Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miksi feminismistä puhuminen ärsyttää?

Kirjoitettu 09.05.20
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Näkymättömät naiset – näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille
Kirjan kirjoittaja: Caroline Criado-Perez
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 9. YPK:n ulkopuoliset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Näkymättömät naiset – näin tilastot paljastavat miten maailma on suunniteltu miehille

En tiedä saako tällaisista kirjoista kirjapisteitä, mutta minuapa ei kiinnosta.

Pohjustuksena miksi kuuntelin tämän kirjan ja miksi haluan kirjoittaa tästä esseen. Liikemaailma ei elä tyhjiössä vaan nykyisessä yhteiskunnassamme. Ymmärtämällä maailmaa ja yhteiskuntaa voi saada etumatkaa. Myöskin pitää saada antautua intohimoilleen. Miten voisin akatemialla hyödyntää tätä intohimoani.

Olen aina ollut kiinnostunut sukupuoli rooleista ja miten yhteiskunnassa nähdään nainen tai mies. Hain ensimmäisenä vuonna opiskelemaan sosiologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Menetin mehut haussa, koska en ole kovinkaan analyyttinen ja koin, että masennun kun luen kuinka paska maailma on. Haluan muuttaa maailmaa toimimalla en tutkimalla.

Asioita joita olen elämäni aikana pohtinut:

  • Miksi koulussa käytetään niin vähän esimerkkejä naisista?
  • En ole koulussa kuullut yhdestäkään nais filosofista.
  • Eivätkö naiset osaa ajatella vai miksi heidän ajatuksiaan ei opeteta?
  • Historian kirjoissa naiset ohitetaan koko historiasta, kertomalla vain, että juu ei naisilla ollut oikeuksia niin eipä heistä ole mitään mainittavaa. Miksi naisten arkinen elämä ei ole ollut yhtä tärkeää. On vaikea samaistua jos et kuule mitään omasta sukupuolestasi. En hyväksy vastausta, että kun ei naiset saanut tai osanneet. Meitä ei ole vain kiinnostanut tutkia tai rahoittaa sen tutkimista.
  • Miksi naisten taudit on useammin vain selittämättömiä ja kroonisia?
  • Meille opetetaan, että naisella ei ole merkitystä kun hän vanhenee, miksi?
  • Miksi se, että edes pohtii näitä asioita aiheuttaa hermostumista ja suuttumista?

 

Haluan pureutua osaan näihin ajatuksista enemmän.

Jos edes ilmaisee ja kysyy kysymyksiä, jotka haastavat nykyistä maailman kuvaa naisista ja miehistä vastaan otto on usein vihamielinen, miksi? Jos puhun tilastoon pohjautuvasta tiedosta, siitä on todella vaikea puhua neutraalisti. Porukka pillastuu helposti heti kun pohtii edes naisia ja miehiä. Tämä tekee asiasta vaikean keskustella neutraalisti.

Asetelma on usein nopeasti me vastaan te, eikä se edistä mitään. Miksi ei voida olla, että sulla on paskaa, mulla on paskaa, tehdään yhdessä tästä maailmasta parempi paikka kaikille.

Usein tuntuu, että keskustelu yritetään heti hiljentää tai henkilö tuhota. Miksi on niin vaarallista ja hirveää edes kysyä ja miettiä näitä asioita.

Miksi ihminen pelkää muutosta tai erilaisuutta?

Feminismi yritetään aatteena kaapata johonkin mitä se ei oikeasti ole ollut. Totta kai silläkin on vihamielisiä edustajia, jotka eivät lopulta aja kenenkään etuja, niin kuin on kaikissa aatteissa.  Feminismissäkin on eri koulukuntia.

Mutta minulle feminismi on aina edustanut sitä, että kaikilla meillä on arvoa ja saamme olla hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Saat olla super naisellinen, miehekäs ja jotain siltä väliltä, mutta olet silti hyvä.

Vapaus olla normista erilainen ja silti täysin hyvä, kaikkien ei tarvitse mahtua samaan ahtaaseen muottiin. Mutta jos tykkäät sukupuoli rooleista, löydät varmasti myös kumppanin, joka diggaa myös niistä, joten mikäpä siinä. Ainut asia mitä pyydän, on vapaus.

Rakastan itsevarmoja miehiä. Ketkä ovat sinuna feminiinisen puolensa kanssa. Uskon siihen, että ihminen on ying ja yang ja ei ole kokonainen ennen kun hyväksyy kaikki puolensa. Ei pelkää feminiinistä puoltaan, vaan kohtaa senkin puolen itsesään. Jos ei löydä henkistä tasapainoa on epätasapainossa. Toivon, että naiselliset piirteet, kuten tuntea ja näyttää tunteet saisi olla ihan ookoo. On sairasta ajatella, että pitäisi olla tunteeton ja jos näyttää tunteet olisi heikko.

Painin pitkään oman identiteettini kanssa.

Minua on varhaisaikuisena kehuttu hirveästi ulkonäöstäni ja se sai minut kasvamaan epätasapainoon itseni kanssa. Ulkonäkö sai identiteetissäni liian ison roolin. Oliko minussa muuta hyvää kuin se, että olin nätti heinähattu. Kuka minä olisin jos olisin standardien mukaan ”ruma”, mitä minulle tapahtuu sitten kun en ole enää söpö ja villi kesähippi? Olenko silti vielä hyvä? Onko minulla arvoa?

On vaarallista kasvattaa lapsi kehumalla pelkästään hänen ulkonäköään. Silloin sitä oppii saamaan hyväksyntää vain ulkonäöllään. Se ei ole tervettä mielenterveydelle. Vaihtoperheeni äidin äiti oli todella kaunis viisissäkymmenissä oleva nainen. Hän oli jäänyt kauneuden vangiksi. Hänelle oli todella tärkeää olla kaunis ja nuori. Häntä oltiin pidetty nuoruudessaan koulun kauneimpana ja siitä oli muodostunut osa hänen identiteettiään.

Mitä hän oli enää, kun ei sopinut yhteiskunnan mielikuvaan kauneudesta? Hän vanheni ja vertaili itseään meihin teini-ikäisiin tyttöihin. Hänellä oli syömishäiriö ja kävi ottamassa silikonirinnat, mutta sekään ei saanut häntä hyväksymään itseään. Emme saaneet ottaa kuvia hänen kanssaan ja hän arvosteli aina meidänkin ulkonäköä. Sain kuulla, että meidät oli valittu perheeseenkin hymyn ja ulkonäön perusteella. Ei meidän hakemuksia ollut edes luettu.

Olen vasta 24-vuotias, mutta huomasin, että aloin pelätä kauneuteni menettämistä. En kelpaa enää kun en ole neitseellisen näköinen teini. Tiesin kuinka sairaita ajatukseni olivat. Mutta ajatukseni tulivat ympäriltäni.

Pysähdyin miettimään, että mitähän vittua?

Haluan löytää mielenrauhan itsestäni ja oppia tykkäämään itsestäni muun kuin ulkonäön vuoksi. Ulkonäöstä saa tietty nauttia ja ottaa kaikki ilo irti, mutta muistaa antaa arvoa muillekin ominaisuuksilleen. En haluan joutua häpeämään ikääni tai ryppyjäni. Aion nauttia itsestäni, kun tissini roikkuvat ja en näe mitään kurttujeni alta.

On taianomaista saada olla hengissä ja olisi julmaa käyttää elämä siihen, että itkee kun ei ole enää nuori. Haluan elää täysin rinnoin. Silloin kun ne ovat nuoret ketunnokat ja silloinkin kun ne ovat tyhjät nahkatassut. Saan silti olla elossa, maalata, rakastaa ja tuntea.

En halua antaa ulkopuolisille valtaa määrätä olenko hyvä vai en. Minä määrään olenko hyvä näin vai en. Kukaan ei voi romuttaa itsetuntoani sen takia, että haukkuu minua vanhaksi, koska se ei ole haukkuma sana. Olen saanut elää näinkin vanhaksi ja elämä on ollut ihan vitun hyvää. En jaksa odottaa, mitä kaikkea on vielä edessä. Jos kuolen huomenna hyväksyn senkin. Elämä on ihmeellistä, kuin kirsikankukka. Elämä on kaunista, koska olemme vain kerran lapsia, teinejä, nuoria, aikuisia, vanhempia, keski-ikäisiä, vanhoja ja senioreita.

Kirja ei käsitellyt ihan suoraan näitä ajatuksia. Kirja pyytää vain saada dataa naisista. Minusta se ei ole paljoa pyydetty.

 

 

 

 

 

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!