Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miksi antaa, kun voi ottaa?

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Työpaikoilla, sekä kaikkialla maailmassa olevien ihmisiä voi Grantin mukaan (2013) jaotella tekemistensä tarkoitusperän mukaan karkeasti kolmeen osaan: ottajiin, tasapainottelijoihin ja antajiin: ottaja tekee asioita vain saadakseen enemmän kuin antaa, tasapainottelija pyrkii varmistamaan aina saavansa yhtä paljon kuin antaa, kun antaja puolestaan antaa ilman että odottaa vastapalvelusta.

Minne kategoriaan sinä koet kuuluvasi? Entä koetko työelämässä ottajien ja tasapainoilijoiden olevan niitä, jotka menestyvät ja toimivat fiksusti? Helposti tulee ajateltua, että antajat ovat niitä, jotka jäävät menestyksen häntäpäähän kynnysmatoiksi, joista ottajat ja tasapainottelijat vain hyötyvät. Tämä on Grantin tutkimuksien mukaan kyllä osa kokonaisuutta – menestyksen häntäpäässä on antajia. Toinen osa kokonaisuutta on kuitenkin se, että myös kirkkaimmassa kärjessä olevat henkilöt ovat antajia. Miksi? Ja mikä heidät sitten erottaa toisistaan?

Itse olen viimeaikaisten kokemuksien perusteella kokenut olevani antaja. En väitä tätä siksi, että kuulostaisin vain tässä esseessä nyt jotenkin hyvältä, vaan seuraavista syistä. Olen toiminut viimeisenä vuotena tiimiliiderinä, jonka aikana olen huomannut käyttäväni ison osan ajastani tiimin kehittämiseen tai muiden auttamiseen aina kun voin. Lopputuloksena on ollut tehokkuuden laskeminen, joka valastui minulle viimeisimmässä kehitykseskustelussa valmentajamme Anun kanssa.

Toinen esimerkki on toisesta roolistani, Tiimiakatemian kansainvälisyysvastaavana. Kun olen ottanut vastaan ulkomaalaisia vieraita ja esitellyt heille meidän metodeita, tiloja ja ihmisiämme, heissä on selkeästi syttynyt palo ja innostus. Itsestäni olen huomannut, että tämän palon ja innostuksen herättäminen riittäisi minulle oikeastaan kokonaan palkaksi.

Miksi antajat ovat huipulla?

Kaikki nämä kolme tyyppiä: ottajat, tasapainottelijat ja antajat voivat menestyä – antajilla erityislaatuista on kuitenkin se, että kun he menestyvät, menestys leviää laajalle, monet muutkin voittavat ja iloitsevat antajan voittamisesta. Heidän verkostonsa ovat erityislaatuisia niin koon kuin laadun puolesta ottajiin ja tasapainottelijoihin verrattuna.

Tiukan vastavuoroisuuden epäedulliset aspektit saattavat vaikuttaa rajoittavasti sekä ottajien että tasapainottelijoiden verkoston laatuun (manipuloitu olo, vastapalveluksena vuoksi palveluksen teko) ja laajuuteen (rajoittuu vain niihin joilta olettaa saavan apua). Sen sijaan antajien verkosto vain kasvaa kasvamistaan joka suuntiin, koska he eivät rajoita sitä tämänkaltaisilla kriteereillä. Jonkinasteisia rajoitteita toki on hyvä asettaa, mutta ne liittyvät huipulla ja pohjalla olevien antjien eroon, josta kerron myöhemmin tässä tekstissä.

Verkostojen laadun suurimman eron voimme todeta käytännön esimerkin kautta: kuvitellaan tilanne, että sinulla tulee yhteydenotto vuosien jälkeen ottajalta, tasapainoilijalta tai antajalta. Jokaisen eri persoonan yhteydenotosta reaktiosi ovat todennäköisesti hyvin erilaiset, eikö? Ne voisivat olla esimerkiksi seuraavat:

– Ottaja: Reaktio jos edes päätät vastata: ”Eikai taas, mitenköhän hän yrittää tällä kertaa hyötyä minusta”
– Tasapainottelija: Pieni epäilys siitä, että esitetyllä asialla on taka-ajatus: ”Jaahas, mitähän hän tällä kertaa haluaa sitten minulta vastalahjaksi”

– Antaja: Olet iloinen kuullessasi hänestä: ”Miten kiva että hän otti yhteyttä, mitenköhän hänellä menee?”

Tässä vaiheessa verkostoituessani ei siis kannata liikaa rajoittua siihen, keneltä voisin saada jotain tai kuka voisi antaa minulle saman verran kuin annan heille – etenkin kun verkostoni ovat vielä niin pienet. Oleellisempaa on kenelle voin tarjota osaamistani esimerkiksi tiimityöskentelyn kehittämisessä tai innovoimisessa koko tiimin voimalla. Tietysti tärkeää on miettiä mille toimialalle haluan suunnata ja mikä kiinnostaa, mutta ei annan sen kuitenkaan liikaa rajoittaa, jos tarjoamani apu voi olla heille hyödyllistä.

Mikä sitten niiden eniten ja vähiten menestyneiden (antajien) ero oikein on?

Seuraavaksi pääsemme käsiksi aiemmin mainitsemiini asioihin, joilla antamista kannattaa kuitenkin jollain asteella arvioida/tarvittaessa rajoittaa. Näiden arviointien avulla Grant mielestään pystyi erottamaan mikä on menestyneimpien ja vähiten menestyneiden (eri antajaluokkien välilä) toiminnassa oleva ero. Se kiteytyi kolme kysymyksen esittämiseen:

1. Miksi? – Jos antajat antavat siksi, että haluavat ja kokevat ihmisen tärkeäksi, saivat he auttamisesta energiaa. Puolestaan jos he tekivät sen siksi että heidän täytyy tai se on heidän työtään – tilanne oli päinvastainen ja johti helposti burnouttiin.

2. Milloin? – Tärkeää erotella milloin antaa aikaa itselleen ja milloin jakaa sitä muille. Viisasta on asettaa itselleen ”no giving time”, jolloin keskittyy omiin asioihin ja muina aikoina voi sitten auttaa muita. Tällöin tehokkuus nousee ja myös itselleen tärkeät asiat etenevät. Toinen aikaan sidottu asia on, kun tutkimuksessa kokeiltiin eroa viiden satunnaisen viikon aikana suoritetun ystävällisen teon, ja viiden peräkkäisen ystävällisen teon eroja. Ne jotka tekivät viisi peräkkäistä ystävällistä tekoa kokivat huomattavasti enemmän onnellisuutta ja merkityksellisyyttä.

3. Kenelle? – Meidän täytyy tunnistaa ottajat – Grantin kolme eri keinoa tunnistamiseen:

  • – Kun puhutaan menestymisestä, puhuu paljon sanoilla ”I & ME” kun antajat puolestaan ”WE & US”
  • Erittäin turhamaiset, ylihyvältä näyttävät profiilikuvat sosiaalisessa mediassa
  • Käyttäytyvät ylä- ja alapuolella olevia ihmisiä kohtaan hyvin erilailla: Hollantilainen sanaparsi – ”yläpuolella olevia kurkotellaan suutelemaan, alapuolella olevia potkitaan” he ovat nöyriä ja alistuvia itseään yläpuolella oleville ihmisille – heistä kuoriutuu teeskentelijöitä koska haluavat tulla tärkeiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten ihailemiksi.

Mielenkiintoinen huomio näissä kuitenkin oli se, että Adam Grant ei maininnut ystävällisyydestä tai epäystävällisyydestä, koska ottajat ovat hyviä esittäjiä ja antajilla voi olla välillä huonoja päiviä.

Kaiken kaikkiaaan antaminen ilman siitä kirjan pitämistä on siis tärkeää ja kannattavaa, mutta estääkseen burnoutin tai sen, että joku pyrkii vain hyötymään sinusta – kysy aina nämä kolme kysymystä: Miksi, Milloin, Kenelle?

Kaiken kaikkiaan näillä työkaluilla on hyvä edetä hyvillä mielin eteenpäin muita auttaen, kuitenkin rakentavalla tavalla. Siten ettei burnoutti, tai minusta vain hyötyä yrittävät ihmiset pääse yllättämään kysymällä itseltäni nuo kolme kysymystä: Miksi, Milloin ja Kenelle? Aion myös tehdä ja miksei teetätttää koko tiimillä testin giveandtake.com ja hyödyntää lisää vastasuoroisuuden kehittämisen työkaluja osoitteesta humanxnetworks.com

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!