Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mielensäpahoittajat älkööt vaivautuko

Kirjoitettu 22.02.15
Esseen kirjoittaja: Emma Kyyrä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Jazzia johtamiseen - Anna osaajien loistaa
Kirjan kirjoittaja: Patrick Furu
Kategoriat: 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet

Mielensäpahoittajat älkööt vaivautuko, 3.8 out of 5 based on 8 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 3.8/5 (8 votes cast)

Olen kyllästynyt voivotteluun siitä, kuinka ”ennen Tiimiakatemialla oli kaikki paremmin, yhteishenki oli huikeampi ja teot uskaliaampia”.

Kyseiset lausahdukset sisältöineen voivat pitää paikkaansa, ja olla merkityksellisiä, mutta eivät saa aikaan minkäänlaista muutosta, koska niitä vain voivotellaan

 

Set-up-to-fail

Me vanhemmat tiimiyrittäjät ja valmentajat kerromme pinkuille, kuinka kaikki oli ennen paremmin, tiimiyrittäjät parempia ja aktiivisempia, kunnianhimoisempia ja uutterampia. Pinkut odottavat kädet pystyssä apuja, mitä he voisivat tehdä, jotta ”vanhat hyvät ajat” eivät jäisi historiaan vaan saataisiin homma eteenpäin. Mielemme on ohjelmoitunut viime aikoina alati laskeviin odotuksiin (mm. hiekottavien kommenttien vuoksi), minkä takia tuloksetkin laskevat. Uskallammeko enää yrittää, vai pelkäämmekö liikaa epäonnistumista?

 

Hölynpölyä.

Tiimiakatemia on edelleen nerokas, tehokas ja erilainen opiskelupaikka. Tiimiakatemia on edelleen maailmalla jotain uutta ja ennennäkemätöntä, vastaus nuorisotyöttömyyteen, ahdistukseen ja tuskaan. Tiimiakatemia synnyttää edelleen rohkeita tiimiyrittäjiä ja tulevaisuuden huippuammattilaisia. Tiimiakatemia on edelleen edelläkävijä.

Emme vain usko sitä.

Emme usko omaan tekemiseemme, emmekä usko omaan sanomaamme, muuta kuin sen pienen hetken, kun vierailija käy kehumassa ”kuinka ihmeellistä on, että opiskelijoille voidaan antaa näin suuri vastuu”. Tämän jälkeen palaamme taas arkeemme, oman pienen mielemme sisälle, ja selaamme pari tuntia Facebookkia. Onko musta mihinkään? Onko tässä mitään järkeä?

 

Minäpä kerron. On tässä.

 

Olen lukenut johtamiskirjoja useita. Jazzia johtamiseen oli lukemistani ensimmäinen, joka tuntui hetkittäin innostavalta ja järkeenkäyvältä, kirjan sanottiin olevan nykypäivää ja huomista. Tiimiakatemia on nykypäivää ja huomista.

Emme vaan tee mitään täysillä, kaikkea vähän puoliksi, koska uskallus, taidot ja keinot eivät riitä. Ja sekään ei riitä että yrittää täysillä. Aina riittää hiekottajia.

Täytyy ymmärtää, ettemme ole valmiita tullessamme Tiimiakatemialle. Itse asiassa suurin osa tulee Tiimiakatemialle lapsina ja lähtee aikuisina. Muutto omaan kotiin, ensimmäinen työ, ja ympärillä uusia ihmisiä. Ja vastuu. Vastuu kaikesta.

Ensimmäinen asia, jonka kuulet on se, että asiat täällä olivat paljon paremmin viisi vuotta sitten. Nykyään ei tehdä enää mitään. C´moon, katotaan peiliin. Innostaako ja kannustaako?

 

Miten kehittää ja mitata Jazzjohtajuutta?

 

Kirjan loppupuolella Furu tuo selkeitä listauksia siitä, mitkä osa-alueet luovat nykypäivän ja tulevaisuuden haasteisiin vastaavaa organisaatiota. Mitattavia osa-alueita on neljä, yhteinen kieli, aktiivinen kuuntelu, toisten tukeminen ja vastuun ottaminen. Meille Tiimiakatemialla tuttuja termejä ja settejä. Kiinnitämme huomiota tarinoihin, dialogiin, kannustamiseen, vastuunottoon, ja moniin muihin Furun mainitsemista asioista. Olemme edelläkävijöitä, meidän tulisi vain ymmärtää se ja elää vielä enemmän täysillä tätä edelläkävijyyttä.

 

Alla on Furun työkalu mittaamiseen ja kehittämiseen. Jokaisen pääotsakkeen alle on listattu aiheet, joiden tasoa arvioidaan asteikolla 1-4 organisaation sisällä, jotta saadaan selville nykytila. Tämän jälkeen pisteytetään miltä ihannetilanne näyttäisi numeroilla, jonka jälkeen arvioidaan mitä toimenpiteitä ihannetilaan pääseminen vaatii.

 

 

Yhteinen kieli

 

  • Yhteinen termistö
  • Yhteiset prosessit
  • Jaettuja menestystarinoita
  • Positiivinen puhe muutoksesta

 

(Furu 2013, s.160)

 

Yhteisestä termistöstä poimisin vision ”Glogally Blasting Transteampreneur 2.0” . Kyseisen lauseen merkitys ei ole selvä, eikä jalkautunut tiimiyrittäjän arkeen, vision toteuttaminen ei näy tiimiyritysten tavoitteissa, eikä yksilön oppimissopimuksessa. Toivon pilkettä kuitenkin on, sillä pikkuhiljaa yksilöt ovat hiffanneet mitä visiolla ehkä haetaan, ja mitä se voisi merkata heidän kohdallaan.

 

Prosesseista mieleeni nousee kirkkaimpana syksyllä toteuttamamme 24H-synnytys, VTL-palkkaus ja TA-syntterit. Kyseiset ovat edenneet niin, ettei aluksi ole saatu mitään raameja, ja kun kaikki alkaa olla valmista on tullut ohjeita, kuinka asiat olisi pitänyt hoitaa tai miten ei voi tehdä. Prosessit eivät siis ole täysin selkeät, tavoitteenakin on luoda jotain luovaa. Onneksi lentävä lause Tee ensin, ja pyytele sitten anteeksi kuuluu Tiimiakatemian kulmakiviin.

 

Menestystarinoilla innostetaan, kannustetaan ja ohjataan toimintaa. Tiimiakatemialla kerrotaan kerrotaan menestystarinoita, mutta innostus sammutetaan lausahduksilla kuten ”mutta eihän me enää nykyään” tai jotain. Minulla on myöskin kokemusta tarinoista, joiden tuomaa innostusta ei ole poljettu saman tien maanrakoon. Tulokset ovat hyviä. Ne ovat johtaneet projekteihin.

 

Myönteinen puhe kehityksestä, asioiden muuttumisesta, ja tulevaisuudesta kielii yhteisestä tahtotilasta, ja siitä että toiminta on keskittynyt oikeisiin asioihin. Uusi aina pelottaa, ja aiheuttaa erinäisiä vastarintaliikkeitä. Tiimiakatemialla voimme kuitenkin nähdä, kuinka muutos lähtee yksilöistä, ja vieläpä tyypeistä, jotka puhuvat myönteisesti tulevasta!

 

Aktiivinen kuuntelu

 

  • Halu ja kyky ymmärtää toista
  • Herkkyys huomata asioita
  • Tuomitsemisen välttäminen
  • Asioiden täsmentäminen ja yhteenveto

 

(Furu 2013, s.164)

Aktiivisessa kuuntelussa olemme taitavia. Ensimmäisistä treeneistä asti haluamme oppia asettumaan toisen asemaan, jotta saamme mahdollisimman paljon irti. Annamme jatkuvasti palautetta toisillemme kuuntelemisesta, läsnäolosta ja toisten kunnioittamisesta.

Dialogi on oikeasti hieno asia. Nyt viimeisenä vuonna olen huomannut, kuinka taitomme ovat kehittyneet, ja joukosta löytyy erilaisia rooleja: yksi hakee täsmennystä ja yhteisymmärrystä kysymyksin, toisen vahvuus on erilaisten näkökulmien raottaminen, kun kolmas on mestari yhteenvedossa ja neljäs clousaamisessa.

Voisikin sanoa, että Tiimiakatemialta valmistuttuamme olemme ainakin taitavia keskustelijoita!

 

Toisten tukeminen

 

  • Tuen antaminen muille
  • Ideoiden aktiivinen etsiminen
  • Toisten ideoiden päälle rakentaminen
  • Kyky vastaanottaa tukea muilta

(Furu 2013, s.168)

 

Saavatko esittämäsi ajatukset vastakaikua? Ideat eivät katso kelloa, eivät treeniagendaa tai ajankohtaa. Ideoiden on pakko päästä purkautumaan, tämän olen elämässäni oppinut. Mittava on antanut tilaa ideoille alusta saakka, mitä pidän yhtenä syynä innostuneisuudellemme.

Miten ideasi otetaan vastaan?

Furu kirjoittaa, kuinka toisten ideoiden päälle rakentaminen ”kyllä, ja….” –ajattelulla on edistyksellistä. Mielestäni kyseinen toimintatapa ”kyllä, mutta…” –ajattelun sijaan pitää yllä myös motivaatiota, innostuneisuutta, oppimista sekä kassavirtaa.

Kyky vastaanottaa tukea taas on mielestäni seikka, johon meidän kannattaa kiinnittää huomiota tiimiyrittäjinä. On vaikeaa saada apua ja rohkaisua, jos ei uskalla pyytää tai puhua ideoistaan ääneen. Jos saisin muuttaa Tiimiakatemialla yhden asian, olisi se ideoiden julki tuominen. Liian usein rajoitumme ideoiden ja ajatusten kanssa oman tiimiyrityksen sisälle, ja lamaannumme, kun kiinnostuksenkohteet eivät kohtaa. Päädymme tekemään keikkahommia, koska yskin on vaikeaa tehdä projektia.

 

Ehkä minun pitääkin kehittää jokin systeemi, ideapankki, jonne TAlaiset voisivat jakaa ideansa. Idea olisi kaikkien nähtävillä ja lisäkehitettävissä. Ideoiden ympärille muodostuisi ristipölytteisiä projektiryhmiä, jotka lähtisivät testaamaan. Tätä kautta Tiimiakatemia voisi tuottaa enemmän omia tuotteita, pinkut saada tehokasta projektioppia vanhemmilta ja vanhemmat toteuttamiskelpoisia ideoita oman mielen nähdessä ainoana vaihtoehtona enää valmentamisen. (Olen huomannut kyseisen ilmiön lisääntyneen :))

 

Vastuun ottaminen

Vastuu on asia, joka otetaan, ei anneta.

  • Oman tontin ulkopuolelle meneminen
  • Lupa epäonnistua
  • Autonomian tunne
  • Status quon haastaminen

(Furu 2013, s.171)

Viimeisen listauksen tiivistäisin seuraaviin sanoihin: Ei himmailla liikaa vaan mennään ja tehdään. Suuntaa muuttaa ainoastaan suunnan muutos. Tiimiakatemia itsessään sisältää hyvin vähän rajoja ja rajoitteita, oikeastaan nekin mitä on ovat meidän itsemme luomaa. Jos jokin asia ei miellytä, tee sille jotain. Mutta muista pitkäjänteisyys. Havahdut muutokseen viiveellä.

 

 Muutama ajatus…

Yllä olen kuvannut niin arjen keskellä keskusteluista nousseita ajatuksia, kuin kirjan oppien soveltamisesta löytyneitä pointteja.

Suhde valmennukseen on ristiriitainen, sillä tiimiyrittäjä kaipaisi kannustusta ja hyvää boogia jatkuvan hiekoittamisen ja ”ennen oli paremmin” voivottelun sijaan. Valmennukselle ja johtoportaalle ei uskalleta antaa palautetta ja keskustella. Tällä hetkellä keskitytään siis kahvipöytäkeskusteluissa arvostelemaan valmentajia, muttei pohdita eikä etenkään ehdoteta ratkaisuja, toiveita, haaveita tai ideoita parempaan. Olen itse huomannut, että keskusteleminen auttaa. Toisinaan viesti valmentajilta tulee töksähtävästi ja kasvottomasti, jolloin vastaanotto ei ole kovin lämmin ja herättää kapinarintamaa sekä hämmennystä. Kun asian ottaa valmentajien kanssa puheeksi, ymmärtää taustat ja syyt ja asia näyttäytyy järkevänä ratkaisuna.

 

Tiimiyrittäjän mieteopas

Tämä menee hieman ohi aiheen, mutta kuitenkin ytimeen. Kirjoitin juuri, kuinka organisaatiossa pitää tuoda asiat ilmi, joten teen niin nyt itse. Yksilön vastuu ympäröivistä asioista on valtava.

Seuraava kolmen kombo: Kateus, pelko ja ylpeys on asioita, joihin jokainen meistä voi vaikuttaa. Asenne.

 

 

Kateus.

Osaanko olla aidosti iloinen toisen onnistumisesta? Osaanko luopua itsekkyydestäni, ja antaa toisen menestyä? Pystynkö nielemään ylpeyteni ja pyytää apua?

 

Pelko.

Onko minulla olo, että voin kokeilla, huolimatta siitä, etten välttämättä tule onnistumaan ja tekemään 10 000€ kauppoja? Uskallanko jättää promojen tekemisen ja kehittää jotain uutta tai toteuttaa jonkin projektin? Ajavatko rahalliset paineet minua tekemään töitä tuntipalkalla saadakseni tarvittavan rahasumman, senkin varjolla, ettei suorittava työ tuo minulle uutta oppia? Saanko olla oma itseni, kertoa hulluimmatkin ideat ja saada tukea oppimiselleni?

 

Ylpeys.

Kerrotko avoimesti ja totuudenmukaisesti tekemisestäsi? Olemmeko samalla puolella, vai ympäröikö sua vastustajat? Autatko muita saamatta rahallista vastinetta?

 

 

Tärkeintä kuitenkin. Ota aikaa ajattelemiselle ja levolle.

Olet huippuyksilö osana huippuorganisaatiota.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

3 kommenttia to “Mielensäpahoittajat älkööt vaivautuko”

  1. Henry Vesin sanoo:

    Mun mielestä tässä ei juurikaan ollut edes mitään miksi tää olis salasanan takana. Odotin paljon viiltävämpää kritiikkiä. Mutta täähän oli ihan oikeaa asiaa. Miten tätä voi viedä vielä syvemmälle ja muuttaa kokonaista toimintakulttuuria?

    • Emma Kyyrä sanoo:

      Ei oo enää salasanaa, kun sain täydennettyä 🙂
      Pelotti aluksi liikaa, joten tarvitsin kannustusta. Ehkä eka juttu on se, että uskaltaa, juttelee, kysyy, kannustaa, auttaa jne. Perusjuttuja siis.

  2. Emma Kyyrä sanoo:

    Otin salasanan pois 🙂 Pelotti vaan liikaa, ettei meinannu aluks uskaltaa. Ja ehkä eka juttu on se, että uskaltaa. Perusjuttuja siis.

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!