Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Matkustaminen on tie rauhaan

Kirjoitettu 29.05.13
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 3
Kirja: Madventures - kansainvälisen seikkailijan opas
Kirjan kirjoittaja: Tuomas Milonoff, Ari Lahdenmäki, Riku Rantala
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.4. Ihmisen tulevaisuus

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kevään lopuksi halusin valita kirjan, joka toimii samalla ajatusten herättelijänä ja myös motivoi. Kolmen ja puolen vuoden aikana opppimisen ja työnteon ohessa yksi päätähtäimistä akatemialla on maailmanympärysmatka. Se on maali ja lopussa häämöttävä palkinto, jota kohti työskennellään. Matkustaminen on jo kauan kiehtonut minua ja mitä kauemmin olen reissussa ollut, sitä paremmalta se on tuntunut. Matkustaminen ja kansainvälisyys on myös yksi tärkeimmistä arvoista Tiimiakatemialla ja se on yksi tärkeimmistä arvoista omassa elämässänikin. Joka kerta kun tutustuu uuteen kulttuuriin, uusiin ihmisiin ja uuteen maahan, ymmärtää jotain lisää maailmasta. Tällä hetkellä tuntuu, että vallitsevaan maailman tilaan haetaan vastausta tai syyllista vähän joka paikasta. Pelottava ajatus on myös se, mihin rajut taloudelliset ja poliittiset mullistukset maailmaa vievät. Kuten jo ensimmäisten päivien aikana, kun vierailimme Partuksen tiloissa, Hassinen tuumasi ryhmällemme. ”Matkustaminen on tie rauhaan.” Muuhun maailmaa tutustuminen antaa meille oikean käsityksen siitä, millaista siellä on. Joka puolella maapalloa asuu ihmisiä. Asioita tehdään eri kulttuureissa eri tavalla, ehkä on syytä tutustua niihin, ennen kuin lähdetään arvioimaan tapoja tai toimintaa kotoa käsin. Kääntäen, meidän tulisi myös rohkaista ihmisiä tulemaan tutustumaan omaan maahamme ja kulttuuriimme. Tässä vaiheessa en osaa olla ajattelematta sitä, kuinka nuivasti suhtauduin espanjalaisiin viimeksi kun he olivat talossa. Siinä itselleni yksi tärkeä kehityskohde toiselle vuodelle.

 

Yksin, kaksin vai ryhmässä

Olimme tiimimme kanssa aivan hiljan matkalla Espanjassa. Aiemmin olen itse matkannut yksin ja vapaasti. Ajattelin, että isossa ryhmässä oleminen sattaisi olla minulle ongelmallista. Tavallan se ei ollut ja oli. Se tuli ainakin havaittua jo tulevaa maailmanympärysmatkaakin varten, että kun lähdetään isolla rymällä matkalle, on moni asia syytä suunnitella todella tarkasti. Käytännössä kaikki, mitä halutaan tehdä yhdessä. Nyt tapahtui paljon niin, että hajosimme pieniksi ryhmiksi ja teimme todella vähän asioita yhdessä. Lopulta en tiedä oliko matkalla niin vahva tiimiyttävä vaikutus kuin luulin. Ryhmässä matkatessa täytyisi ottaa huomioon jokaisen matkustuskokemus ja olla todella kärsivällinen. Aikataulu ei saa olla tiukka, koska viivästyksiä syntyy. Kuten kirjassa mainittiin, sitä enemmän, mitä isompi ryhmä.

 

Yksin matkustaessa nautin suunnattomasti vapaudesta. Aamulla voin päätää tehdä juuri sitä miltä tuntuu. Otan huomioon vain omat ajatukseni ja toimin niiden mukaan. Olen myös huomannut sen, ettei yksin matkaava ole yksin. Tästä puhuttiin Rantalan ja Milonoffin kirjassa myös. Muita matkaajia tulee kyllä vastaan hostelleissa ja muualla. Itsekin olen viettänyt oikein hauskoja päiviä ja iltoja eri paikoissa aivan ventovieraiden ihmisten kanssa. Samalla kun tutustuu ihmisiin eri puolilta maapalloa, tulee oppineeksi jotain siitä henkilöstä ja myös kulttuurista jota hän edustaa.

 

Yksin matkustamisen kääntöpuoli on se, että syvinmpiä tuntojaan voi yleensä jakaa vain sähköpostilla, puhelimitse tai matkapäiväkirjaan. Olisi mielenkiintoista matkustaa pitkä matka jonkin oikein hyvän ystävän kanssa. Tällöin joistain asioista saisi varmasti irti enemmän, kun niistä voisi vaihtaa ajatuksia. Toisaalta ihmisen oppii tuntemaan myös paremmin, kun tämän kanssa toimii tiiviisti yhdessä jonkin asian parissa. Jos verrataan Tiimiakatemiaa tässä asiassa perinteiseen opiskeluun, niin uskaltaisin väittää, etä akatemialla luodan enemmän kestäviä ja syvempiä ystävyyss- ja kaverisuhteita. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen ja itsekään en varmasti tule olemaan kaikkien tiimiläisten kanssa ystävä lopun ikää. Tämä on ihan väistämätöntä, kaikki ihmiset eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Se olisi kai aikalailla mahdotonta, eikä tällaiseen voi itseään pakottaa. Mutta muutama vuosi yhteistä toimintaa kastavattaa jokaista myös mukautumaan tilanteisiin ja toisten ihmisten tapoihin. Tätä ajatusta vasten voisi ajatella, että matkustaminen yhdessä on muutaman vuoden kuluttua meidänkin tiimille varmasti hepompaa. Voisikin todeta, että yhdessä matkustaminen on tiimille, sekä hyvä tapa tiimiytyä, että tarkastella oman tiimin toimintaa ja tiimiytymisen astetta.

 

Kohteen eettinen valinta

Tämä aihe käsiteltiin kirjassa hyvin lyhyesti, mutta on mielestäni tärkeä. Lähes jokaisessa maailman kolkassa sorretaan jotain ryhmää, poljetaan joitain oikeuksia ja rikotaan lakeja. Jos oikein yksityiskohtaisesti miettii, niin missään ei voisi oikeastaan asua. Aina tulee tukeneeksi jotain tahoa, joka tekee väärin. Kirjasta löytyy hyvä lause. ”Omilla valinnoillasi voit vakuttaa matkasi eettisyyteen ja pyrkiä minimoimaan haittoja.” Itse samaistun kirjan ajatuksen tukea paikallisia yrittäjiä, ottaa selvää mitkä ovat monikansallisten ketjujen tai hallitusten omistamia, ostaa paikallisia tuotteita ja tärkeää on pitää huolta ympäristöstä. Tärkeää on myös nähdä maissa vallitsevia tilanteita ja sitä kautta lisätä tietoisuutta muuten, kuin tiedotusvälineiden kautta. Dalai-laman mielestä ihmisten tulisi matkustaa Tiibetiin, jotta voisivat nähdä, miten kiinalaiset siellä tuhoavat paikallista kulttuuria. Matkustaminen ja matkustuskokemuksista kertominen on yksi tapa vaikuttaa maailman asioihin.

 

Matkan filosofiaa

Edellisen kappaleen kautta päästään tärkeän asian äärelle. Miten matkustamiseen ja kohdattaviin asioihin ja kulttuureihin tulisi suhtautua? Epäkunnioittava tai törkeän ylimielinen käytös paikallisia ja heidän kulttuuriaan kohtaan on todella surullista. Länsimaista tullut matkaaja voi monessa maailmankolkassa käyttäytyä kuin kuningas rahoineen ja varusteineen, jos niin haluaa. Eikä tarvitse kovin kauas mennä, nähdäkseen epäkunnioittavaa ja töykeää käytöstä. Tallinna on mielestäni todella mukava kaupunki, mutta minua hävettää mennä sinne suomalaisena, sillä siellä jos jossain, meidän maineemme on huono. Kun matkustat, tutustut toiseen kulttuuriin, mutta viet sinne myös omaasi ja edustat omaa maatasi. Matkustamisesta saa myös huomattavasti enemmän irti, kun etukäteen tutustuu kohdemaan kulttuuriin ja ihmisiin. Samalla tavalla opinnoissa, vaikkapa akatemialla, voisi pilata omat vuotensa olemalla ylimielinen ja epäkunnioittava muita kohtaan. Samat lainalaisuudet pätevät elämässä ja matkustamisessa hyvin pitkälti. Kaikki olemme ihmisiä.

 

Matkailu on yksi nopeimmin kasvavista teollisuudenaloista. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että ihmiset liikkuvat enemmän paikasta toiseen ja joissain tapauksissa siis oppivat toisistaan lisää. Mutta tämä tarkoittaa myös enemmän rasitusta ympäristölle ja paikalliselle kulttuurille. Tällä hetkellä turismi tuottaa hirvittävät määrät jätettä, kuluttaa ja rasittaa luontoa. ”Tämänhetkinen turismikehitys on siis mahdoton yhtälö. Vastuullisen ja kestävän matkustamisen omaksuminen on ainoa keino hoitaa tulevaisuudenjärjettömät turistimäärät pilaamatta ympäristöä kokonaan.” Kestävä matkailu on onneksi käsittääkseni lisääntynyt. Sillä tarkoitetaan sitä, että kaikkea matkailua tarkastellaan kriittisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Yksi tie kohti kestävää matkailua on ekoturismi. Tästä löytyy paljon tietoa myös netistä. Ihminen joka ei normaalielämässään välitä mistään mitään, ei myöskään matkatessa ota näitä asioita huomioon. Toivoisin, että Tiimiakatemialla kiinnitettäisiin enemmän huomiota näihin asioihin jo jokapäiväiselläkin tasolla, alkaen vaikkapa kierrättämisestä, joka on akatemialla aivan naurettavalla tasolla. Mutta matkustamme myös paljon. Näitä asioita tulisi ottaa yhä enemmän huomioon maailmanympärysmatkoja suunnitellessa.

 

Matkailu on myös hyvä tapa nähdä ekotekojen hyödyt. Matkatessaan puhtaaseen luontoon ihminen viimeistään ymmärtää sen voiman ja tärkeyden. Taas toisaalta nähdessään roskan seassa tarpovia ihmisiä, tajuamme mitä ihmettä täällä maailmassa oikein tapahtuu. Nythän me länsimaalaiset väitämme elävämme yhteiskunnassa, jossa ei ole alinta luokkaa tai ei luokkayhteiskuntaa ollenkaan. Se on mielestäni aivan typerää puhetta. Meillä on samalla tavalla luokkayhteiskunta, mutta olemme ulkoistaneet köyhimmät luokat ulkomaille. Halpatuotantomaihin, joista voimme tilata satatuumaiset telkkarimme pilkkahintaan ja sitten lopuksi kipata vielä jätteet sinne takaisin. Jos joku väittää muuta, niin saa kyllä vilkaista oikein huolella peiliin. Köyhät kansat ja halpatuotantomaat mahdollistavat meille sen, että voimme elää keskiluokkaista elämää entistä helpommin. Tavarat ovat lyhtikäisiä ja huonompilaatuisia, mutta myös halvempia, joten on helpompi rakentaa omaa elämänlaatuaan ja statustaan kuin ennen. Kuinka moni meistä olisi valmis ostamaan television, joka on tehty Suomessa? Tällä hetkellä tuntuu, että suomalaisen yrittäjyyden puolesta puhuvat ihmiset tilaavat muutama euron säästääkseen tuotteen mielummin netin kautta ulkomailta kuin ostavat sen Suomesta. Tiimiakatemialla tämä ostaan erittäin hyvin. Vastauksena on usein se, että niin on helpompi toimia. Olen sitä mieltä että niin säästää euroja, joilla voi hankkia lisää roinaa.

 

Kirja herätti paljon ajatuksia ja siitä voisi kirjoittaa monesta näkökulmasta. Varmaan sävy, jolla asioita käsittelin, oli välillä jopa saarnaava. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tajuan tekeväni asioita monesti itsekin aivan toisin kuin niitä tulisi tehdä. En siis ajattele, että olisin muiden yläpuolella tai parempi, olen osittain samassa veneessä muiden kanssa. Mutta ainakin pyrin muuttamaan tapojani ja kytkemään kirjoista lukemiani tai muuten oppimiani asioita suoraan omaan ja muidenkin elämään. Erityisesti kirja sopii hyvin keväiseen tunnelmaan ja ruokkimaan ajatuksia kohti maailmanympärysmatkaa. Koska reissaaminen kiinnostaa minua, aion lukea kirjaa vielä useaan otteeseen. Ihmettelin, miksi kirja yleensäkään on laitettu Yrittäjän parhaisiin kirjoihin luettavaksi. Vastaus lienee Hassisen viisaissa sanoissa.

”Matkustaminen on tie rauhaan.”

 

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

tomi.tajakka@gmail.com

 

Tagit: , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!