Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ja matka tulisi taittaa hauskuudella, rohkeudella ja kasvaen

Luin kirjalistallani jo kauan pyörineen Panu Luukkaan kirjan ”Yrityskulttuuri on kuningas” kirjan ja koen sen olevan täydellinen veto tähän väliin. Kirja paneutuu kolmeen eri kysymykseen ”Mikä, miksi ja miten?”. Kirjan lukeminen verkkaisuudesta ja hitaudestani huolimatta sattui ajoitukseltaan täydellisesti, sillä olemme kohdanneet syksyllä 2020 ristiriitoja ja käyneet haastaviakin keskusteluja tiimimme kanssa. Koen, että olemme hakeneet vastauksia juurinkin näihin kysymyksiin ja palanneet takaisin arvoihimme.

 

Arvot

Arvot selittävät tiimimme ja jäsenten tapaa toimia, että miksi toimimme juuri niin. Niiden tulisi näkyä kaikessa toiminnassamme sekä sisään että ulospäin.

Olemme kohdanneet syksyllä pienimuotoisia haasteita arkeen palaamisessa. Kevät 2020 oli erilaista muutoksen aikaa koronan vuoksi ja olimme ottaneet isoja askeleita tekemisessä keväällä eri osa-alueilla. Kevään kruunasi antiikin Kreikka -teemainen kevätgaala jossa palkintojakin saimme. Koenkin että kevään aikana kaikki kolme arvoamme ”vahvistuivat” ja konkretisoituvat – näimme että nämä arvot todellakin pitävät paikkaansa meidän kohdallamme; meillä on hauskaa, olemme kasvaneet liikevaihdollisesti, asiakkaiden määrän suhteen sekä opit ovat karttuneet, sekä olemme tehneet rohkeita kokeiluja Tiimi2020 -tapahtuman sekä esimerkiksi tueyrittäjää -projektin myötä.

 

Nyt syksyllä kaikki tuntuu kuitenkin olevan toisin.

Kesän aikana jokainen on varmasti saanut aikaa ajatella mennyttä ja kääntäneet katseita kohti tulevaa. Osalle oma suunta akatemian jälkeen on alkanut valottumaan, osalle tulevaisuus näyttää edelleen pelottavalta ja tuntemattomalta. Tämä ristiriita luo välillemme jännitteitä, koska osalle sävelet ovat selkeät ja osa haluaisi pitää tästä hetkestä lujasti kiinni.

Pidimme yötreenit muutama viikko sitten ja koitimme määrittää tavoitteet tulevaan sekä selkeyttää ajatuksiamme. Olimme ottamassa suurta askelta kohti ammattimaisuutta. Monen tunnin treenien jälkeen palasimme kuitenkin arvojemme ääreen; tekeminen ei ole tuntunut hauskalta hetkeen – missä on nauru ja huumori. Tulimme lopputulokseen, että harppaus kohti ammattimaisuutta oli ehkä liian ”iso” kynnys siihen hetkeen, tekemisestämme tekee mielekästä yhdessä tekeminen ja yhteinen aika, jota siivittävät vitsit ja vatsa kipeänä nauraminen.’

Muutama viikkoa myöhemmin, koen silti, että otimme tietyssä määrin takapakkia ja osa meistä onkin sanonut viikkojen tuntuvan raskaalta henkisesti, että fyysisesti – mitä ne eivät ole esimerkiksi aiemmin olleet. Jotain on muuttunut. Toiminta ei ole ehkä ollut niin hauskaa kuin aiemmin. Toki varmasti tämä on osa prosessia mitä jokainen tiimi käy läpi.

Itselleni tiimi on ollut ”koti” ja paras asia maailmassa tähän asti. Nyt kuitenkin tuntuu, että emme pelaa aina samoilla säännöillä ja en tiedä osaanko luottaa tulevaan. Koitinkin kyseisen kirjan kautta saada vastauksia syihin, että miksi olemme tässä pisteessä.

 

Syyt

Kulttuuri määrittyy kuitenkin aina siihen, että mitä yritys haluaa saavuttaa ja miksi se on olemassa. Ehkä ongelmana onkin, että näemme eri asioita. Osalle tiimistämme on selkeät sävelet omasta tulevasta, Gravin kautta halutaan työllistyä ja oma juttu on löytynyt. Osalle tämä on vain vaihe elämässä, ja tuleva siirtää kaukana. Ajatuksena on mahdollisesti työllistyminen muualle tai muutto ulkomaille.

Tiimiakatemialla olemmekin painineet ”syiden” kanssa aina. Osalle Tiimiakatemia on paikka hakea tutkinto, osalle paikka etsiä itsensä ja oma juttunsa, mahdollisesti työllistyen sen kautta.

Tämä aiheuttaa siten erilaisia motivaatioita asioista; osa pitää rahaa arvokkaampana, kun osa taas saatuja oppeja. Olemme tottuneet elämään jatkuvassa ristiriidassa tälläkin osa-alueella.

Gravissa koen että olemme selättäneet edellä mainitun vaiheen. Nyt kuitenkin painimme erilaisten syiden kanssa. Osa haluaa panostaa omaan tiimiin enemmän, kun taas osa jo pedata tulevaisuutta ja työllistymistä valmistumisen jälkeen. Kummassakaan ei ole mitään väärää, mutta ne aiheuttavat kitkaa välilleen. Toki töitä on tehty nyt pari vuotta yhdessä, ja kaikki se työ on tuonut meidät tähän pisteeseen. Osa haluaa pitää kaikesta yhteisestä kovasti kiinni, osalle se tuntuu olevan toissijaista.

 

Olemme kuitenkin tajunneet syksynkin aikana että yhdessä tekeminen ja hauskuus on avain onnemme. En tiedä tulisiko meidän määrittää näiden teemojen ympärille joku yhteinen tavoite. Joskus väläyteltiin ajatusta Great Place to Work -tutkimuksesta tai muusta, jossa mitattaisiin aivan muuta kuin rahaa tai kirjapisteitä. Työhyvinvointi ja -tyytyväisyys kuitenkin korreloi myös tulokseen. Tulisiko meidän tavoitella jotain meille oikeasti tärkeää arjessamme? Toki raha on tärkeää, mutta myös onni ympäröivistä ihmisistä on ollut työkalumme menestyä ja päästä tähän pisteeseen missä olemme nyt.

 

Yhteinen suunta

Nyt olemme kuitenkin määrittäneet tavoitteeksi 500 000e liikevaihdon ensivuoden 2021 syyskuun loppuun mennessä ja yhteisen ulkomaan matkan ensikeväälle. Kaukainen visio, se mitä tapahtuu joulukuun 2021 jälkeen on kuitenkin vielä tyhjä. Se, että onko tämä mahdollinen syy kaikille ”ongelmille” on kysymysmerkki.

Otimme myös tavoitteeksi myös, että jokaisella tiimiläisellä on johtajuusrooli tai oma kuukausilaskutusasiakas jouluun 2020 mennessä.

Nämä ovat kuitenkin lyhyen aikavälin suuntia ja tavoitteita. Luin jokainen gravilaisen oppimissopimuksen ja jokaisella on kuitenkin omat haaveet ja tavoitteet jatkoon. Itsekin haluan jäädä maailmalle pidemmäksi aikaa ja suorittaa maisteriopinnot ehkä jossain välissä. Osa kuitenkin haluaa jatkaa yrittäjänä heti valmistumisen jälkeen. Olemme rakentaneet Projektitoimisto Gravia nyt pian kaksi vuotta, eikä kukaan ole ns. ”kysynyt Gravilta että missä hän näkee itsensä kahden vuoden päästä”. Gravi onkin meille kaikille osa, junan vaunu josta jossain vaiheessa lähdetään tai noustaan seuraavalta pysäkiltä pois. Se on meidän yhdessä rakentamamme ja kulttuuri olemme me ihmiset. Ja kun osa jatkaa yrittäjinä valmistumisen jälkeen, en usko heidän jatkavan Projektitoimisto Gravin nimellä. Toki meidän tiimimme säilyy sydämissä.

Yhteistä, isompaa suuntaa ja visiota meillä ei kuitenkaan ole. Ja se varmasti on osa syy sille, että olemme jo siirtyneet ajatuksissamme osittain seuraavaan steppiin elämässä. Ja koska se on osalle selkeämpi kuin toisille, aiheuttaa se ristiriitoja. Osa haluaisi pitää nykyisistä toimintatavoista ja asioista kiinni, osa kehittyä enemmän koska näkee sen tuoman arvon suurempana. Kummassakaan, siinä että halutaan pitää tiimistä kovemmin kiinni ja haetaan vielä tulevaa – ja siinä että pedataan jo jatkoa valmistumisen jälkeen, ei ole kummassakaan mitään väärää.

Pelkoa tuokin se, että mitä jää jäljelle. Osa tiimistä haluaa kehittyä enemmän, ja kehittää tiettyjä tuotteita ja viedä ne hieman erilleen itse äiti Gravista joka on kuin oma lapsemme jota olemme pian kaksi vuotta hioneet ja yhdessä rakentaneet. Pelko siitä, että mitä jäljelle jää on ainakin itselläni pinnassa. Kuten olen vuosien aikana huomannut, on ulkopuoliselle välillä hyvinkin vaikea selittää että mikä se Tiimiakatemia on ja varsinkin että mitä me teemme. Olemme määritelleen itsemme Projektitoimistoksi eli käsite on hyvinkin laaja ja voi sisältää oikeastaan kaikkea ”perseestä perämoottoriin”. Osa mieltää meidät enemmän digimarkkinointiyritykseksi, osa laskutusalustaksi ja osa porukaksi joka tekee projekteja. Ja kun näkökulmia on kaksitoista, aiheuttaa se varmasti arvokysymyksiä ja ristiriitoja.

 

Lopuksi

Esseen kirjotus jännitti minua, tulisiko siitä vuodatus omasta pahasta olosta vai tilanteeseen ratkaisun hakeminen.

Kirja kuitenkin ehkä selvensi minulle syitä, miksi osa ajattelee tai toimii juuri niin ja miksi itse reagoin näin vahvasti. Onkin hyvä etsiä tukea toisten ihmisten näkökantojen ymmärtämiseen ulkopuolelta.

Koen että meidän tulisi muistuttaa itseämme nyt siitä, että aika on rajallinen. Ymmärrän että tulevaisuuden suunnittelu on tärkeää, mutta jos yhteinen arvomme on yhdessä tekeminen ja hauskuus – olisi varmasti kaikille tässä peiliin katsomisen paikka ja pohtia että tuoko omalla tekemisellään iloa ja lämpöä yhteiseen aikaamme. Valmistumiseemme on enää reilu vuosi ja aika tulee juoksemaan ääretöntä vauhtia. Jos katseet ovat vain tulevassa, unohtuu helposti nykyinen hetki.

Yrityksen kulttuuri on kuitenkin paljon sitä, että mitä tapahtuu silloin kuin ”kukaan ei näe”. Jokaisen mielipidettä ja tunteita tulisi kunnioittaa ja koitettava astua toisen saappaisiin ja nähdä asiat muutenkin kuin omalta kantiltaan.

Voin toki olla väärässäkin ja olla todella kuistilla, mutta henkilökohtaisesti haluaisin ottaa kaiken yhteisestä tekemisestä irti. Osalle se voi tarkoittaa mahdollisen kannattavaa tekemistä ja tehokkuutta – mutta minulle se on yhdessä tekeminen ja haasteisiin vastaaminen yhdessä. Mietinkin vain, että syökö jatkuva lukujen tuijottaminen ja paine tehokkaammaksi tulemisesta hauskuutta ja yhdessä tekemisemme iloa?

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!