Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mietteitä opinnäytetyöstä

Kirjoitettu 18.01.16
Esseen kirjoittaja: Tiia Lappalainen
Kirjapisteet: 6
Kirja: Tutki ja kirjoita, Opinnäytetyön kirjoittajan opas- näin kirjoitat opinnäytetyön tai pro gradun alusta loppuun, Kvantti- kvantitatiivinen tutkimus alusta loppuun, Case-tutkimus opinnäytetyönä, Opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas
Kirjan kirjoittaja: Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes & Paula Sajavaara; Jorma Kananen *4
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ollut miettinyt opinnäytetyötä koko Tiimiakatemian aikana. Oparikurssi putkahti yhtä äkkiä ja sen käyminen ei tuntunut yhtään ajankohtaiselle, sillä kesä Mahlalla painoi vaakakupissa enemmän ja kerkeisihän sitä kesällä miettiä. Kesällä vaakakupissa painoi Mahlan arki (MYM rahat) ja syksyllä uusi duuni Business- Akatemialla. Osittain opinnäytetyön siirtäminen oli tietoista, sillä vanha tuttu pelko kirjoittamisesta kalvoi mieltä. Muistan vieläkin kuinka kamalaa oli ylioppilaskirjoituksien kokeet ja miltä ensimmäisen esseen kirjoittaminen tuntui. Kiteytyksenä voin sanoa, että itkua ja hampaiden kiristystä pitkälti.

Olen oppinut luovimaan Tiimiakatemialla ja perinteinen kirjoitusmörkö iski, sillä tiesin etten ole arvosanan 5 tasoinen kirjoittaja ja paskan oparin kirjoittaminen kauhistutti vaikkei sillä arvosanalla sinällään ollut väliä. Kuka sitä katseli ja kuten lukiossakin lopputodistus kompensoi huonoja ylioppilaskirjoitus arvosanoja.

Syksyllä hahmottelin arasti opinnäytetyön aihetta, sillä sen piti olla sellainen mistä itse sytyn. Muuten en ikinä saisi kirjoitettua yhtikäs mitään. Aikaa meni ja ensimmäinen deadline paukkui. Oli ”niin paljon muuta” etten jaksanut kirjoittaa. Hätäisesti tein yhden tutkimuksen tiimiyrittäjien introversio- ekstroversio skaalasta ja luin pari kirjaa. Siihen se sitten jäi… Kului aikaa ja seuraava deadline alkoi paukkua ja ahdistuin jälleen suuresti. Kävin sisäistä kamppailua tekisinkö kauhean paskakasan vai viivyttelisinkö valmistumista ja tekisin Jorma Kanasen huikean opuksen mukaisesti opinnäytetyön. Sain vinkkiä teoksesta Anulta, joka opiskelee samantyylisesti kuin minä ja sytyin Kanasen opuksesta, sillä vihdoin ymmärsin mitä minulta vaadittiin ja kirjassa oli vaihe vaiheelta sepostettu mitä tulee kirjoittaa milloinkin.

Lopulta oli 7 päivää aikaa palauttaa opari ja menin itkukurkussa äitin juttusille, että en ikinä valmistu. Kenties kerjäsin perinteistä satikutia, mitä sain kuulla rakkaalta äitiltäni. Hän pisti minut maan rakoon ja kertoi, että nyt Lappalaisen tyttö noustaan sieltä suosta ja kirjoitat sen oparin läpi, kun et mikään 5 oppilas ole, sillä kirjoittamiseni ei ole sitä tasoa. Noh, hetken nieltyäni ja äitini maanrakoon manattuani nousin ja totesin, että mitä helvettiä sitä hautoa, kun voi vain suoltaa ja toivoa parasta.

Siitä alkoi kuusi päiväinen opinnäytetyöni prosessi, jota peilaan Jorma Kanasen”raamattujen” kautta, ilman niitä ei olisi oparikaan valmistunut. Vaatimattomasti voin sanoa, että Kanasen kirjat ovat parasta, mitä Rajakatu voi tarjota tiimiyrittäjälle 😀 Uskon, että opin kuuden päivän aikana tarpeeksi prosessista enkä kadu opinnäytetyön kirjoittamista pätkääkään vaikka arvosanaksi tulisikin 1. Loppua kohden alkoi tuntua, että työhän on ihan hyvä. Toiseksi ajattelin, että seuraavasta oparista tai gradusta voin ottaa opit talteen, jos näin on käydäkseen.

Lähdin kirjoittamaan oparissa introversion vaikuttamisesta Tiimiyrittäjän synnytysprosessissa. Kiteytettynä opinnäytetyöprosessi opetti minua tutkimaan ja selvittämään tietoa. Tutkimuksien avulla voin jatkossa mitata mahdollista tulevaa yritystoimintaa, projekteja tai vaikka omaa ammattitaitoa. Lisäksi se opetti minua käyttämään tutkimusmenetelmiä ja opin, että on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä, minkä avulla voi tutkia. Huh, tutkiminen ei olekaan niin tylsää!!

Opinnäytetyö tutkimuskysymykset

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli syventää ymmärrystä ja lisätä tietoa ihmisten eroavaisuuksista ekstroversio- introversio- piirteissä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Jyväskylän Tiimiakatemian tiimiyrittäjien ekstroversio- introversio- piirteiden jakauma ja miten ne tiimiyrittäjät, joilla introversio on hallitsevampi piirre kokevat sen vaikutuksen tiimiyrittäjyyden synnytysprosessissa?

Tutkimus pohjautui täysin henkilökohtaiseen mielenkiintooni psykologiaa kohtaan, mikä on herännyt tiimiyrittäjä vuosien aikana. Halusin tiimiliiderinä ymmärtää kaikkia tiiminjäseniä tasapuolisesti. Halusin kiitokseksi antaa jotakin takaisinpäin ja koin, että kyseinen aihe voisi helpottaa valmentajien ja johtoryhmän työtä esimerkiksi oppimisympäristön, valmentamisen ja johtamisen näkökulmista.

Virallisiksi tutkimuskysymyksiksi muodostuivat:

  1. Miten Jyväskylän Tiimiakatemian tiimiyrittäjät jakautuvat ekstroversio- introversio- skaalalle?
  2. Miten introversio hallitsevampana piirteenä̈ vaikuttaa tiimiyrittäjän synnytysprosessissa?

Hypoteesina ensimmäisessä tutkimus kysymyksessä̈ oli, että̈ tiimiyrittäjistä noin 34 prosenttia on introvertteja. Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla hypoteesi oli, että introversio hallitsevampana piirteenä ei estä ihmistä toimimasta tiimiyrittäjänä tai tiimiyrittäjän synnytysprosessia. Tiimiakatemian vuorovaikutuksellinen oppimisympäristö on todennäköisesti introvertille tiimiyrittäjälle haastava, sillä se ajaa yksilön jatkuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa Tiimiakatemian opintojen keskeyttämisen.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmät

Onnekseni olin aiemmin tehnyt introversio- ekstroversio- piirrekyselyn, jota oli helppo hyödyntää opinnäytetyön pohjana. Tovin epätoivoissani mietin, miten voin hyödyntää tietämystäni introverttien ja ekstroverttien tiimiyrittäjien määrästä. Lopulta keksin syventävän kysymyksen, jota lähdin viemään eteenpäin nopealla aikataululla.

Oparin loppumetreillä kuulin triangulaatiosta, mikä muodostui tutkimusmenetelmäksi. Triangulaatiolla lisätään ymmärrystä monimutkaisesta ongelmasta, lisätään tutkimuksen luotettavuutta ja tarkastellaan ilmiötä mahdollisimman monesta näkökulmasta. Triangulaatiossa yhdistetään useampi lähestymistapa samaan tutkimukseen. Opinnäytetyössäni yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen lähestymistapa. Näin pyritään saamaan parempi ote ilmiöstä tai vahvistusta samalle tutkimustulokselle eli tulkinnalle.

Tutkimus jakaantui kahteen vaiheeseen, joista ensimäisessä käytin määrällistä kyselytutkimusta kartoittaen tiimiyrittäjien ekstroversio-introversio- piirteitä. Toisessa vaiheessa käytin laadullista tutkimusta ja haastattelin sähköpostitse introverttien tiimiyrittäjien kokemuksia Tiimiakatemian rakettimallista ja oppimisympäristöstä yleisesti.

 Tutkimustulokset

Osasin epäillä, että ekstroversiosta oppimisympäristöstä huolimatta Tiimiakatemialla olisi suhteellisen paljon introvertteja tiimiyrittäjiä. Harmikseni en ehtinyt kerätä suurempaa otantaa kuin 53 vastaajaa noin 140 tiimiyrittäjästä eli tutkimustulos ei ole yleistettävissä vakuuttavasti. 35,3% sijaan olisin ajankanssa saanut yli 50% vastaajia. Toisaalta vastaajien määrä antaa silti suhteellisen hyvän kuvan tiimiyrittäjien piirteistä. Minua yllätti, että 49 % oli vastaajista oli introvertteja ja peräti 15 % oli ambivertteja eli sijoittuivat ekstroversio- introversio- piirteiden puoliväliin.

Voidaan todeta, että merkittävä osa tiimiyrittäjistä omasi introvertteja piirteitä, mikä on itselleni suuri tieto. Toisaalta olisi pitänyt arvata se, sillä 60% Mittavan tiimiyrittäjistäkin oli introvertteja.

Mielenkiintoisemmaksi muodostui haastattelutulokset introversion koetusta vaikutuksesta. Minua yllätti kuinka upeasti ja nopeasti kollegat vastasivat haastatteluun ja ennen kaikkea miten rehellisesti he kirjottivat omista kokemuksistaan. Minulla avaantui muutaman ihmisen kohdalla silmät suuresti, sillä en olisi ikinä osannut arvata mitä heidän päässä liikkui. Monelle tiimiyrittäjälle Tiimiakatemia tarjoaa upean puitteen kasvaa niin sanotusti rumasta ankanpoikasesta uljaaksi joutseneksi. Ja huh, miten upeita tyyppejä tekstien perusteella Tiimiakatemialla on. Harmittaa tälläisenä suupalttina tyyppinä, etten ole oppinut tuntemaan akatemian aikana osaa haastatteluun osallistuineista ja olen jäänyt paitsi upeista kaverisuhteista.

Toiseen kyselyyn vastasi yhdeksän introverttia kolmestatoista ja vastausprosentiksi muodostui 61,5 %.Vastanneiden ryhmän ääripäät introversio- ekstroversio- asteikolla olivat +11 ja +35 eli otanta edusti laajaa introversio- skaalausta.

Oppimisympäristön kokeminen

Miltei kaikki vastaajista kokivat haasteita sopeutua aluksi isoon ja tiiviiseen Tiimiakatemian yhteisöön ensimmäisenä tiimiyrittäjä vuotenaan. Suuriksi haasteiksi koettiin suuri ihmismäärä, jatkuva vuorovaikutus tuntemattomien kanssa ja valmiiksi tiivis yhteisö. Myös treenitilanne ja dialogirinki koettiin alussa ahdistavaksi. Kuitenkin samaan aikaan suurin osa introverteista tiimiyrittäjistä oli sitä mieltä, että heidät on otettu uusina opiskelijoina erittäin lämpimästi vastaan ja että vanhemmilta tiimiyrittäjillä on ollut vahva halu auttaa, aina kun tarvetta on ollut. Muutama tiimiyrittäjä koki, että ensimmäiselle vuodelle olisi sopinut muutama kurssi, jotka tukisivat tiimiyrittäjyyttä ja Tiimiakatemian arkea. Kuitenkin suurin osa vastaajista koki ”ensijärkytyksen” jälkeen, että Tiimiakatemia on kiehtova oppimisympäristö, sillä se kasvattaa ja opettaa yksilöitä käytännössä. Myös tiimityöskentelyssä haasteelliseksi koettiin yhteistyö, kun tiimi on vielä vieras toisilleen. Useamman henkilön mukaan työryhmä muuttui tiimiksi, kun muutama henkilö lähti Tiimiakatemialta ja ryhmäkoko pienenee.

Ensimmäisenä vuonna tiimi ja tiivis yhteisö vaati suurta totuttelua. En juurikaan uskaltanut jakaa kokemuksia ja ajatuksia muille. Se oli todella ahdistavaa, varsinkin treenit kun piti puhua. Vasta viimeisenä vuonna olen uskaltanut avata suutani. — Minun oli myös helpompi kertoa asioita, jos olin kirjoittanut ajatukset ja tunteet paperille ja luin ne sitten siitä.

Treenitilanne ja dialogirinki on myös ihan omanlaisensa oppimisympäristö. Siinä olet naamakkain kaikkien kanssa, samanarvoisena ja tietyllä tapaa alastomana, et voi piiloutua oikein mihinkään. On oltava läsnä muiden kanssa. Se vaatii totuttelua pulpettielämän jälkeen. Mutta kun ihmisiä oppii tuntemaan, niin ainakaan minä en enää millään haluaisi takaisin pulpettiin istumaan.

Kovinkaan syvällistä suhdetta tiimiin ei heti tule tietenkään, mutta kyllä sen on aina kokenut omakseen. Tiivistyminen tapahtuu sitten ajan kanssa ja sitä vauhdittaa ”turhien” ihmisten poislähtö. Aluksi tiimi oli siis vain oma tiimi mutta kyllä se nykyisin on sellainen paljon syvällisempi juttu.

 

Haasteet oppimisympäristössä

Kaikki vastaajat olivat samaa mieltä Tiimiakatemian avotoimistoista, ne koettiin haasteellisiksi ja arkea vaikeuttavaksi, sillä siellä ei saa keskityttyä työn tekemiseen tehokkaasti. Etätyöskentely ei tuntunut mieluiselta ja jotkut tiimit velvoittavat toimistoilla läsnäoloa arkisin. Tiimiyrittäjiä mietitytti muun muassa, miten ilmoittaa äänekkäille kollegoille omasta hiljaisen työn tarpeesta. Tiimiakatemialla on hiljaisen työn tiloja, mutta liian vähän ja nykyisetkin ovat muussa käytössä, kuten varastona.

Viestinnälliset haasteet, erityisesti oman tiimiyrityksen kanssa, nousivat toiseksi suureksi haasteeksi. Jonkin verran koettiin viestinnällisiä haasteita myös valmentajien kanssa. Valmentajilta toivottiin henkilökohtaista valmennusta Tiimiakatemian alkutaipaleelta asti tiimivalmennuksen rinnalle. Suurin viestinnällinen huolenaihe oli se, ettei introvertin tiimiyrittäjän työ näy muulle tiimille. Ahdistavaksi koettiin yhteisön odotukset projektien suuruudesta sekä jatkuva kiire, joka lamauttaa luovuuden ja kykyä innovoida uutta. Joitakin tiimiyrittäjiä ahdisti yhteistyön tekeminen, sillä kaivattiin omaa aikaa tehdä ja pohtia asioita.

Haastavaa oli alussa, kun kukaan ei kertonut mitä tehdä. En tuntenut vielä tiimiäni, enkä voinut mielestäni tukeutua heihin vielä. Tunsin oloni aika yksinäiseksi ja ahdistuneeksi. Minulle olisi varmaan toiminut joku tuutori, joka olisi kertoillut asioista ja auttanut eteenpäin

Itselläni on ollut haastavaa löytää hyviä paikkoja työskennellä tehokkaasti, Innovat (Tiimiakatemian tilat) ovat loistavia tiloja treeneille sun muille, mutta raaka työskentely pitää tehdä muualla ja en ole vielä oppinut etätyöskentelyn saloja, mutta oikealla suunnalla ollaan. Ehkä hiljaisten tilojen kunnioitus voisi auttaa asiaa.

Olen itse hyvin vaativa siitä, millä tavalla teen asiat joita teen ja huomasin monesti lamaantuvani siitä, etten pystynyt tekemään kaikkea niin hyvin kuin olisin halunnut, koska ryhmä hoputti asiaa vain nopeammin ja nopeammin tehdyksi. Tiimiakatemiallakin tuttu jatkuva kiire on lamauttanut ainakin minun luovuuttani ja kykyä innovoida uutta ja samalla yhteisö panostaa uuden keksimiseen…

Tuntuu kyllä siltä, että hiljaisemman ihmisen täytyy tehdä itsenäisesti paljon suurempi työ, jotta se nähtäisiin ja sitä arvostettaisiin, kun taas kaikki tietävät aina missä se äänekäs kaveri menee ja mitä se tekee. Tuossa muurahaiskeossa ei voi piiloutua, mutta silti voi olla näkymätön.

 

Oppimisympäristön soveltuvuus oppimistapaan

Kaikki haastattelun tiimiyrittäjät kokivat, että Tiimiakatemian oppimisympäristö tukee heidän oppimistapaa. Tiimiakatemian oppimisympäristö koettiin erilaiseksi kuin aiemmat oppilaitokset. Kiitosta oppimisympäristö sai siitä, ettei yksilön heikkoudet korostu ja kaikki saa oppia omalla tyylillä. Yhteenvetona voi sanoa, että Tiimiakatemian oppimisympäristö koettiin haastavana, mutta palkitsevana ja samalla kasvattavana. Oppimisympäristö hyvänä koettiin alustana kokeilla uusia asioita.

Mikä minua eniten kiehtoo tässä oppimisympäristössä on että olemme oikean oppimisen äärellä. Opitaan rohkeutta, uskallusta ja aloitekykyä. Äärimmäisen suuria asioita. Niin suuria, että minua ei haittaa, vaikka toimisto olisi kaivossa, sillä meillä itsellä on valta tehdä asialle jotain. Opin minä rohkeutta, uskallusta ja aloitekykyä kauppiksessakin, mutta vain yhdellä ainoalla kurssilla ja sekin vapaavalintainen yrittäjyyden kurssi.

 

Introvertin tiimiyrittäjän vahvuudet

Suurin osa vastanneista piti vahvuutenaan teoriatiedon hallitsemista, kokonaiskuvan ymmärtämistä, ajatuksien kiteyttämistä ja loogista ajattelua. Sen lisäksi useat kyselyyn vastanneet mainitsivat kirjapisteiden, reflektoinnin ja muun “pakollisen“ hoituvan ajallaan.

Vahvuutena on sit sellane viestintä missä on hetken saanu miettii mitä sanoo. Oon ihan hyvä tiivistää jonku keskustelun mitä sillä yritetää sanoo tai kertoo ihmisille asioita tekstinä tai puheena

Minun osakseni on dialogiringissämme löytynyt ehkä se kiteyttäjän rooli, usein keskustelun lopuksi tai vaikkapa check-outissa kiteytän käydyt aiheet ja omat ajatukseni. Useammat ovat sanoneet, että minun kiteytykseni ovat sitten auttaneet myös heitä paremmin ymmärtämään mm. tehdyt päätökset ja muut aiheet.

Esseet ovat ehkä parasta. Pääsee oikeasti lukemaan niitä kirjoja mitä haluaa ja reflektoimaan oppimaansa sillä hetkellä polttavaan kysymykseen. — Jokaisen opin luettuani jään pohtimaan miten voisin soveltaa sitä ja ideoita pulpahtaa päähän. Käytännössä voisin kirjoittaa kirjasta toisen kirjan jos vain olisi aikaa ja resursseja. Kirjapisteitä pitää tulla ja nopeasti, joten en välttämättä saa jokaisesta kirjasta kaikkea potentiaalia irti.

Introvertin tiimiyrittäjän heikkoudet

Heikkouksista nousi esille epävarmuus, ajattelun hitaus, viestintä ja suurissa ryhmissä puhuminen. Lisäksi asiakaskäynnit ja puhelimeen puhuminen tuottivat osalle harmaita hiuksia. Osa koki muutaman oman mielenkiinnon kohteen ylimenevät asiat turhilta, sillä eivät nähneet yhteyttä omaan vision.

Vaikeuksia minulle teettää puhuminen, asioiden ja tunteiden jakaminen. Minun pitää ensin saada tuntea, että luotan ihmisiin keille asiani jaan. Pienemmille ryhmille minun on helpompi kertoa asioista.

Suurimpia heikkouksiani ovat ehkä hiljaisuuteni ja epävarmuuteni. Dialogissa näin ison tiimin kesken on minun hankala ottaa aktiivisesti osaa. Olen hiljainen ja ennemminkin keskityn kuuntelemaan muiden mielipiteitä ja seuraamaan keskustelun etenemistä kuin muodostamaan heti omia mielipiteitäni. Usein myös olen liian hidas – jään miettimään mitä ja miten sanoisin ja sitten kun tietäisin, on tilanne ja aihe mennyt usein jo ohi. Silloin tuntuu usein erittäin raskaalta lähteä palaamaan edelliseen aiheeseen kun muut ovat jo menneet eteenpäin.

Asiakkaissa haasteena on, että olen rajannut oman kiinnostukseni aika tiukasti kolmeen asiaan — joten kiinnostus lähteä sen ulkopuolisiin asiakkaisiin on… no sitä ei tällä hetkellä ole.– rajaan paljon ”ei niin kiinnostavia” oppeja ulkopuolelle, vaikka voisin todellisuudessa hyötyä niistä opeista myös tulevaisuudessa.

Muutostoiveet

Melkein kaikki haastatteluun vastanneet henkilöt toivoivat lisää hiljaisen työn tiloja ja niiden kunnioitusta. Sen lisäksi todella moni toivoi valmentajilta yksilöiden ohjausta niin tulevaisuuden kuin Tiimiakatemian opiskeluajan pitkän linjan mietiskelyä. Valmentajan rooli on jäänyt osalle etäiseksi ja kynnys tulla heidän juttusille on korkeahko. Valmentajilta kaivattiin myös ristipölytystä ja henkilökohtaisia kehitys hetkiä. Muutama yksittäinen toive tuli liittyen vuorovaikutustilanteiden ahdistavuuteen. Toivottiin muun muassa palautekeskustelujen mahdollisuutta hoitaa kirjallisena edes osittain.

Avotoimistot on ihan kiva, mutta siinä tulee meluhaaste ongelma välillä. Itse tykkään olla sosiaalinen, kun teen ”työtä jolla on tarkoitusta” – eli ei niin kiinnostavaa hommaa, mutta kun pääsen zoneen en halua paljoa häiriöitä ja kaaosta ympärilleni. Monesti olen vain hämmentynyt enkä tiedä mitä siinä tilassa pitäisi tehdä, kun toinen puoli haluaa vain liittyä apinoimiseen ja toinen tehdä jotakin järkevää. Sitten tulee vierailija lauma. Hiljainen tila olisi kiva.

Toivoisin myös muidenkin valmentajien enemmän tutustumaan muihinkin tiimeihin kuin omaan valmennettavaansa. Ei heilläkään pitäisi olla mitään erivapauksia olla ristipölyttämättä muita tiimejä.

Mielestäni pitäisi käydä selkeästi läpi toisena vuotena viimeistään onko tiimiyrittäjät löytäneet kaikki elementit mitä voi käyttää hyväkseen Tiimiakatemiassa ja millaisia vaihtoehtoja heille on. Itselläni koulutusohjelmat ovat vielä aika pimennossa ja muutenkin hieman suurempi kuva Tiimiakatemian toiminnasta esim. ulkomailla.

Valmentajien osalta laajempia ja useammin toistuvia kehityskeskusteluja työllistymiseen ja omiin vahvuuksiin liittyen. Työkaluina voisivat omalta osaltaan toimia muun muassa taitoprofiili ja arviointipassi. Toki tässäkin on muistettava yksilön vastuu, mutta koen, ettei tästä ainakaan haittaa kenellekään olisi.

Johtopäätökset ja pohdinta

Kananen on jakanut validiteetin sisäiseen ja ulkoiseen osioon. Sisäinen validiteetti tarkoittaa oikeaa syy-seuraussuhdetta. Onko tutkija pystynyt näyttämään esittämänsä väitteet oikeiksi ja perustelemaan ratkaisun. Ulkoinen validiteetti tarkoittaa sitä, kuinka hyvin tutkimuksesta saadut tulokset pitävät paikkansa käytännössä ja populaatiossa eli ovatko yleistettäviä. Realibiteetti on luotettavuuden muoto, mikä tarkoittaa sitä, että saadaan samat tulokset, jos tutkimus uusitaan. Luotettavuutta ei voida laskea, sillä se voidaan vain arvioida.

Opinnäytetyöni tutkimuksissa käytetyn kvantitatiivisen kyselylomakkeen validiteettia voidaan pitää melko hyvänä. Kyselyn laatija Jonkman on julkaissut tutkimuksen sisältäneen kirjan ”Introvertit työpaikan hiljainen vallankumous”- kirjan vuonna 2015 eli tieto on ajanmukaista. Lisäksi testi mukailee Cainin ja useiden muiden introversio- ekstroversio- piirretestejä. On hyvä huomioida Jonkmanin referenssi. Hän on toiminut konsulttina suurissa, globaaleissa yrityksissä kuten IKEA, SAAB, Volvo IT ja Findus eli hänen maineensa on korkea ja vakuuttava. (Referensser, n.d.)

Vaikka testi ei ole tieteellisesti pätevä persoonallisuustesti, sen kykyä painottaa oikeita asioita ja saada ilmiö esille voidaan pitää tarkoitukseen nähden riittävän luotettavana. Testin väittämät ovat osittain karrikoituja eli vastaajalla ei ole mahdollisuutta vastata jotakin A- ja B- vaihtoehdon väliltä. Väittämät ovat kuitenkin suhteellisen yksinkertaisia ja arkisia, joten vastaajan on helppo samaistua väittämiin. On kuitenkin hyvä huomioida, että vastaajan omalle tulkinnalle jää aina jonkin verran tilaa. Vastaajan mielipiteen vahvuus voi vaihdella tilannekohtaisesti esimerkiksi levon tarve kiireisellä viikolla voi vaihdella hieman päivittäin. Testin luotettavuutta lisää 57 vastauskohtaa, joiden kokonaispisteet vaikuttavat lopputulokseen eli muutamalla muuttujalla ei ole suurtakaan merkitystä. Koska testi oli internetissä, sen vastauksiin voi vaikuttaa vastaajan sen hetkinen mielentila, aika ja paikka. Toisaalta kyselyn vastaaja voi valita itselleen mieleisen vastausajan ja kyselyn tarkoituksena oli vastata sen perusteella, miten yleisesti kokee tai toimii elämässä väittämän mukaan.

Tulosten yleistettävyyden kannalta vastaajaryhmä (N= 53) olisi voinut olla vielä hieman suurempi ja vastausaika olisi voinut olla pidempi. Tähän voi vaikuttaa kyselyn ”porkkanan” puuttuminen eli mitään palkintoa ei ollut. Toisaalta vaikka vastausprosentti jäi suhteelisen pieneksi (35,3 %), vastaukset antoivat kattavan kuvan. Huomion arvoista on myös se, että tuloksien viiden eri ekstroversio- introversio- piirteen välinen numeerinen ero olisi voinut olla hieman suppeampi.

Sukupuolijakauma oli suhteellisen tasainen. Naisia oli 13 % enemmän kuin miehiä. Kyselyyn vastanneista 49 % oli introvertteja tiimiyrittäjiä. Tulos tukee Cainin väittämää, että ihmisistä neljäsosasta aina puoleen on introvertteja. Tuloksen perusteella voi sanoa, että Tiimiakatemialla on introvertteja tiimiyrittäjiä eikä ihan pientä määrää vaan suhteessa lähemmäs puolet voivat olla introvertteja hallitsevana piirteenä. Tämän takia introverttien kehitystoiveet olisi hyvä ottaa huomioon oppimisympäristössä paremmin. Erityisesti ikäryhmässä 21- 23- vuotiaat introversio oli vallitseva piirre. Introverteista, miehet osoittautuivat naisia jonkin verran introvertimmiksi, mutta heidän osuus oli 13% pienempi kuin naisten, joten tämän perusteella ei sukupuolten välisestä erosta voi tehdä vahvoja johtopäätöksiä.

Kyselyn yleistettävyyteen voi vaikuttaa aiheesta annettu ennakkoinformaatio ja kulttuurissa vallitsevat arvot ja asenteet. Jos kulttuurissa arvostetaan ekstroversiota, vastauksetkin todennäköisesti heijastelevat sitä jossain määrin. Persoonallisuutta selvittävissä kyselyissä on aina mahdollista, että vastaajat vastaavat osittain ”ihanneminänsä” mukaan eli todellisen minänsä sijasta sen mukaan, millaisia he haluaisivat olla.

Yhteenvetona kvantitatiivisen tutkimuksen ulkoista validiteettia voidaan pitää hieman epäpätevänä, sillä tutkimus ei vastaa koko populaatiota (kaikkia tiimiyrittäjiä) sen sijaan sisäinen validiteetti oli pätevät ,sillä tutkimusmenetelmä mittaa sitä, mitä tuleekin mitata.

Kvalitatiivisessa sähköpostihaastattelussa tutkittiin vain introverttien tiimiyrittäjien kokemuksia, joten johtopäätösten teossa on syytä olla varovainen. Haastattelun luotettavuutta voidaan pitää kuitenkin hyvänä, sillä siinä tutkittiin sitä mitä pitikin eli haastateltiin introvertteja tiimiyrittäjiä itseään. Kokemuksien haastatteleminen tiimiyrittäjiltä itseltään oli luonnollisesti ehkä ainoa järkevä tapa. On syytä kuitenkin huomioida ja tarkastella haastattelujen vastauksia kriittisestä näkökulmasta koehenkilöiden puheen aitoutta ja totuudenmukaisuutta.Tutkimuksessa totuuden kertominen oli kuitenkin tehty mahdollisimman helpoksi, sillä introvertit koehenkilöt pääsivät kirjoittamaan ajatuksistaan puhumisen suhteen, lisäksi hastaattelujen vastauksia ei anneta sellaisenaan kolmansille osapuolille.

Vaikka kysymykset olivat suhteellisen laajoja, sieltä löytyi pääpointit, jotka toistuivat miltei jokaisessa haastattelupaperissa. Voidaan sanoa, että vastauksia saatiin niihin kysymyksiin, joihin haluttiinkin. Kysymyksiä suunnitellessa oli haastavaa lähteä rajaamaan kysymyksiä, sillä mitään ennakkotietoa introverttien tiimiyrittäjien kokemuksista ei ole olemassa.

Reliabiliteettia eli tutkimuksen toistettavuutta on tässä̈ tapauksessa hieman vaikea arvioida. Oletettavasti samojen kysymysten esittäminen samalla tavalla ja ominaisuuksiltaan samankaltaiselle ryhmälle antaisi ainakin samansuuntaisia vastauksia. Toisaalta Kananen painottaa ettei tutkimusta voida toistaa, sillä tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää joukon ajatuksia ja se on ollut aikaan ja paikkaan sidonnainen.

Sähköpostihaastattelun otanta oli erittäin hyvä, sillä vastausprosentti oli 61,5 %. Yllättävää oli se, että miehiä vastasi enemmän kuin naisia. Jäin pohtimaan introverttien tiimiyrittäjien kokemuksien yleistämistä. Mielestäni haastattelu antaa osviittaa kaikkien introverttien kokemuksista, mutta sitä ei voida yleistää, sillä kaikista ikäryhmistä ei ollut tasaisesti vastaajia. 62,5 % vastanneista oli 21-23- vuotiaita. Toisaalta suurin osa tiimiyrittäjistä on kyseinen ikäryhmä edustajia. Haastateltavien testitulosten skaala oli +11- +35 mikä itsessään on kattava otos erilaisia introvertteja. Toisaalta, jotta olisi saatu mahdollisimman yleistettävä tulos , olisi pitänyt tutkia myös ekstroverttien tiimiyrittäjien kokemukset ja vertailla niitä keskenään. Toisaalta on syytä muistaa, ettei tutkimuksen luonne ollut vertaileva, vaan pyrittiin selvittämään introversion koettu vaikutus ja ilmeneminen.

Haastattelun antamia tuloksia voitaisiin hyödyntää tietoa suuresta määrästä introversiota vallitsevana piirteenä omaavista tiimiyrittäjistä. Esimerkiksi tilaratkaisuissa voitaisiin suosia rauhallisempia alueita ja tehdä selkeät pelisäännöt hiljaisentyön tiloille. Kenties seuraavissa tiloissa voitaisiin panostaa hiljaisentyön tiloissa. Lisäksi introverttien tiimiyrittäjien henkilökohtaisen valmennuksen tarpeeseen olisi hyvä paneutua. Onko valmentajilla resursseja tarjota henkilökohtaista sparrausta ja pitkänlinjan tavoitteita. Oppiminen on Tiimiakatemian tärkein tavoite ja siitä syystä on hyvä pohtia näiden tutkimustulosten varjolla muutoksia introverttien tiimiyrittäjien oppimisen tukemiseksi. On tärkeää saada jokainen tiimiyrittäjä omalle pelipaikalle.

HUOMIO! Opinnäytetyön kirjoittaja suosittelee tekemään opinnäytetyön tyylillä millä hyvänsä ajoissa, sillä pitkittämällä prosessi ei helpotu yhtään. Yritä itsesi ja kirjoita jotain 😉

 

Opari quote

Tagit: , , , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!