Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Microsoft Flux & Ilkka Paananen -NY -finaali 2017

Kirjoitettu 10.05.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 1
Kirja: NY -finaali Helsingissä 4/2017
Kirjan kirjoittaja:
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9.10 Tapahtumat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olin huhtikuun puolessa välissä Nuori Yrittäjä -finaaleissa Helsingissä NY-alumnina. Ohjelmaa siellä riitti aamusta iltaan: oli yritysesittelyjä, messuständejä, pitchauksia, avajaiset, erilaisia puheenvuoroja, vierailu Microsoft Fluxilla sekä gaala tapahtuman lopuksi. Ilmassa leijui inspiraatiota niin, että sitä olis voinu vaikka purkittaa ja ottaa säilöön. Muutamat teemat nousivat erityisesti esille, ja niitä puinkin seuraavaksi.

v i b e s

Unelmista puhui paljon Supercellin Ilkka Paananen puheenvuorossaan. Ne ovat hyviä vasta silloin, kuin vain siä uskot enää niihin.  Aloin miettimään, että ei mulla oikeestaan ole mitään unelmia. Ainakaan mitään konkreettista tai tarkkaan harkittua. Lähinnä haluisin olla isona menestyjä, niinkun miä meiän porukoille aina sanon. Mitä hitsiä se tuleekaan olemaan ni sitä en kyllä tiiä! Kai oikeet menestät sitte tietää sen. Eli miäki sitte myöhemmin.

Ehkä aattelen myös niin, että jos nyt sanon jotain mitä haluun tehä, niin joku voi vielä muistaa sen ja jos se ei toteudukkaan ni mitä sitte tapahtuu? En oo varmaan sanojeni mittanen tyttö? Toisaalta tähän liittyen Microsoft Fluxissa yhdessä puheenvuorossa todettiin, että “If you don’t fail, you don’t try enough.”

Toisaalta Microsoftilla mainittiin, ettei unelmista pitäisi päästä irti: niiden saavuttaminen voi todellakin viedä aikaa! Olisihan se siistiä, jos olisi yksi ja ainoa tavoite ja unelma monta vuotta. Sillon omalla tekemisellä on selvä kiintopiste, ja on helppo havaita mikä tekeminen vie sinne päin ja mikä sivuraiteille. Tämän lisäksi erilaiset “trendit” voivat horjuttaa omia unelmia: onko tämä kuitenkaan tavottelemisen arvoinen? Entäpä, kun pinnalle on taas noussut uusia ulottuvuuksia? Esimerkiksi tällä hetkellä pinnalla tuntuu olevan some, itsensä brändääminen ja sen sellainen. Somen pyörittäminen kuuluu MARUssa mun omaan vastuualueeseen, mutta kiinnostaako se mua sen takia että se on mun homma, vai onko sillä tulevaisuutta vielä MARUn jälkeenkin? Vaikka jotain asiaa on tehnyt ja se on tuttua, ei se välttämättä ole sitä mitä todella haluaa tehdä. Se ei ole välttämättä sitä intohimoa ja omaa kutsumusta

Täytyisi muistaa vain olla oma itsensä, ja tietyssä määrin pitää päänsä omassa tekemisessä. Jos yrittää olla jotain muutamitä oikeasti on, se tulee muille ilmi ennemmin tai myöhemmin. Kai siinä oma motivaatio ja innostuskin laantuu, jos ei tee sitä mistä todella tykkää kaikista eniten.

v i b e s (5)

NY –finaaleissa oli suurimmaksi osaksi toisen ja perusasteen yrityksiä, korkeakouluasteen yrityksiä vähemmän. Ilolla sain huomata, että lähes kaikki oli ehdottomasti oman tuotteen tai palvelunsa takana 100 –prosenttisesti, ja ihan innoissaan siitä! Niillä oli koossa kiva porukka, minkä kesken tehtiin hommia. Jotain pientä hankalaa oli ehkä ollut, mutta asiakkaita silti riitti. Kun 9 –luokkalaisilla on jo ihan huikeita yritysideoita ja toimivia yrityksiä, niin sitä voi vaan ite hetken miettiä miks muka miä en voi saavuttaa omia unelmia? Niin paljon löytyy tekosyitä olla tekemättä ja yrittämättä.

Ajattelin toteuttaa itelleni sellasen unelmakartan, jossa ala-astetyyliin leikkaa liimaa –perjaatteella laitetaan unelmat paperille. Siitä lisää tulevaisuudessa!

v i b e s (1)

Paananen oli syvästi sitä mieltä, ettei raha riitä motivaatioksi yrittämiselle. Olen sikäli samaa mieltä, ettei pelkästään raha riitä motivaatiotekijäksi pitkällä juoksulla mihinkään. Hetkeksi se saattaa riittää motivaatioksi, mutta pidemmäksi aikaa se ei tule riittämään. Raha itsessään on ulkoinen motivaatiotekijä ja sisäinen motivaatio on se joka ajaa tekemään. Toki raha yrittäjyydessä sanelee sen, mitä kannattaa liiketoimintaa edes jatkaa, mutta yrittäjyyden ylä- ja alamäkineen se ei motivaationa riitä.

v i b e s (4)

Sen lisäksi Paananen totesi, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Se tuntuu täällä Tiimiakatemialla erityisesti välillä unohtuvan. Rahaa pitäisi saada joka paikasta, ja joillekin projekteille sanellaan järkyttävän suuria periytyssummia. Toisaalta, ei se ole tyhmä joka pyytää. Lähtökohtaisesti projekteista ja muustakin tekemisestä saatavat parhaat asiat ovat yleensä kaikkea muuta kuin rahaa. Miten olis esimerkiksi toi oppiminen? Verkostot? Omien taitojen kartuttaminen? Kehittyminen? Mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen? Oman portfolion kokoaminen? Lista on loputon.

Itse olen enemmän niitä tyyppejä, jotka ei ajattele sitä rahaa. Sen huomasi taas keväällä, kun tiimille pitäisi tienata jotakuinkin 1500 euroa rahaa keväältä ja syksyltä. Ei mikään mahdoton juttu, mutta mitä jos sitä rahaa olisi kartuttanut pikkuhiljaa, pitkin vuotta? No, jälkeenpäin on helppo jossitella. Varmaan suureksi osaksi aikasemman tekemisen perusteella projekteja ja hommia, mitä tehdä on aina vaan enemmän. Nyt voin ilokseni todeta, että voin jopa valita sellaisia asioita, joista saan rahaa. Ennen niin ei ole ollut, eikä tulevaisuudessa vielä kaikki jutut tule olemaan palkallisia.

v i b e s (2)

Microsoftilla puhuttiin tiimeistä. “Tiimissä yksi vaikuttaa kaikkiin ja kaikki yhteen”. Pitäiskö tämä lause tulsotaa Globaattorin pöydälle? Viimeksi keskusteltiin kirjapisteistä, ja osa oli sit mieltä, ettei ne ole tiimin asia. KIrjapisteet on yksilön oma ongelma, koska siitä riippuu oma valmistuminen. Oi kun olisinkin osannut muotoilla lauseeni tuohon edelliseen, lihavoituun. Jos ei muuta, puuttuneet kirjapisteet hidastavat yhden toimintaa, joka ei ole niitä ajoissa hoitanut. Samalla toinen pyyhältää eteenpäin, koska tekemättömät kirjapisteet eivät paina taakassa. Totta se on, ettei jonkun yksittäiset ongelmat ja valinnat vaikuta suoraan minuun, mutta tiimitoiminnassa esimerkiksi tälläinen yksilöajattelu ei vie niin paljon eteenpäin kuin voisi. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka erikseen jonkun esseen.

v i b e s (3)

Toinen pointti, joka tiimeistä tuli ilmi oli se, että tiimi on kuin parisuhde. Tähän yhdistyy tuo äskeinen ongelma: yksilökeskeinen ajattelu. Jos siä et ota parisuhteessa toista huomioon, ei se juttu toimi. Ei se ole reilua. Tiimitoiminnassakin liikkuvia palasia on yhtä monta kun tiimiläisiäkin, joten se olisi tällä perusteella vielä hankalampi juttu kuin joku parisuhde. Sen lisäksi parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se syvenny ja ole kivaa ilman töitä. Ei valetiimivaiheesta pääse eroon, jos treeneissä ole porukkaa. Tai jos ei puhuta.

Oli muuten loistava reissu tuo NY-finaali, sillä tässä oli vaan ihan muutama kolahdus sieltä. Kymmenien kolahdusten lisäksi sieltä tarttu mukaan yksi yhteistyökumppani MARUlle, tulevaisuudeksi hommia ja paljon uusia tuttuja. Eikä palkkaa saanut yhtään. Paitsi lasketaanko muuta kuin se raha joka kilisee tilille heti?

Iiris Nokka

https://tavotteenamia.wordpress.com/

Tagit: , , , , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!