Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Me!

Kirjoitettu 18.05.13
Esseen kirjoittaja: Maiju Kuitunen
Kirjapisteet: 3
Kirja: YHTENÄ-Kun minästä kasvaa me
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Me? Minä? Vai sittenki me? No ainakin Heikki Peltolan mielestä me. Tosiaankin, luin Heikki Peltolan YHTENÄ-Kun minästä kasvaa me kirjan ja täytyy todeta, että löytyi sieltä hyödyllistä tietoa. Katsotaanpa, mitä mietteitä kirja sai minussa heräämään.

On perjantai (19.4.2013), yleisö humisee, pelaajat asettuvat keskikentälle valmiina aloitukseen, kapteenit kättelevät reilun pelin merkiksi. Peli on valmiina alkamaan! Osuuskunta Mittava innovationsin pelikenttä vei mittavalaiset lähemmäksi maalia, lähemmäksi suoraa puhetta ja me-henkeä.

Mikä tämä pelikenttä oikein on? Akvaariokeskustelu tuntui sanana ahdistavalta ja loi samanlaisia mielikuvia tiimiläistemme mieliin. Tiimimme kaksi jäsentä Anu ja Tipi päättivät lähteä ideoimaan, kuinka tilanteesta saisi mukavamman ja rennomman. Niinpä tämä kaksikko päätyi lanseeraamaan Mittava pelikentän. Pelikenttä kantaa teemansa rekvisiittaa myöten! Alla vihreä pelinurmi, pelaajilla ja päätuomareilla keltaiset ja punaisetkortit ja jalkapallo puheenvuoron jakajana.

Pelikentällä otimme esiin aran alun jälkeen asioita, jotka ovat jääneet häritsemään ja estävät meitä toimimasta satasella. Koska aikaa pelikentälle ei ollut paljoa, jäi tilanne hieman pintaraapaisuksi. Pistetili on nyt kuitenkin aukaistu ja tästä on hyvä jatkaa. Kyyneliltäkään ei vältytty, mutta silti tilanne koettiin hauskana ja mukavampana kuin pelkkä akvaariokeskustelu.

Me henkeä lähemmäksi meitä vei myös Mittavan mökkireissu Kyyjärvellä. Saavuttuamme mökille teimme ruokaa ja pidimme treenit. Treenien jälkeen hieman hengailimme ja nautimme kahdesta eri saunasta ja paljusta. Juttelimme, tutustuimme toisiimme paremmin ja teimme hauskoja asioita yhdessä. Moni onkin sanonut, että mökkireissulla tapahtui jotain tälle tiimille.

Puhuimme eräissä treeneissä siitä, että on helpompaa hallita omia tunteitaan kun tietää miten toisen ajatusmaailma ja tunteiden ilmaisu toimii. Tällöin kuulemma välttyy pahimmilta tunnekuohuilta, kun ymmärtää, että se on hänen tapansa ilmaista asiansa. Heikki Peltolan YHTENÄ kirjassa mainitaan myös, että toisen ihmisen tunteiden aistiminen on henkinen ja fysiologinen prosessi. ”Siinä omaksutaan toisen ihmisen sisäinen tila.” (s.161) toteaa Daniel Goleman, tunneäly-käsitteen lanseeraaja. Yhteys toiseen vaatii lukemani mukaan toiseen keskittymistä, myönteisten tunteiden jakamista ja sanattoman viestin yhteensopivuutta.

Puhuimme myös siitä kuinka tiimin tunteet tarttuvat helposti toisiimme. Tunteiden tarttuminen johtuu lukemani mukaan peilisoluista, jotka sijaitsevat otsalohkossa aivojen kuoressa. Peilisolut vastaanottavat viestejä, saavat jäljittelemään toisia ja tulkitsevat toisten aikeita. Olemme miettineet miten välttyisimme huonolta tuulelta tiiminä ja miten nuo peilisolut vastaanottaisivat positiivisia viestejä vastaan. Yhtenä keinona käytämme sitä, että huonon olonsa saa sanoa, mutta sitä ei tarvitse lähteä kasvattamaan ja tartuttamaan muihin. Onneksi, tiimistämme löytyy jokunen tsemppari, jotka jaksavat nostattaa ilmaa.

 

 

Kirjassa on pari virkettä, jotka kolahtivat minuun. Ne tuntuivat minusta osuvilta, koska minulle tuli tunne, että haluan jakaa ne tiimini kesken. ”Kun on tarkoitus saada jotain yhdessä aikaiseksi, on tärkeintä kohdistaa huomio osaamiseen ja tekemiseen eikä persoonallisuuden piirteisiin. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta monenlaista joutuu ja on hyvä opetella sietämään. Erityisen tärkeää on tarkkailla ja puuttua omaan eikä toisten käytökseen.” (s.170). Tämä on ollut myös mielestäni yksi konfliktin aiheuttaja. Joidenkin tiimiläisten välille on syntynyt jänniteitä, koska he ovat keskittyneet toistensa persoonallisuuksiin ja niiden ”virheisiin”.

Maanantain ja tiistain (13-14.5.2013) välisenä yönä pidimme palautetreenit Surkeejärvellä. Onneksemme palautetreenit menivät jo huomattavasti paremmin kuin Hollannissa pitämämme. Emme puuttuneet toistemme henkilökohtaisuuksiin vaan yritimme antaa palautetta tiimin ja työskentelyn kannalta. Muutamat henkilöt, jotka olivat pitäneet palautteen antoa ja kehäteoriaa kirouksena, totesivat, että ei tää nyt nii kauheeta ollutkaan. Olemme ilmeisesti jo saaneet luotua jonkinlaista luottamusta toisiimme, sillä uskalsimme puhua haastavistakin asioista.

Kun luin vahvan ja tyhmän tiimin ominaisuuksia, täytyneen tulkita, että Mittavalla on ”aivoistaan” hieman yli puolet käytössä ja loput on.. Niin mitä? Alamme jo näyttämään todellisia miniä, mutta ei ihan vielä kuitenkaan täysin. Voin olla jo aika luontevasti tiimiläisteni kanssa ja kertoa mielipiteitäni, mutten kuitenkaa halua vielä kertoa henkilökohtaisimmista asioistani heille. Enkä tiedä, että haluanko edes kertoa niistä. Olemme osittain vielä tyhmiä, koska emme osaa hyödyntää taitojamme laajasti ja seuraamme niin sanotusti johtajaa. No joo, kyllä meistä vielä vahvoja tulee! Katsokaas pikkuhiljaa hyvä tulee.

Kerran eräissä treeneissä tokaisin tiimillemme, että olen iloinen siitä, että saan olla Mittavassa. Meillä on loppujen lopuksi ollut ihan hyvä ryhmähenki alusta asti. Muistan kuinka forrest & back:n kuljimme tiimissä ja huutelimme kannustus lausahduksia pitkin matkaa. Me-henkeä meistä siis löytyy, mutta sitä täytyy vielä hioa, saavuttaaksemme huippu tuloksia!

 

Maiju
maiju@mittava.fi
Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!