Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menestyksen portaat

Kirjoitettu 12.04.18
Esseen kirjoittaja: Elina Paukkio
Kirjapisteet: 1
Kirja: Menestyksen portaat
Kirjan kirjoittaja: Melina Niemi
Kategoriat: 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Menestyksen portaat on mentaalivalmentaja Melina Niemen opas tavoitteiden saavuttamiseksi. Kirja oli sekä haastava, että mielenkiintoinen. Ei haastava siksi, että se olisi ollut vaikeaa kieltä, pitkä tai jollakin muulla tapaa haasteellinen, vaan siksi, että ajatus ”Voittaminen on asenne- ja valintakysymys” on itselleni kovin kaukainen. Toisaalta monesti on osoitettu, esimerkiksi nuorten Leijonien toimesta, että jotakin perää kirjan asialla on ja siksi se oli mielenkiintoinen. Vaikken kaikkea purematta nielekään, toivon, että jokainen ottamani askel lähemmäs kohti Melinan ajatuksia vie minua kohti onnistumista.

 

Erityisesti minut herätti niin kaltoin kohdellut ja väärinymmärretyt viikonpäivät, sekä päivät, jotka nauttivat ylhäisestä asemasta vain perityn nimen perusteella. Olin Melinan kanssa täysin samaa mieltä siitä, millaisella asenteella valtaosa meistä kohtaa seitsemän päivän välein toistuvat maanantait ja perjantait. Lienee kuitenkin taivaan tosi, ettei maanantai syntyessään ole ollut paha. Koska omat viikkoni ovat usein ympäripyöreitä, ei maanantai edes ole se ”paha”, joka katkaisee rentouttavan vapaapäivien putken. Silti itsekin kohtaan maanantain aina asenteella ”tämä on se päivä, kun mikään ei kuitenkaan tule onnistumaan”. En todellakaan haluaisi kulkea Maanantain pöksyissä, kun kaikki Maanantain kohtaavat ajattelevat reppanasta noin.

Olen viimeisen viikon ajan pyöritellyt näitä ajatuksia jo mielessäni. Aloin harjoittelemaan viikonpäivien kohtaamista tasavertaisina ja harjoittelu tulee jatkumaan edelleen. Avaan nyt julkisen arvostelun kohteeksi oman kalenterini.

Så där!

kaltsu

Olen erittäin vahvasti ja vakavasti kalenterini orja. Voin käsi sydämellä ja kirkkain silmin kertoa, että maailmani romahtaisi (ainakin seuraavaksi kuukaudeksi) jos kalenterini häviäisi. Suojelen sitä samanlaisella antaumuksella kuin lompakkoa ja puhelinta. Kotoa lähtiessä ovella käyn saman rimpsun mielessäni: avaimet, puhelin, kalenteri, lompakko…

Silti kalenterini on jokseenkin ruma. Monissa oppaissa ja ajankäytön valmennuksissa neuvotaan, kuinka kalenteri tulisi täyttää erilaisilla väreillä. No, onpahan treenit sentään ympyröity sinisellä. Ajatuksena tuo värien käyttö on ihana ja toivoisin hallitsevani sen itsekin. Kalenteri kuitenkin kokee mullistuksia ja täyttyy milloin missäkin, eikä penaali kaikkine värikynineen ole paikalla kuin joskus harvoin. Käytännöllisyyden vuoksi olen ajautunut vahvaksi kuulakärkikynän käyttäjäksi. Eikä tällä käsialalla edes saisi niin kaunista ja taidokasta kalenteria, että voisin edes värien kanssa olla siihen tyytyväinen.

 

No, mutta palatkaamme niihin viikonpäiviin!

Maanantai: Se itse Saatanan keksimä ja synnyttämä, mustaakin mustempi ja aina yhtä ylitsepääsemättömän tuntuinen maanantai. Maanantai on oikea mörkö! Jo paljastamallani viikolla maanantai sattui olemaan pyhä, joten kyseisellä viikolla maanantai ei ehkä ollutkaan -aivan niin paha-. Akatemialla vapaapäiviä ei kuitenkaan tunneta, joten suuntasin askartelutalkoisiin Millan kanssa akatemialle. Kyllähän jokaisen ammattikorkeakoululaisen pitää vitsoja osata koristella, eikä tässäkään ajassa olisi varmastikaan voinut tehdä mitään fiksumpaa. ”Se on tämä maanantain kirous…” Entäpä, jos me kaikki saisimmekin muutettua ajatusmaailmamme ja pitäisimme maanantaita onnen päivänä: Ihanaa, taas uusi erilainen ja antoisa viikko! Mitähän kaikkea kivaa tällä onnen päivällä alkava viikko voikaan tuoda tullessaan! Hieman se vaatii töitä, sillä itsekin täältä kuumeluolasta huomista katsoessa alkaa hirvittää. Työpäivä Heeroksella, ruokatauon tulen pitämään Balentorin kuukausipalaverissa keskellä päivää ja työn sivussa hoidan alta lääkärin soittoajan, jospa tämä loputon sairastelu saataisiin vielä jonain päivänä kuriin. Sekin muuten auttaisi kohtaamaan jokaisen päivän hieman positiivisemmin! Jos paperilaskuja tulee paljonkin, tulee työpäiväni Heeroksella venymään. Kotiin päästessä mielessä kummittelee kirjapisteet ja opinnäytetyö. Ja kulukorvaukset Balentorille tulee hoitaa ennen sohvalle asettumista. Ja golden stepin mennessä sivu suun meille kerrottiin, että meidän täytynee yrittää vähän enemmän. Jassåå! Peukut vain pystyyn, että kuume pysyisi aisoissa.

Lukijan on varmasti helppoa huomata, etten lähde kohtaamaan maanantaita puolueettomasti, saati sitten ihaillen tai rakastavasti. Harjoitus tekee mestarin ja ainakin edessä siintävän maanantain selättämällä iso to do-lista on jo viikon osalta hoidettu! Maanantait rules!

Tiistai: Tiistai on se päivä, kun pyritään saamaan sysimustan maanantain jäljiltä taas elämästä kiinni. Tiistaikin on eräänlainen selviytymistaistelu, mutta tiedossa sentään on, että pahin on takanapäin ja edessä näyttää jo valoisammalta. Omassa tiistaissani törmään jälleen tilanteeseen, johon törmään jatkuvasti; minun tulisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Keskiviikko: Keskiviikko on viikon käännekohta. Alkuviikon painajaisesta on selvitty ja päivän energiat voi vihdoin käyttää työntekoon. Päivää rullataan eteenpäin tunteettomalla putkinäöllä.

Torstai: Tästä päivästä kun selvitään, päästään käsiksi viikonloppuun. Torstai pyritään siis hoitamaan mahdollisimman pikaisesti alta pois.

Torstain ollessa käynnissä, kirjoitin kännykkään ylös työkaverin kovaäänisen huokauksen: ”Torstai…masennuksen päivä.” Ei ehkä ihan perinteinen tapa kohdata torstai, mutta tapa se on tuokin. Ja tarttuva tapa onkin! Osa-aikaisena toimistotyöläisenä on ollut surullista huomata, kuinka avokonttorissa viljellään viikonpäivävihaa. Tahtomattaankin työtä ja kelloa alkaa katsomaan itsekin eri perspektiivistä, vaikka kuinka koittaisi sivuuttaa viha-aallon. Vielä harvempi uskaltaa sanoa vastaan ja pysäyttää vyöryvän aallon.

Perjantai: Perjantai on viikon paras päivä! Aurinko paistaa ja mieli on pirteä kuin peipposella! Perjantait eivät kohtaa toimistoissa laisinkaan viikonpäivävihaa. Lauantait töitä tekevälle perjantain pirteys tuntuu muiden hehkutusta seuratessa hieman teennäiseltä. Perjantaina suuntasin Pasin kanssa Poets of the Fallin keikalle Lutakkoon. Koin ahaa-elämyksen ylättävän pitkässä lippujonossa: ”Ainiin, nythän on siis normaalien ihmisten perjantai!” Itsehän keikalla piti tyytyä yhteen viinilasilliseen ja suunnata heti soiton loputtua suoraa päätä sänkyyn unille. En usko, että perjantai on OIKEASTI muita päiviä potentiaalisempi päivä kokea onnistumisia tai että energiaa olisi pakattu perjantaihin normaalia päivää enemmän. Ihmisten asenne, jonka he perjantaina päällensä pukevat, on ratkaiseva! Entäpä, jos jokaisena aamuna pukisimme tuon samaisen asenteen päällemme ja lähtisimme päivien kimppuun samalla tarmolla.

 

Ryhtykäämme siis kohtaamaan ja kunnioittamaan jokaista viikonpäivää tasa-arvoisella asenteella ja antakaamme maanantaidenkin yllättää! Lupaan, että viikko sujuu tehokkaammissa merkeissä, jos energiatasot alusta loppuun säilyisivät perjantaipäivien tasolla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!