Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Menneisyys, tulevaisuus ja rutiinit

Kirjoitettu 22.02.21
Esseen kirjoittaja: Jim Leväsluoto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luo itsesi uudelleen
Kirjan kirjoittaja: Joe Dispenza
Kategoriat: 1. Oppiminen, 7.1. Luovan ajattelun työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuuntelin kirjan ”Luo itsesi uudelleen: Opas mielen rajoitteiden purkamiseen”, jonka on kirjoittanut Joe Dispenza. Kirja alkuun oli outoa kuunneltavaa, ja pelotti aloittaa kuuntelu, koska kirja on pitkä. Kirjassa katsottiin omaa ajattelua tavoitettavaan tulokseen ja asennoitumista siihen todella paljon eri näkökulmista. Todella paljon ajattelua, tavoittelemista ja asennetta liitettiin kvanttifysiikkaan.

 

Ensimmäinen asia, joka minulle tarttui muistiinpanoihini oli ajasta ja paikasta puhuminen. Kun keskustelemme niin tärkeitä asioita meille aina on missä ja milloin. Tässä tuotiin esille ajatusta herättävää puhetta siitä, miltä tuntuisi, jos saat kaiken tekemisesi ja ajattelusi toimimaan ilman tietoisuutta paikasta ja ajasta. Tekeminen ilman ajan ja paikan ajattelua sivuaa omasta mielestäni flow-tilaa. Kun unohdat ympäristösi, kun olet niin keskittynyt työhösi tai tekemiseesi niin olet flow tilassa, jota useat tavoittelevat. Olen kokenut ja tiedostan mitä flow tila on konkreettisessa tekemisessä, mutta mitä jos pääset omilla ajatuksillasi flow tilaan. Tämä ajatus jäi kiehtomaan minua paljon. Koen harvoin itse flow tilan ja yleensä kun koen flow tilan, niin teen jotain mikä on minulle mielenkiintoista tai kun muuten on hyvä fiilis ja tiedän tarkalleen mitä tehdä. Tietynlaista meditaatio harjoittelua Joe Dispenza suositteli kokeilemaan, jos haluaa päästä omassa ajattelussa tilaan, jossa unohdat ympäristön tyystin.

 

”Muuta ajattelusi, muuta elämäsi”. Tämä oli toinen kohta muistiinpanoissani. Tätä jäin pyörittelemään todella pitkään omassa päässäni. Meillä kaikilla on kehittynyt ajatustapoja, jota olemme käyttäneet suurimman osan elämästämme. Olemme oppineet asioita ja tapoja nuorena, ja ne ovat vieläkin on meillä mukana. Aika muuttuu, ympäristö muuttuu ja tavat muuttuvat, miksi ei myös ajattelutapamme? Tajusin muutaman esimerkkitilanteen omissa käytöksissäni tämän pohtimisen yhteydessä. Olen tietyissä asioissa ajatellut aina samalla tavalla ja samasta suunnasta, koska olen vain tehnyt aina niin ja tottunut. Enhän minä voi kehittyä, jos ajattelen asiat samanlailla a sitä kautta suoritan ne tutulla tavalla? Tähän voisi tuoda monia eri esimerkkejä vertailuksi, mutta tässä on mikä minulle tuli ensimmäisenä; Jos olet aina pelannut jalkapalloa niin että syötät ja potkaiset oikean jalan sisäsyrjällä, niin varmasti voit olla hyvä ja taitava pelaaja. Mutta mitä jos kehittäisit taitojasi myös oikean jalan jalkapöydällä ja ulkosyrjällä. Taitosi kehittyy ja osaat monella eri tavalla nyt suorittaa samat tehtävät. Sitten vielä olisi vasen jalka harjoiteltavana.

 

”Kun ajattelee menneiden pohjalta, voi luoda vain jo koettuja kokemuksia”. Tämä ajatus vähän hipaisee aikaisempaa kappaletta. Jos teet asioita vain tutulla ja turvallisella tavalla, tuotat samoja tuloksia kuin aikaisemminkin. Jokseenkin pieniä muutoksia ja uusia juttuja. Niin kuin kaikki aistinvarainen tieto ympäristöstä; näyt, hajut, äänet, tuntemukset ja maut saavat aivosi hakemaan jotain tuttua jo koettua. Yksi esimerkki tähän on kanssa se, että jos selkääsi sattuu aamulla herätessäsi, saatat ajatella, että tämä johtuu syystä x koska sen seurauksena on selkään sattunut joskus ennenkin.

 

Ylipäätään kirjassa heräteltiin omaa ajatusta siihen suuntaan, että omien tekojesi, toiminnan ja ajatuksien kautta pystyt muuttamaan omaa tekemisesi tasoa, millaiseksi haluat. Pitää keskittyä muutokseen ja rikkoa omia vanhoja rutiineja ja tapoja. Olen jo ottanut arkeeni kehityksen askeleita kirjasta poimituista ohjeista. Olen rikkonut tapojani joiden ”orjaksi” olen useamman vuoden toistojen jälkeen jäänyt jumiin. Toisin sanoin jäämme omien rutiininomaisiin asioihin addiktiomaisesti uhriksi. Se mikä tuntuu helpolta, tutulta ja rutiininomaiselta niin haemme siitä vain turvaa. Se mikä ei ole tuttua, koemme sen vaikeaksi, hankalaksi ja turvattomaksi.

 

Jos ajattelet kaiken menneisyydestä ja yrität heijastaa siitä tulevaisuutta, niin se ei onnistu. Sinun täytyy elää tulevaisuuttasi nykyhetkessä. Jos unohtaisit kokonaan menneet koetut asiat et olisi asiaan joka sinun täytyy tehdä niin negatiivinen, koska aikaisempi koettu asia painaa ajatustasi ja tuo huonot puolet esille. Itse koen tämän niin että tärkeistä opeista, neuvoista ja koetuista asioista kannattaa ottaa se konkreettinen tieto irti ilman tunnepuolia. Unohda koetut tunteesi niin olet avoimempi tulevaan. Tästä tuli mieleeni esimerkki tilanne ystävistä. Ystävät ovat tärkeitä jokaiselle, koska he luovat sinulle turvaa ja luottamuksen kehää. Jos olet elänyt aina samassa kaupungissa ja sinulla on sama kaveriporukka ollut aina niin siinä ei ole mitään pahaa, mutta teetkö päätöksesi elämästäsi heidän kauttansa ajatellen? Jos muutat toiseen kaupunkiin niin rikot tämän sinulle tutun asian ja tavan. Sitä sinun elämäsi on ollut. Jos päätät aina jäädä asumaan samaan kaupunkiin ja jätät koulu- tai työmahdollisuutesi pois, koska joutuisit kauemmaksi ystävistäsi, niin silloinhan luot menneisyydestäsi tulevaisuuttasi. Itse olin pahan valinnan vaiheilla kun tämän päätöksen kaksi vuotta sitten tein. Rikoin itselleni sen turvakehän tutusta kaupungista ja ystävistä ja tulin täysin uuteen kaupunkiin tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen tätä asiaa pyöritellyt todella negatiivisesta näkökulmasta, koska se on vain jäänyt harmittamaan. Mutta nyt mietinkin, että miksi? Voin koska tahansa mennä takaisin ja viettää aikaa vanhojen ystävieni kanssa, mutta minun tarpeeni ja haluamani olivat muualla kuin 20km säteen sisällä vanhoista ystävistäni. Heille nyt ei ole niin paljoa aikaa kuin ennen, mutta en voi kehittyä ellen luo itselleni ja arjelleni jatkuvasti uutta. Pysyminen samassa tavassa luo sinulle paljon samaa tapaa tulevaan.

 

Olen tämän kuunneltuani ajatellut kahdesti asioita, jotka ovat minulle kasvaneet tavoiksi. Ajanvietto, asiat ja teot, jotka tuovat minulle turvaa. Yhdessä elämäni vaiheessa herkuttelin paljon ja se jäi minulle todella pahaksi tavaksi, jonka en edes kokenut silloin aiheuttavan mitään harmia. Yleensä jos minulla oli todella tylsää, yksinäistä tai huono mieli niin napostelin herkkuja ja se toi minulle ”paremman” mielen. Mieli on oikeasti vahvempi kuin ruoka, joten se on vain asenteesta kiinni, miten kokee ”huonot päivät”. Tämän olen jo rikkonut tavoistani pois ja ei mitään eroa. Minulla on nyt samanlainen fiilis kuin silloin kuin napostelin, mutta ilman sitä napostelua. Ja tämäkin ihan vain siksi, että uskalsin myöntää itselleni heikkouteni ja motivoin itseäni kehittämään itseni siitä pois. Asenteeni rutiinien rikkomiseen on tullut jäädäkseen, mutta ei kaikessa. Mielenkiinnon kohteita minulla on ja tulen niitä pitämään, mutta käytän enemmän ajatusta niihinkin.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!