Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mestarin tie

Kirjoitettu 31.08.18
Esseen kirjoittaja: Juuso Nieminen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Mastery: The Keys to Success and Long-Term Fulfillment
Kirjan kirjoittaja: George Leonard
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuka menestyy ja kuka ei? Menestymistä on toki vaikea verrata ihmisten kesken kokonaisvaltaisesti, mutta tässä tapauksessa kyse on siitä kenestä kehittyy huippuyksilö jossain yksittäisessä lajissa tai tekemisen osa-alueessa. Tällainen tekemisen laji voi olla vaikkapa myynti, markkinointi, johtaminen tai esimerkiksi koripallo, jääkiekko sekä jalkapallo. Miten näissä lajeissa kehitytään parhaimmaksi? Miten tullaan itse mestariksi?

Kehittymisen vaiheet ja esteet

Kasvun ja oppimisen tietä voidaan kuvata hyvin viivan tai kehityskäyrän avulla. Mestariksi tulemisen tie on kirjan Mastery: The keys to success and long term fulfillment mukaan sinänsä yksinkertainen: ensiksi tapahtuu kehitystä, jonka jälkeen tulee tasainen ”puurtamisen” vaihe. Sen jälkeen ajansaatossa tapahtuu taas kehittymistä, jota seuraa tasainen vaihe. Mestarin tie siis näyttää jotakuinkin tältä:

mastery

Se miksi mestariksi tuleminen ei toteudu kaikkien ihmisten kohdalla johtuu siitä, että kehittyminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Eteen tulee pakolla vaiheita, jolloin ei tunnu kehittyvän yhtään mihinkään ja tällöin useimmat meistä lannistuvat, tai lopettavat kokonaan. Motivaatio tai innostus saattaa kadota täysin; ainakin itselleni on näin käynyt monissakin asioissa. Mutta mestari rakastaa harjoittelua. Hän pitää tavoitteensa kirkkaana mielessä ja jatkaa tekemistä, vaikka aina ei tunnukaan kehittyvän mihinkään.

Onkin hivenen absurdia, että nykyään mainostetaan quick fixejä kaikkeen, vaikka todellinen kehittyminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Toki on mahdollista kehittyä nopeasti tietylle tasolle, tai omaksua tiettyjä tapoja tehokkaasti ja nopealla tahdilla, mutta jossain vaiheessa kehitys tyssää paikoilleen ainakin hetkeksi. Mestariksi kehittyminen onkin hyvin pitkälle mentaalipuolen juttu, sillä moni rakastaa sitä nopean kehittymisen vaihetta, mutta ei ole riittävän halukas tekemään kauaskantoista työtä. Tai sitten moni saattaa jaksaa hetken puurtaa oikealla tavalla eteenpäin, mutta lopettaa sitten tyystin eteenpäin menemisen, koska häneltä puuttuu itselleen mielekäs ja kirkkaana hohtava visio.

Tästä päästään siihen, että mestariksi kehittymisessä on kaksi oleellista osatekijää:

1. Visio

2. Harjoittelu

Mestariksi kehittyminen on siitä yksinkertainen tie, että sinne pääsee ainoastaan harjoittelemalla. Ja jotta yksilö jaksaa harjoitella päämäärätietoisesti päivästä toiseen, tulee tällä olla itselleen kirkas visio mielessä. Visioon tulee uskoa 100-prosenttisesti, jolloin se on tarpeeksi puhutteleva ja harjoitteluun kannustava. Niin kutsutulla lahjakkuudella ei ole juurikaan merkitystä menestymisen suhteen. Yleensä käykin niin, että ne henkilöt, jotka ovat olleet nuoruudessaan taitavia joissain lajissa, eivät ole koskaan edenneet siinä mihinkään, koska heitä ei ole kiinnostanut harjoittelu. Aika moni onkin varmasti kuullut sanonnan: ”Vain lahjattomat harjoittelevat”. Tähän voisin itse kuitenkin melkein lisätä: ”Ja vain lahjattomat menestyvät”. Harjoittelun merkitystä ei tule koskaan väheksyä. Täysin tyhjästä voi kehittyä pitkällekin, kun vain jatkaa harjoittelua ja on kiinnostunut kehittymään. Mestari opettelee suuntaamaan oman energiansa oikeisiin asioihin.

Oma kehittyminen

Kirja on auttanut minua ymmärtämään hyvinkin konkreettisesti mestariksi kehittymistä. Olenkin sen vuoksi ryhtynyt kiinnittämään enemmän huomiota tasaiseen työntekoon, vaikka itsestä tuntuisikin, ettei tässä nyt kehity yhtään mihinkään. Ja oikeastaan ne tasaiset ”puurtamisen” hetket ovatkin loppujen lopuksi aika mukavia, kunhan vain on päämäärä itsellään mielessä, mitä kohti kulkea. Ja olenkin viime kesän aikana pohtinut jonkin verran sitä, että mitä asiaa minun tulee harjoitella. Olen toistaiseksi keskittänyt huomioni vain lähinnä itsensä johtamisen opetteluun ja siihen, että opin niin sanotusti elämään elämääni, sillä tasolla, jolla haluan. Lähinnä olen siis kehittänyt ajatteluani ja olemistani. Mutta mihin minun on tarkoitus suunnata osaamistani? Ja mitä aion ennen kaikkea olla?

Olen huomannut sen, että olen erityisen hyvä ajattelemaan asioita suurina kokonaisuuksina ja systeemeinä, eli sellaisina prosesseina joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään ole musta-valkoista. Yksi oleellisin huomio, jonka olen sisäistänyt Tiimiakatemian aikana on, että asiat ovat sekä-että, eikä joko-tai, kuten yhdessä itselleni suurelta osin elämää avaavista kirjoista, Jim Collinsin Hyvästä Paras on osoittanut. Sen kautta pidänkin suuresti asioiden syvällisemmästä pohtimisesta ja rakastan niin sanottujen ”raskaampien” kirjojen lukemista, kuten Dialogi – ja yhdessä ajattelemisen taito tai The Knowledge Creating Company, koska ne jotenkin kietoutuvat pääni sisällä nätisti yhteen ymmärrykseksi siitä, miten asioiden kannattaisi tapahtua maailmassa. Tämän kautta olenkin peilannut itseäni johtajana, vaikka en täysin ole itselleni sisäistänyt sitä miten minun tulisi johtaa. Minulla on mielestäni hyvä käsitys siitä, miten asioiden täytyy olla, silloin kun ne oikeasti toimivat, mutta minulla ei useinkaan ole ollut valmiuksia viedä niitä siihen suuntaan. Ja tästä päästään siihen, mitä olen alitajuisesti pyrkinyt Tiimiakatemian aikana opettelemaan, eli itsensä johtamista ja ihmisten ymmärtämistä, jotta voin sitten lopulta viedä asioita siihen suuntaan, mikä tuntuu oikealta ja järkevältä. Olen halunnut oppia ymmärtämään elämää ja haluan ylipäätänsä olla luomassa sellaista maailmaa, jossa kaikilla ihmisillä on yksinkertaisesti mukava elää. Eli kysymykseen siitä, mihin minun on tarkoitus osaamistani suunnata, kiteytyy siis sanoihin johtaminen ja suunnan näyttäminen. Tästä päästään myös siihen, mikä on minun tämän hetken heikkous, eli tapa olla hiljaa, sen sijaan, että pyrkisin vaikuttamaan asioihin. Koska itselleni nämä oivallukset, miten asioiden kuuluukin toimia, ovat jotenkin tulleet niin itsestäänselvyyksinä, että ajattelen muidenkin ne ymmärtävän. Mutta kun eihän asia tietenkään ole niin. Ja tämän vuoksi käytännön kannalta minun tulee syksyn aikana ja tulevaisuudessa harjoittaa suuni aukaisemista huomattavasti enemmän (varsinkin, kun olen oppinut kuuntelemaan).

Oleellinen huomio kehittymisen suhteen yleisesti on se, että edetäkseen millä tahansa valitsemallaan tiellä, tulee aina olla valmis luopumaan jostakin, jotta voi päästä eteenpäin. Sillä eteenpäin meneminen on muutosta, ja muutos tarkoittaa aina jostain jo olemassaolevasta luopumista tai sen muokkaamista. Minun tulee esimerkiksi luopua entisestä elämäntavastani, jos aion olla jotakin muuta. Ja tämä taito omaksua uutta, on sen vuoksi minusta kaikkein tärkeimmässä roolissa oman tai esimerkiksi tiimin kehittymisen kannalta. Minun itseni on esimerkiksi täytynyt omaksua uusia toimintatapoja, jotta voin olla omalle tiimille parhaimmalla tavalla hyödyksi, ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sen muuttamista, miten käyttäydyn toisia ihmisiä kohtaan tai miten käyttäydyn tiimin treenitilanteissa ylipäätänsä. Monesti nimittäin olen ilmaissut turhautumistani liiankin räikeällä tavalla, ja se on vaikuttanut luonnollisesti koko porukan ilmapiiriin.

Tähän haluankin nostaa huomion, että mestarin tiellä, tietoisuus itsestä auttaa ylittämään kaikki rajamme. Mestariksi tuleminen on parhaimmillaan elämän syvällistä ymmärtämistä. Mestarille tie tai matka on itsessään nautinto, eikä niinkään ne palkinnot tai huikeat kehittymisen vaiheet matkan varrella. Kirja kuvaa mainiosti kuinka eräs judo-mestari pyysi, että hänet haudattaisiin kuoltuaan valkoisen vyön kanssa (vaikka oli saavuttanut urallaan kaiken mahdollisen ja omisti totta kai mustan vyön). Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka mestari on aina tiellä, eikä valmistu koskaan.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!