee yhtään paremmin rakasta osuuskuntaamme Mahtiaa, tietää, että olemme aika itseironisia tyyppejä. Vuosi sitten keväällä ryvimme aika pohjamudissa tiimin kehityksessä ja tuntui, ettei Mahtia ylitä koskaan valetiimivaihetta. Tuolloin kevään piinapäivillä esittelimme koko talolle tiimimme uuden jäsenen. Hän oli ”joku muu”. Hirmu ahkera ottamaan hommia vastaan, muttei koskaan vienyt niitä käytäntöön. Jonkun muun mukana ”maton alle” lakaistiin useampikin projekti.

”Suomen kielen kolme vittumaisinta ilmaisua ovat mutku, sitku ja olisi pitänyt. Ne ovat kaikkien lamaannuttavimpia tekosyitä sille, että ei tee jotakin. Monilla on aina hyvät syyt sille, että miksi ei juuri nyt ja vanhana sitten voivotellaan, miksei jotain nuoruuden haavetta tullut toteuttaneeksi.”

Näin asia oli ilmaistu Helaniemen, Kurosen ja Väkeväisen Kutsuvat sitä pöhinäksi – tositarinoita kasvuyrittäjyydestä -kirjassa. Totta joka sana. Tuosta alun esimerkistä on kyllä meidän tiimissä jo onneksi menty eteenpäin, mutta vieläkin tekemättömyys nostaa päätään ja joku muu tulee haalimaan tehtäviä. Joudun myöntämään, että törmään omassa elämässäni välillä noihin samoin vittumaisiin sanoihin; mutku, sitku ja olisi pitänyt.

Tekosyitä, ei mitään muuta. Aika ajoin kamppailen kyllä sen kanssa, milloin omalla kohdallani kyse on tekosyistä ja milloin oikeasti jaksamisesta. Pitää vain löytää se kultainen keskitie. Tällä hetkellä suurin syy tekosyille on oma epävarmuus. Luotto omaan tekemiseen on ollut aika pohjalukemissa, mutta nyt pikku hiljaa se on lähtenyt sieltä kasvamaan. On ollut ihana huomata, kun ympärille on vihdoin tullut juttuja, joita haluan tehdä ja joissa haluan kehittyä! On ollut mahtava sanoa, että kyllä, minä haluan tehdä tämän!

”Paras tapa päästä yli epävarmuudesta ja tietämättömyydestä on lähteä rohkeasti kokeilemaan ja edetä askel kerrallaan, rauhassa, lamaantumatta. Jos jokin asia tuntuu merkitykselliseltä, paras tapa antaa oma panoksensa sille on tehdä jotain konkreettista sen parantamiseksi. Jos jokin on rikki, taivastelun ja päivittelyn sijaan voi kysyä voisinko minä korjata sen ja jos kyllä, niin miten”

Tähän olen tsempannut itseäni viime aikoina paljon. Lähdin mukaan koko talon Learning Circus -työryhmään, vaikka vastuunottaminen pelotti. Sain myös kannettavakseni Mahtian talouspäällikön viitan, vaikka en taloushallinnosta mitään ymmärräkään – mutta hei, mikä mahtava mahdollisuus oppia! Käsissäni on myös pienoinen unelmaprojekti: kirjan kokoaminen. Teksti minulla on valmiina ja sen ympärille saan rakentaa visuaalisen ulkoasun sekä taiton. Juuri sitä, mitä haluan tällä hetkellä oppia!

”Elämä on loppupeleissä aika lyhyt. Kannattaa tehdä asioita, joista pitää ja jotka kokee merkityksellisiksi, ovat ne sitten mitä tahansa. Kannattaa kuunnella itseään rohkeasti ja tehdä juuri sitä mitä haluaa välittämättä muiden mielipiteistä ja yrittämättä miellyttää ketään muuta.” Näin toteaa Supercellin perustaja Ilkka Paananen Kutsuvat sitä pöhinäksi -kirjassa.

Tällä hetkellä omalla kohdalla merkitykselliseltä tuntuu antaa oma panoksensa talolle. Olen ollut aika pienessä roolissa talon kehittämisessä koko akatemian ajan, mutta nyt LC:n myötä saan vaikuttaa kevään merkittävimpään ponnistukseen. Myös Osuuskunta Globaattorilta periytyneen Kuukauden Waltari -kilpailun jatkaminen on osa panostustani yhteisöön.

Tällä hetkellä myös oman Mahtiamme kehittäminen tuntuu tärkeältä asialta. Sen vuoksi osaksi hyppäsinkin talouspäällikön pestiin, vaikka tiedän pestin opettelun vievän aikaa ja omia resurssejani. Meillä on enää vajaa vuosi aikaa täällä ja homma on laitettava isoilleen. Sen aikaansaamiseksi tarvitsen koko tiimin apua. Toivottavasti nyt menossa olevat toimenpiteet tiimin kehittämiseksi alkavat kantaa hedelmää ja koko tiimin vauhti kiihtyy. Eteenpäin mennessä on hyvä pitää mielessä seuraava neuvo:

”Jos jokin asia tuntuu tärkeältä, on sille aina mahdollista tehdä jotain.”

Tällä hetkellä tuntuu, että omalla kohdalla vauhti on kova ja se vain kasvaa – ja sen on kasvettava. Jouduin taas vauhdin hurmassa hetkeksi pysähtymään ja miettimään omaa jaksamistani, kun tuntui, että uupumus ja ahdistus valtaavat pään.  Moaffak Ahmed, sarjayrittäjä ja sijoittaja toteaa Kutsuvat sitä pöhinäksi -kirjassa: ”On paljon kalliimpaa kerätä seinään osuneen ihmisen kappaleita muovipussiin ja muodostaa niistä uutta ihmistä, kuin ottaa jo ennen loppuun palamista iisimmin”

Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että pitää muistaa kuunnella omaa hyvinvointia. Keho antaa varoitusmerkkejä siitä, milloin mennään liian lujaa. Silloin on vain maltettava hidastaa. Henkilökohtaisesti se on välillä aika vaikeaa. Kun haluaa hirveästi kaikkea ja heti, on vaikea pysähtyä ja olla vain. Ehkä pitäisi kiinnittää tuo Ahmedin lausahdus oman työpöydän yläpuolelle, että muistaisin välillä hidastaa tahtia. Se kun vain on fakta, että stressipallona suinpäin sinne tänne sinkoilu ei tuota yhtään sen enempää tuloksia, kun se, että ottaa aikaa rentoutumiselle ja nollaa välillä ajatuksia.

 

Tiimiyrittäjä on kuin kasvuyrittäjä

Kukaan ei koskaan sano, että haluaa isona kasvuyrittäjäksi. Ainakin, jos on uskominen Helaniemen, Kurosen ja Väkeväisen Kutsuvat sitä pöhinäksi -kirjaa. Kirjaa lukiessani huomasin, että kasvuyrityksissä on paljon samaa kuin Tiimiakatemian tiimiyrityksissä. Niin kuin meillä Tiimiakatemialla on tiimejä, myös kasvuyritykset muodostavat tiimejä. Jotta tiimi toimii parhaalla mahdollisella tavalla, on tiimin koostuttava eri tavoin ajattelevista ja toimivista ihmisistä. Sen vuoksi jokainen uusi tiimiyrittäjä tekee Tiimiakatemialla Belbinin tiimiroolitestin. Testi kertoo, millainen tiimipelaaja olet. Testin avulla uudet tiimiyrittäjät voidaan jakaa mahdollisimman monimuotoisiin tiimeihin tiimioppimisen alkumatkalla.

Kutsuvat sitä pöhinäksi -kirja nostaa esille myös toisen tärkeän seikan, joka välillä tiimien arjessa meinaa unohtua: ”Tiimiläisiltä vaaditaan paitsi toisiaan täydentäviä vahvuuksia, myös kykyä suhtautua toisten heikkouksiin rakentavasti.” Niin… Mites se vanha sanonta menikään: ”en minäkään ole täydellinen, sillä minulla ei ole minkäänlaisia heikkouksia”. Kaikilla on heikkouksia. Ne tekevät meistä inhimillisiä. Tiimiakatemialla tiimin kanssa ollaan aika tiiviissä yhteistyössä, joten harva pystyy piilottelemaan omia heikkouksiaan muilta. Eikä se ole tarkoituskaan. Omien heikkouksien esiintuominen vaatii luottamusta ja luottamuksen syntyminen ottaa aikaa.

Henkilökohtaisesti koen, että tiimi on suhtautunut omiin heikkouksiini rakentavasti. Kun työkuorma on tuntunut liian suurelta, tiimi on tsempannut jaksamaan. Lisäksi tiimi muistuttaa myös rentoutumaan, kun en sitä itse muista. On vaikea sanoa, miten muut kokevat tämän asian.  Itse koen, ettei tiimimme ole ketään kohtaan tuomitseva. Ymmärrämme, että jokaisella heikkouksia. Emme käytä niitä ketään vastaan, vaan hyväksymme ne. Missä kehitettävää vielä olisi, niin palautteenantamisessa ja -vastaanottamisessa. Pystymme antamaan palautetta, kun sitä pyydetään, mutta palautetta voisi antaa paljon enemmän myös arjessa, kun sitä ei pyydetä. Kehut saattavat joskus pelastaa jonkun päivän ja rakentava palaute saattaa poikia isoja askelia yksilön kehityskaareen.

Tiimiakatemiaa sekä kasvuyrittäjyyttä yhdistää myös se, että molemmissa on hypättävä kylmään veteen. Samalla tavalla kuin kasvuyrittäjä yrittää vakuuttaa sijoittajat tuotteestaan, jota ei vielä välttämättä ole olemassa, me Tiimiakatemialla tarjoamme omaa osaamistamme yritysten käyttöön. Aina sitä taitoa tai tuotetta ei välttämättä ole, mutta projektin ja kokeilujen myötä sitä kehitetään.

Tiimiakatemialla kannustetaan hyppäämään omalle epämukavuusalueelle. Pari viikkoa sitten Aivopesula -koulutusohjelmassa tulimme siihen tulokseen, että tällä hetkellä tiimiyrittäjät lilluvat vain paljussa. On mukavan lämmintä ja kaikki on kivaa. Kukaan ei halua lähteä paljusta kylmään pakkaseen. Toisin sanoen olemme tuudittautuneet mukavuusalueelle helppoihin projekteihin sen sijaan, että tekisimme jotain uutta ja rohkeutta vaativaa tai haastaisimme tiimejämme kovempiin liikevaihtoihin.

Kun lähdetään pakkaseen rohkeiden kokeilujen pariin ja hypätään oman epämukavauusalueen ulkopuolelle, on siedettävä epävarmuutta. Samalla tavalla kasvuyrittäjän on siedettävä epävarmuutta muun muassa yrityksensä rahoituksen suhteen ja sitä myötä koko yrityksen tulevaisuuden suhteen. Epämukavuusalueelle meno kuitenkin kehittää ja opettaa meitä. Ilman sitä emme kehity.

 

Vastoinkäymiset kasvattavat

Jokainen yritys, oli se sitten tavallinen osakeyhtiö, tiimiyritys tai kasvuyritys, kohtaa vastanoinkäymisiä. Tärkein kirjasta noussut neuvo vastoinkäymisten kohdatessa on pysyä liikkeellä eikä lamaantua. Vastoin käymisten myötä avautuu uusia, jopa ennen tunnistamattomia polkuja. Vastoinkäymisten kohdalla sinun tehtäväsi on vain valita jokin uusista eteesi avautuvista poluista.

”Vastoinkäymisistä selviää aina ajan kanssa – – pysy liikkeellä, älä lamaannu”

Haastavina aikoina saa pikaspurtteilla vauhtia toimintaan. Näitä ovat muun maussa sprintti ja hackathon. ”Sprintti on määritellyn pituinen ajanjakso, jonka aikana tiimi työskentelee saman konkreettisen tavoitteen saavuttamiseksi – – sprintin aikana tiimillä on rauha tehdä kyseistä asiaa.” Sprintin aikana kaikki muut hommat unohdetaan ja kaikki antavat kaikkensa tavoitteen eteen. Tiimiakatemian asiakasviikot ovat yksi esimerkki sprintistä. Tiimi asettaa yhteisen tavoitteen, jonka eteen tekee töitä yhdessä.

Hackathon on intensiivinen joitakin tunteja kestävä puristus jonkin isomman haasteen selättämiseksi. Se voi olla esim. kahdeksan tunnin ongelmanratkaisu, jossa käsillä oleva ongelma käydään perinpohjaisesti läpi. Kaikki antavat panoksensa asiaan vastuualueestaan riippumatta.

Tällaiset edellä mainitut pikaspurtit poistavat epävarmuutta ja sekä luovat tunnetta, että asiat kehittyvät. Tämä on hyvä pitää mielessä omankin tiimiyrityksen toiminnassa, kun tuntuu, että hommat tökkivät ja on tunne, että emme mene eteenpäin. Tarvitaan vaan epävarmuuden sietokykyä ja rohkeutta puskea eteenpäin läpi vaikeuksien.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!