Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mihin suuntaan?

Kirjoitettu 26.09.17
Esseen kirjoittaja: Jori Heikkinen
Kirjapisteet: 3
Kirja: The Success Principle
Kirjan kirjoittaja: Jack Canfield
Kategoriat: 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.6. Yrittäjyyden käsikirjat, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

Mihin suuntaan?, 5.0 out of 5 based on 2 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)

 

Unelmat, visio ja suunnitelmat niiden saavuttamiseksi ovat muodostuneet tässä syksyn aikana akatemialaisen suurimmaksi kysymykseksi. Niiden kirkastaminen ja muuntaminen tarkasteltavaan ja mitattavaan muotoon on tällaiselle go with the flow-kaverille suuri haaste. Miksi nähdä niin paljon vaivaa sen eteen, että tietää mitä tapahtuu vuoden tai vaikka 10 vuoden päästä, kun asiat on tapahtuneet tavalla tai toisella tähänkin mennessä. Mutta miten asiat olisivat menneet, jos suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus olisi ollut läsnä ja kirkkaana mielessä jokaisena aamuna herätessä ja jokaisena iltana nukkumaan mennessä? Tätä olen itselleni pyrkinyt iskostamaan, sillä go with the flow-asenne ajaa herkästi myös alisuorittajan rooliin. Ja itseäni jossain määrin sellaisena myöskin pidän, ainakin työuran osalta.

 

Kun olen tätä lähtenyt purkamaan, on tapetilla olleet ensimmäisenä omat arvot ja se mistä itseasiassa nautin. Olen tähän mennessä varmaan jokaisessa esseessä maininnut, että urheilua on tullut harrastettua enemmän ja vähemmän tosissaan koko ikä, joten mainitaan se nyt tässäkin. Elämänkatsomus kun itselläni jollain tavalla myöskin joukkueurheilusta kumpuaa. On ollut aina selvää, että motivaationi ei missään nimessä synny yksilötyöstä tai yksilösuorittamisesta, eli siis käytännössä, jos vastaan saavutettavista asioista vain itselleni, ei tuloksia yleensä synny. Tarvitsen siis ympärilleni ryhmän, tiimin. Suurimman motivaation itselleni tuo se, että pystyn omalla tekemiselläni edistämään juuri tämän ryhmän tekemistä ja juhlimaan ryhmän saavutuksia ryhmän kanssa, en niinkään omia saavutuksiani. Parin vuoden yrittäjyysopiskelulla on ollut kyllä valtava vaikutus omaan asenteeseeni yrittäjyyteen ja varsinkin kesän mittainen yrittäjämäinen työskentely vaikutti valtavasti siihen, miten näen yrittäjyyden versus normaali palkkatyöläisyyden. Jos suunnitelmat olivat ennen akatemiaa päivätyö 100 ja yrittäjyys 0, on samat prosentit nykyään suhteella 60-40. Yrittäjyyden tuoma vapaus toimia parhaaksi näkemällään tavalla, verraten siihen, että pyritään omilla toimilla pelkästään tähtäämään siihen mitä pomomme meiltä odottaa, on suurin paino tässä vaakakupissa, kuin myös se, että yrittäjänä päätät tasan tarkkaan, kenen kanssa haluat työskennellä, ja milloin.

 

Ehkä jonkinlaisena tulevaisuuden visiona itselleni on päästä tekemään itseäni kiinnostavia töitä huipputiimillä, minkä ensimmäisenä steppinä on varmasti löytää se itseäni kiinnostava työ tai muodostaa se huipputiimi. Käytännön läheinen lähestyminen on muotoutunut ehkä sopivimmaksi etenemismuodoksi sitä omaa juttua etsiessä eli tekee vain mikä sillä hetkellä kiinnostaa tai mihin sillä hetkellä veri vetää. Akatemia kupla on kuitenkin jo pikkuhiljaa, jos nyt ei puhkeamassa, niin ainakin kupla paistaa jo läpi, joten siinä mielessä, vaikka asioiden kiirehtiminen ei ole omiin tapoihini kuulunut koskaan, on ehkä kuitenkin aika alkaa kiihdyttää tahtia ja asioiden kokeilua, jotta kun kupla lopulta puhkeaa, ei jää tyhjän päälle.

 

Jarruina omalle tekemiselleni tällä käytännön kautta lähestymisellä on suurimpana puhelin kammo, tai ahdistus tai millä sitä nyt ikinä tahtoo kutsuakaan. Ensikontaktin luonti ja jään rikkominen mahdollisen asiakkaan kanssa tuntuu mahdottomalta ajatukselta eikä siitä blokista tahdo päästä oikein eroon koska kynnys on niin korkea. Siksi pidän LinkedInin aktivoimista nimenomaan tähän uusasiakashankintaan loistavana työkaluna, koska siellä ideaalitilanteessa pääsee jo käynnissä olevaan keskusteluun mukaan, ja mahdollisesti omilla mielipiteillään herättää asiakaspotentiaalin mielenkiinnon. Totta kai ainakin perinteisemmät yrittäjät arvostavat enemmän puhelinsoittoja korkeammalle nettiviestittelyyn verrattuna, mutta olen päättänyt pyrkiä tästä kontaktinluomistuskasta eroon pienemmän kynnyksen portaalin, eli LinkedInin kautta.

Eipä tämä kuitenkaan ainoa jarru edistyksen tai etenemisen tiellä ole. Vaikka omassa asenteessani on tapahtunut näiden parin vuoden aikana valtava harppaus, on edelleen tietyt asennevammat läsnä arjessa. Jossain määrin pieni negatiivinen suhtautuminen omiin palveluihimme ja usko niiden houkuttelevuuteen yrityskentässä vaikuttaa myös osaltaan tähän ensikontaktin ottamiseen. Mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että tiettyjen asioiden kiirehtiminen ei ole tähänkään mennessä johtanut muutokseen käyttäytymisessä, joten on myös annettava itselleen aikaa sille muutokselle. Mutta toisaalta itselleen valehtelu töistä ja niiden teon tehokkuudesta on myös asia mihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä jos yrittäjäksi meinaa, ei tällä nykyisellä tahdilla pysty itseään elättämään.

 

Monesti kuulee sanottavan, että suhtautuminen epäonnistumisiin on erottava tekijä huipputekijöiden ja tekijöiden välillä. Huiput eivät välttämättä koe epäonnistumisen tunnetta lainkaan, sillä heille tapahtuneesta saatu oppi on suuremmassa roolissa kuin suunnitelman vastaisesti mennyt tapahtuma. Helppoja vertauksia löytyy jälleen urheilumaailmasta. Mitä tapahtuu hutilyönnin jälkeisellä lyöntivuorolla? Usein tämä ominaisuus paranee kokemuksen myötä, mutta pystyykö sitä hoputtamaan?

 

Mikään asia ei koskaan mene täysin niin kuin on suunniteltu mikä on pelkästään hyvä asia, mutta haluttua lopputulosta kohden on helpompi tähdätä, jos a) tietää mitä kohti on isossa kuvassa menossa ja b) tietää mitä se vaatii. Myös palaset mistä suunta muodostuu ovat moninaiset ja juuri tämä itse arvostamani seura, ryhmä tai tiimi on se mihin pystyy vaikuttamaan ja oikeilla valinnoilla pystytään siitä puristamaan aina parempi lopputulos kuin mihin itse pystyisin yksinäni. Oleskelemalla itseä viisaampien seurassa on parhaita tapoja kehittyä, kun taas tyhmempien seurassa olet pelkästään antava osapuoli, et koskaan saava. Itselleni on muodostunut useitakin ääneen sanomattomia ”mentori”-suhteita lähipiirini kanssa ja juuri niiden suhteiden haastaminen pitää oman mielen virkeänä ja kirkastaa omia tavoitteita ja tähtäimiä, sekä tekee itsestään arvokkaamman myöskin heille. Lisäksi tuon epäonnistumisnäkökulman kääntämällä päälaelleen siten, että mitä jos… Kun ei kääntäisikään aina täysin kelkkaansa ”epäonnistumisen” jälkeen, vaan kokeilisikin uutta keinoa saman päämäärän saavuttamiseksi. Mitä saavuttaisi?

 

Oman suunnan löytäminen ja tavoitteiden myöskin pitemmälle aikavälille on itselleni lähitulevaisuuden haaste ja projekti. Luulen kuitenkin, että ilman tekemistä ja pelkästään pään sisällä märehtimällä ei meikäläisen kaaliin saa kirkastettua mitään, vaan vaaditaan tekoja; fyysisiä tekoja, jolla joko löydetään se oikea suunta tai karsitaan vääriä suuntia. Aktiivinen etsintä ja tutkiminen menee kuitenkin kiirehtimisen edelle tämänkin asian suhteen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!