Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Mikä motivoi?

Kirjoitettu 24.03.18
Esseen kirjoittaja: Neea-Eveliina Mäkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Draivi - Voiko sisäistä motivaatiota johtaa?
Kirjan kirjoittaja: Frank Martela & Karoliina Jarenko
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lähdin lukemaan tätä kirjaa, osittain ihmisten suosituksista ja osittain omasta mielenkiinnostani. Luulin, että olen huono motivoimaan muita, koska oma motivaatiotasoni ei pysy korkealla kauhean kauaa. Tarvitsen yleensä vain pienen ärsykkeen innostukseni kadottamiseen, jonka jälkeen minuakin on enää vaikea innostaa. Tämä kirja auttoi minua ymmärtämään, mistä on kyse.

 

Motivaatiota on kahdenlaista; on sisäistä ja ulkoista motivaatiota. Sisäinen motivaatio voidaan vielä jakaa kahteen osaan: sisäistettyyn ja sisäsyntyiseen motivaatioon. Sisäistetty motivaatio on tekemisen arvokkuutta, sitä, kun tekee asioita, koska ne vastaavat omaa arvomaailmaa ja tuntuvat itsestä tärkeiksi. Sisäsyntyinen motivaatio on puolestaan tekemisen kiinnostavuutta, innostavuutta ja kiehtovuutta. Sisäsyntyinen motivaatio on sitä palavaa halua tehdä asioita. Vaikka molemmat, sisäsyntyinen ja sisäistetty motivaatio kumpuaa omasta itsestä ja saavat tekemisestä mielekkäämpää, näen niiden välillä selkeän eron. Sisäistetty motivaatio on mielestäni, ainakin jossain määrin opittua. Ihmisen arvomaailma koostuu astioista, mitä hän näkee ja kokee, missä hän elää. Ja kaikki nuo asiat eivät todellakaan ole yksilön mielivaltaisesti päätettävissä.

 

Sisäisen motivaation lisäksi, on myös ulkoista motivaatiota, joka niin ikään jakautuu kahteen osaan: ulkoiseen kontrolliin ja sisäänotettuun kontrolliin. Ulkoinen kontrolli käsittää perinteisen keppi-porkkana –konseptin, uhkailun ja lahjonnan. Ulkoisessa kontrollissa on aina joku ulkopuolinen tekijä tuottamassa motivaatiota. Sisäänotettu motivaatio on edelleen itsensä pakottamista, mutta tällä kertaa henkilökohtaisista syistä. Syinä voivat olla häpeänpelko, itseruoskinta tai syyllisyys. Näen taas, että sisäänotettu motivaatio on opittua käytöstä, niin kuin sisäistetty motivaatio. Yhteiskunnan normeja kunnioittavana ja mahdollisen ”kunnolliseksi” kasvatettuna henkilönä, tämä herättää minussa joitain kysymyksiä.

 

Onko sisäistetty motivaatio vain hyvin sisään ajettua sisäänotettua motivaatiota? Jos sinulle kasvatuksessa luotu vahva arvopohja, jonka allekirjoitat (tai et osaa kyseenalaistaa), kuinka hyvin se toimii motivaattorina?

 

Luettuani tämän kirjan käsitteistöä ja sen tapaa jaotella omaa motivaatiota, tunnistan pääasiallisen toimintani selkeästi kahdesta kategoriasta. Teen paljon asioita periaatteesta ja koska näen, että niin tekeminen on oikein. Nyt kuitenkin rupesin vahvasti kyseenalaistamaan sitä, kenen päätöksiä nämä oikeasti ovat. Kasvoin aika tiukassa kurissa, jossa minulle aina hyvin selkeästi perusteltiin, mikä on oikein, mikä väärin ja kuinka minun tulee toimia. Arvostan äitiäni todella paljon ja koen, että hän kasvatti minut kunnolliseksi, mietin kuitenkin aina, mitä tekisin eri tavoin, jos vierelläni ei olisi aina seissyt niin vahvaa moraalia ja vastausten antajaa. Tekisinkö enemmän asioita, koska pidän niistä ja vähemmän asioita, koska niitä kuuluu tehdä? Eli missä menee raja sisäistetyllä motivaatiolla ja sisäänotetulla motivaatiolla? Martela ja Jarenko antavat vahvan kuvan siitä, että sisäiset motivaatiotekijät ovat ”parempia” ja toimivampia, mutta itse en näe kauheasti eroa näillä kahdella. Itse ainakin tunnen syyllisyyttä, jos teen jotain omaan arvomaailmaani kuulumatonta, jolloin näen arvomaailman niin rankaisuna, kuin motivaattorina.

 

Jotta ei taisteltaisi pelkästään kirjaa ja sen termistöä vastaan, haluan paneutua enemmän itse arvomaailmaan ja periaatteisiin, koska ne nyt vaikuttavat olevan omat pääasialliset motivaattorini (eivätkä ne juuri sellaisenaan toimi). Uskon, että tällä hetkellä omat toimintani perustuu vahvasti, muilta oppimaani käytökseen. Ennen sain toruja, jos jätin asioita tekemättä, enää minua ei ole kukaan torumassa, mutta nyt ruoskin itse itseäni. Se on aika opittu kaava ja tajusin, että siitä kun oppisin pois, pystyisin varmaankin näkemään toimintani hyvät puolet helpommin. Minulla on myös aika korkea rima onnistumisen tunteen kokemiseksi, jolloin itseni ruoskiminen on minulle luontevampaa ja yleisempää. Kirjan mukaan, kyvykkyyden tunteminen on yksi vahvimmista ihmisen motivaatiotekijöistä. Haluan olla mahdollisimman aikaansaava, jotta voin olla tyytyväinen itseeni. En kuitenkaan aina selvennä itselleni, mitä tuo tarkoittaa, jolloin epäonnistuminen on lähes taattua. Ja kun kirkastan tavoitteeni, ne ovat usein haastavia saavuttaa, sekä tarkan deadlinen päässä. Tässä taas avaimet itsensä ruoskinnalle ja ulkoisten motivaattorien asettamiselle.

 

More of what makes you happy

Olen tullut siihen tulokseen, että teen aivan liian vähän itseäni oikeasti kiinnostavia ja innostavia asioita. Melkein kaikki asiat, mihin käytän aikani, ovat joko työjuttuja ja opintoihin liittyviä asioita. Loppu tyhjästä ajasta täyttyy aivojen turhalla viriketoiminnalla (YouTube, Facebook, some). Jos minulla olisi oikeasti koukuttavaa (mahdollisesti myös kehittävää) vapaa-ajan tekemistä, tarve tehdä ”pakolliset työt” pois alta olisi suurempi, koska halu tehdä kivoja asioita kasvaisi. Työkin voi tietysti olla, ja suuren osan ajasta onkin, hauskaa ja mielekästä, mutta siihen aina kuuluu niitä ei niin kivojakin asioita, jotka on pakko tehdä. Kuitenkin kivoja asioita pitäisi olla enemmän kuin pakollisia ja tässä minulla meinaa mennä vähän vihkoon. Enemmän pitäisi tehdä kivoja asioita, löytää/herättää se oma intohimo ja seurata sitä. Positiivisuus seuraa onnellisuutta, tylsyys johtaa negatiivisuuteen ja haluan elämääni lisää posia.

 

Iskut ja ohjeet tulevaan

 

  1. Käytän liikaa oikeiden asioiden negatiivisia puolia motivaatiotekijöinä, miksi mennä varjoon, jos voi olla auringossa.
  2. Hommaa harrastus. Jos vapaa-aika on oikeasti mielekästä, työt haluaa hoitaa pois alta ajoissa.
  3. Älä luovu deadlineista, (koska ne toimii) mutta tee niistä fiksumpia ja tee niitä tasaisesti. Välipysäkeillä on yhtä paljon painoarvoa, kuin päämäärällä.
  4. Enemmän posia! Jos jokin asia tai ihminen ei tuota minulle iloa ja minulla on varaa lynkata se, tee niin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!