Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menestyksen portaat + Idiootit ympärilläni workshop

Kirjoitettu 15.07.18
Esseen kirjoittaja: Pilvi Sillgren
Kirjapisteet: 3
Kirja: Menestyksen portaat + Idiootit ympärilläni workshop
Kirjan kirjoittaja: Melina Niemi
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Nuorten leijonien henkisen valmentajan, Melina Niemen, äänikirjaa päädyin kuuntelemaan tykättyäni Voittamisen Anatomia-teoksesta, missä bisnesmaailmaa ja huippu-urheilua vertailtiin jatkuvasti oivalluksia herättävästi. Menestyksen portaat- teos sisälsi paljon puhetta eri värisistä ihmistyypeistä, joten ajattelin yhdistää tähän esseeseen myös oppini meidän tiimin Petan pitämästä Idiootit ympärilläni- workshopista!

 

Nuoret leijonat = nuori Dimangia

Kun Melina alkuun kuvaili fiiliksiään aloittaessaan nuoren jäkis joukkueen kanssa, kuvaus kuulosti aikalailla meidän aloittelevaan tiimiyritykseenkin sopineelta. Nuori(meidän tapauksessa ainakin nuorekas) porukka, iso tahto menestyä ja saavuttaa jotain suurta, ei skeptinen ja avoin uusille jutuille ja itsensä kehittämiselle. Leijonat voittivat mestaruuden, ja on Dimangiakin toki 3 vuodessa jo saavuttanut paljon! Ehkä se ultimaattinen voitto ja maali, se piste mihin tässä porukassa on potentiaalia kehittyä, on vielä meillä kuitenkin edessäpäin. Senpä takia ollaankin tehty juurikin tuota itsemme kehitystä viime keväänä sekä yksilö- että tiimitasolla. On laadittu kaikille taitoprofiileja ja tutkittu persoonallisuus tyyppejä. Tiimissä taas on diagnosoitu toimintahäiriöitä, puitu näitä ja opeteltu minun ja Anskun workshopin kautta oikeanlaista rakentavaa kommunikointia hankalissakin tilanteissa sekä tehty rakenteellisiakin muutoksia osan tiimistä jatkaessa matkaa ilman tiimiämme. Syksyllä sitten selviää millaisiin tuloksiin näillä päästään!

 

Yllätyskyykkyjä tulee

Näitä tulee akatemian lisäksi ihan normaalissa bisnesarjessakin jatkuvasti vastaan ja kaikkeen ei voi ikinä varautua. Milloin joku ilmoittaa lähtevänsä tiimistä, valmentaja vaihtuu tai prokkis meneekin reisille ja golden step sivusuin. Näistä tilanteista pitäisi kuitenkin pyrkiä saamaan se paras hyöty ja oppi irti kaikesta huolimatta. ”Moka on lahja” usein sellainen joka tulee myös ilmoittamatta vastaan. Tämä on itselleni yhä ongelmallinen asia ymmärtää, minulle toisen moka on monesti aihe suuttua ja odottaa miten toinen korvaa asian. Oma moka taas on joskus hyvinkin hankala myöntää. Vaikka kuuluisia ”oppirahoja” on tullut maksettua Dimangialla jo mm. lehtikaverien muodossa reilusti, itse mieluummin palaisin ajassa taaksepäin ja pyrkisin tekemään kaikkeni, että emme olisi ikinä aloittaneet koko paskaa, kuin osaisin arvottaa tästä keissistä käteen jääneitä oppeja ja fiksumpina eteenpäin menoa. Toki jotkut asiat on vain hyvä kokeilla ja todeta epäonnistuneiksi, kuten Hyvin voi!pop-up. Toisen kauden jälkeen tiesimme, että keissi on parempi vain haudata ja siirtää paukut muualle (->ryhtivaljaisiin).

 

”Sparrarikin tarvitsee sparrarin”

Tästä samaisesta jutusta oli Dimangiassa puhetta loppu keväällä, kun koettiin Retun kanssa, että muut eivät roustaa meitä valjasmyyntien kanssa tai vaadi meiltä mitään. Ollaan molemmat luonnostaan tiimissä sellaisia perseelle potkijoita, ketkä eivät anna muiden jättää hommiaan hoitamatta ja kyselevät miten muiden prokkikset etenee, ja mietittiinkin, että tällainen tiimiltä tuleva pikku kuumottelu voisi saada meidätkin painamaan astetta kovempaa. Toki paljon potkimme toinen toistamme projektin sisällä hoitamaan osuuteensa kuuluvat jutut, mutta toisaalta tapa jolla keskenämme tätä teemme aiheuttaa usein meille konflikteja ja voisi olla senkin kannalta parempi saada tätä sparraus puolta tiimin suunnalta. Ollaan kuitenkin kilpailuhenkisiä tekijätyyppejä ja itse harvoin kieltäydyn mistään haasteesta, niin olisi kiva kokea mitä tulisi, jos Dimangia esim. haluisi kuukauden jona myydään 100kpl valjaita!

 

Status vertailu

Juttu mikä monesti saa alisuoriutumaan ja jäätymään bisnes- tai pelikentille. Jos vastassa on firma mikä on maineeltaan todella tasokas ja huono vastaanottamaan muilta parannusehdotuksia ja tekemään yhteistyötä, ei sille ole helppo lähteä esim. synnytystä myymään. Jos taas jäällä vastassa on sarjassa pelkkiä 10-0 voittoja repinyt joukkue, voi hieman epäileväinen olo olla voitosta. Tuo statuksen säikähtäminen on tullut akatemialla vastaan itsellä esim. verkostoitumistapahtumissa. Haluaako kukaan siellä minun, nuoren melko aloittelevan tiimiyrittäjän käyntsäriä? Hukkaanko vain heidän aikaansa oikeiden potentiaalisten kontaktien hankkimiselta, mitä he ovat tulleet tekemään? Nuo ajatukset tulevat helposti päähän, vaikka järjellä ajatellessa, en toki ole mikään ihan turha ihminen tai mahdollinen kontakti. Tähän samaan nöyristelyyn voidaan varmasti liittää myös liian alhainen hinnoittelu, mikä on vaivannut aikoinaan useitakin projekteja.”Eikai tästä voi tämän enempää pyytää, kun me ollaan vaan opiskelijoita ja ei oikeasti osata yhtä hyvin kun esim. joku oikea mainostoimisto”. Toisen näennäisesti korkea status pitäisi ottaa vain kannustimena tsempata itse kovemmin ikään kuin ”yltääkseen samalle tasolle”. Jos vastassa on se vain voittoja plakkariin kerännyt joukkue, niin siinähän on vasta syytä juhlia, kun sen saa päihitettyä, ja syytä tuoda paras mahdollinen efortti kentälle ja painaa täysillä!

 

Idiootit ympärilläni määritelmien mukaan oma persoonallisuus värini on selkeä punainen. Tähän tehtiin workshopissa testi, jota tosin en itseni diagnosointiin edes tarvinnut. ”Tulee kuin jyrä päälle, keskittyminen häviää ärsyyntyessä, jos ei muita kilpailee itsensä kanssa…”. Kuvailut osuu pelottavan hyvin itseeni, varsinkin tuo jyräily. Kun näitä juttuja on tullut käsiteltyä ja tunnistettua itsestään, olen myös saanut kehitystä aikaan omassa käytöksessä. Emerging leadership- ohjelman osuus hankalista keskusteluista ja rakentavasta sanoman muotoilusta pyrkimys jatkuvasti mielessä pitäen, iski minuun lujaa ja olen kyllä huomannut näitten oppien vaikutuksen. Nykyään kun konflikti/erimielisyys tulee vastaan, pyrin tietoisesti pysymään rauhallisena ja välttämään epärakentavan dialogin rooleihin lipsumista. Ärsyynnyn edelleen jossakin pisteessä toki, mutta en menetä samalla tavoin sekunnissa malttiani enää niin usein! Kaikki on oikeastaan minulle kilpailua ja jos olisi mahdollista, mittaisin kaikkea suorittamista, siten että vertailu on mahdollista. Teimme eilen promokeikan Katseelle jaellen Suomipop-tarjous flaijereita festarikansalle ja ohjasimme heitä glittermeikki pisteellemme. Kyseessä ei ollut nopeus- eikä paremmuuskisa, mutta huomasin itseni alitajuntaisesti automaattisesti koittavan seurata, kumpi meistä oli saanut enemmän flaijereita jaettua. Tämän piirteen olen antanut vain olla, sillä en näe siinä mitään pahaa!

 

Teoksen mukaan punaiselle persoonallisuus tyypille ei ole niin tärkeää oma kehitys, kuin saada muut ymmärtämään itseään. Osittain ehkä allekirjoitan tuon, vaikka hieman itsekkäälle ehkä kuulostaakin. Toki itselleni olisi helpompi, jos muut totuttelisivat esim. suoraan ja hieman töksäyttelevään ilmaisuuni eikä minun tarvitsisi jatkuvasti koittaa sensuroida itseäni, niin etteivät herkemmät loukkaannu. Tai ainakin koittaisivat antaa ymmärrystä, kun joskus tässä mokaan ja sanon jotain ajattelematonta tyylillä ”se on vaan Pilvin tapa puhua, ei se varmaan tajunnut, että otan tästä itseeni”. Tottakai näissä tilanteissa, kun on jotain tullut loukattua pyydän myös anteeksi, mutta olisi kiva, että muut ihmiset sitten tajuisivat että syynä on ollut se, etten aina muista etteivät kaikki ole yhtä paksunahkaisia kuin minä. Uskonkin että ajan kanssa muut ihmiset ympärilläni tottuvat tuohon melkeinpä väistämättä ja hyvä näin, sillä vaikka omaan käytökseen voin toki vaikuttaa ei suorapuheista perusluonnetta saa ikinä poistettua täysin, enkä sitä edes haluaisi.

 

”Se miltä saat muut tuntemaan itsensä omassa seurassasi, kertoo paljon sinusta”

Hieman tuohon äsköiseen liittyen teoksessa puhuttiin persoonavärien vaikutuksista muihin. Ihmiset eivät uskalla mokata peläten punaisen reaktiota, sillä monesti kärsimättömät ja helposti suuttuvat punaiset antavat epäonnistumisen johdosta paskaa niskaan. En todellakaan halua itse, ettei minulle uskalleta sanoa juttuja peläten vastahyökkäystä. Ja voisin kuvitella, että siitä vasta sitten ärtymys herää, jos saan selville jälkikäteen, että minulta on piiloteltu jotain tyrimistä. Tämä siis ei ainakaan tilannetta helpota, päinvastoin. Tiimissämme on joskus tuotu esille syyksi haluttomuuteen nostaa kissoja pöydälle tai esittää mielessä pyörivää vastaväitettä, juurikin se hyökkäyksen pelko. Ei tosin pelko, että juuri me punaiset eli Reetta tai minä hypitään heti silmille, vaan yleisesti tiimin kärkäs tuomitsevaisuus. Tämä taas johtaa vain siihen, että kun mielipidettään ei saa sanottua, ei tule kuulluksi ja kun ei tule kuulluksi, ei sitoudu päätökseen. Summauksena haluisin siis itse, että muut näkevät minut sellaisena henkilönä, jolle uskaltaa sanoa kaiken mitä nyt mielessä pyörii ja haluaa saada ilmaistuksi, sekä että tiimissämme ei enää jäisi kukaan hiljaiseksi, kun sanottavaa olisi. Tämä toki vaatii omalta osaltani varmasti sitä, että tiimiläisemme näkevät kuinka kohtaan omistani eriäviä mielipiteitä räjähtämättä, jotta he luottavat sitten minun pitävän rauhallisen ja asiallisen linjan, kun heillä on seuraavan kerran jotain epämieluisaa sanottavaa.

 

Loppuun teos tarjosi punaiselle tyypille sopivia harjoituksia, joilla voisi mahdollisesti tasoittaa omaa luonnetta. Hengaa vihreän, vakaan tyypin kanssa ja tee jotain missä ei voi suoriutua tai kilpailla tai voittaa, kuten kalasta ilman matoa. Pitää siis ehkä mennä supervihreän Petan kanssa kalaystävälliselle onkireissulle joku päivä!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!