Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, me, dialogi

Kirjoitettu 10.12.15
Esseen kirjoittaja: Olli Leikas
Kirjapisteet: 3
Kirja: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Kirjan kirjoittaja: William Isaacs
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.2. Oppimisen taidot ja työkalut, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
Sisällys
Mikä tekee hyvästä dialogista erityisen?
Miksi dialogi on haastava oppimismuoto?
Avainasioita dialogin etenemisen kannalta
Lopuksi

 

Mikä tekee hyvästä dialogista erityisen?

Moni tiimiakatemialainen (lue: jotakuinkin kaikki) on joutunut kohtaamaan sen vaikeuden, kun useamman ihmisen väliset keskustelut eivät tunnu johtavan mihinkään. Sitä se monesti myös onkin, sillä meidän on valtava tarve saada oma tahtomme läpi, koska se edustaa meille oikeata ja hyvää lähestymistapaa. On rasittavaa huomata aina kerta toisensa jälkeen, että se ei ole sama kaikilla ja joutuu tekemään kompromisseja sekä tyytymään mahdollisesti johonkin parempaan vaihtoehtoon.

Tyytymään parempaan? Jep, luit oikein. Koska siihen tulokseen keskustelu todennäköisesti tulee johtamaan, jos kaikki muut, paitsi minä itse, ovat valmiita kuuntelemaan jokaisen puheenvuoron, prosessoimaan toisten esittämiä ajatuksia ennen kuin itse avaa suunsa, sekä puhuessaan pyrkii joko rakentamaan aiemman päälle tai esittämään tarkentavia kysymyksiä.

Siinä loppujen lopuksi onkin kaiken avain: dialogi on työkalu ryhmälle ihmisiä, tiimille, jotka tavoittelevat tietämystä yli yksilön rajoitteiden. Yhdessä ajattelussa on voimaa, koska kun kaikki ovat keskustelussa läsnä, niin yksilöille avautuu kanava niin moneen näkökulmaan kuin osallistuvia ihmisiä vain suinkin on.

 

Miksi dialogi on haastava oppimismuoto?

Oppimismuoto? Juu, kyllä se on yksi oppimismuotokin. Dialogin yksi kantavista kulmakivistä on se, että ihmiset alkavat haastamaan omaa ajatteluansa, tutkimaan omia tapojaan ilmaista niitä sekä samalla tarkastelemaan muiden tapoja tehdä samoin. Kun näitä keskusteluja, jolla on selkeät pelisäännöt, harjoittaa säännöllisesti, ne alkavat vähitellen muuttua koko ajan harmonisemmiksi ja tuloksellisemmiksi. Lisäksi huomaa ajan mittaan kehittyvänsä itse vaikuttavammaksi keskustelijaksi, paremmaksi kuuntelijaksi sekä saavansa enemmän irti ympäriltään kuin aiemmin.

Haastavan dialogista tekee se, että sen perusperiaatteet: kuuntele, kunnioita, odota vuoroasi ja puhu sydämestäsi, on helppo ymmärtää, mutta vaikea sisäistää ja vielä vaikeampi toteuttaa. Lisäksi dialogin tavoitteena ei ole koskaan voittaminen (vrt. väittely), vaan uuden tiedon synnyttäminen ja yhteisen ymmärryksen jakaminen keskittymällä yhteiseen ideaan.

Ihminen tavoittelee luonnostaan omaa etuaan, eikä siinä ole mitään väärää. Vaatii vain työtä ja kokemusta ymmärtää, että saatua omaa etua voi kasvattaa huomattavasti pistämällä ensisijaisen eduntavoittelun pienemmälle prioriteetille suhteessa tiimin eduntavoitteluun.

 

Avainasioita dialogin etenemisen kannalta:

– Kaikki tuntee olevansa keskustelusta vastuussa.

Tässä on tärkeää, että jokainen osallistuja on ennen kaikkea henkisesti ja fyysisesti läsnä, mutta myös haluaa kuulla mitä muilla on sanottavaa. Lisäksi on ehdottoman tärkeää, että keskustelun sävy pyritään pitämään yleisesti ottaen positiivisena. Avoin kritiikki kuuluu asiaan ja se, että puheenvuorot herättävät tunteita, mutta jos puheen sävyä vuoroittain sijoitetaan esimerkiksi käyrälle, niin kritiikki ja negaatiot ovat lähinnä piikkejä yleiseen tasoon verrattuna. Perusasioista pidetään kiinni, eli osataan odottaa toisen vuoro loppuun asti ja kun tuo esille ajatuksen, niin se edustaa suoraan omaa näkemystä ja tuo jotain käsiteltävään aiheeseen.

Driimissä olen huomannut jo hieman kehitystä siinä, että kaikille annetaan sijaa sanoa sanottavansa. Haluamme kuulla toistemme ajatuksia ja osaamme jo jonkin verran rakentaa aiemmin puhutun pohjalta omia mielipiteitämme. Vielä tapahtuu sitä, että yritämme kynsin hampain pitää kiinni omista näkökulmistamme, vaikka niiden ei ole edes annettu tarpeeksi palloilla vapaana dialogiringissä. Uskon kuitenkin, että olemme jokainen sisäistäneet sen, että meistä jokainen vaikuttaa keskustelun sisältöön ja uskon, että jokainen meistä haluaa antaa siihen oman panoksensa.

– Keskusteluihin tuodaan valmisteltuja aihioita/esityksiä, joiden kautta mielessä olevia asioita on helppo avata.

Kokemuksien ja tekojen kautta syntyvät tarinat ja dialogin sisällöt. Ensisijaisesti tiimistä ulospäin suuntautuva tekeminen antaa mahdollisuuden paljon rikkaammalle keskustelulle ja sitä alan itse vähitellen ymmärtää koko ajan enemmän. Kun näitä kokeiluja tulee ja niihin tartutaan, on ensisijaista, että esimerkiksi dialogitreenien rajattuun aikaikkunaan tuodaan valmisteltuja ajatuksia ja esityksiä niistä asioista, joihin haluaa saada tiimin mielipiteitä.

Paljon on tässä meillä vielä kehityttävää, etenkin sillä saralla, että keskusteluiden aiheet alkavat käsitellä muitakin kuin tiimin sisäisiä tapahtumia. Olemme onneksi huomanneet ja päässeet kokemaan, millainen vaikutus ei-valmistelluilla esityksillä ja ajatuksilla on dialogin suuntaan ja sen tuottavuuteen. Se on suht rasittavaa ja mielestäni olemme oppineet tuomaan koko ajan paremmin esityksiä keskustelun tueksi.

– Asioita pyritään viemään eteenpäin avoimilla kysymyksillä tai omalla toimintaehdotuksella.

Jos dialogin tarkoituksena on synnyttää yhteisen ajattelun kautta uudenlaista, innostavaa ja jännittävää tietoa sekä jakaa ylipäätään yhteistä ymmärrystä, on ymmärrettävä ensin, ettei muiden ajatuksia ainakaan toistaiseksi ole mahdollista lukea. Kysyminen toimii huomattavasti paremmin. Kun kysyy, kyseenalaistaa ja esittää omia toimintamalleja sopivassa suhteessa, pystyy antamaan todella paljon enemmän käsiteltävälle aiheelle. Hyviä kysymyksiä oman dialogin seuraamiseen ovat muun muassa seuraavat: ”Miten muuten tai mitä taustaa vasten voisin tarkastella tätä?” ”Miksi tarkastelen asioita niin kuin tarkastelen?” ”Voidaanko keskusteluun ottaa kaikki, joihin asia vaikuttaa?” ”Miltä tämä tuntuu ja miten tämä vaikuttaa muihin ihmisiin?”

Hyviä keskustelua avaavia kysymyksiä taasen ovat sellaiset, joihin ei voi vastata kyllä tai ei ja ne herättävät ”pöhinää” ja innostusta uuden mahdollisen näkökulman auetessa. Esimerkkejä: ”Kuulosti omaan korvaan hieman erikoiselta. Miten muut ovat asian ymmärtäneet?” ”Tuossahan voisi olla ajatusta, mitä tuohon voisi lisätä tai mitä kohtaa tästä voisi korostaa isomman vaikutuksen saamiseksi?”

Omien toimintaehdotusten esittämiseen hyviä aloituskeinoja voisi olla vaikka seuraavanlaiset: ”Tuo on hyvä pointti, miten itse lähtisin etenemään tästä…” ”En ole aivan täysin samaa mieltä aiemmista, en tiedä oletteko huomioineet samoja asioita kuin minä, mutta näin itse tekisin…”

Driimissä tähänkin on vielä matkaa. Tarvitsemme huomattavasti enemmän kokeiluja, projekteja ja keissejä, joiden kautta luomme innostusta ja mielenkiintoa kaikkiin keskustelun osapuoliin. On puuduttavaa dialogista toiseen purkaa elementtejä aina samasta aiheesta, mikä pitkälti on syksyn aikana ollut tiimin toiminta ja yksilöiden toimiminen osana tiimiä. Tähän haluan itse tulevana keväänä vaikuttaa oman esimerkin avulla ja tehdä kokeiluja asiakkaiden kanssa, että syntyy uudenlaista sisältöä treeneihin.

– Aiheita kootaan jatkuvasti yhteen, kiteytetään ja mahdollisesti rakennetaan niiden pohjalta visuaalisia mallinnuksia.

On tähdellistä, että keskustelun pointteja pyritään siirtämään jatkuvasti kirjalliseen tai visuaaliseen muotoon ja mielellään vielä kaikkien nähtäville. Kun flow-tila iskee tai tunteet nousevat pintaan ja keskustelu kiihtyy, on vaikea muistaa kaikkea mistä on jo puhuttu. Voisi olla jopa hyödyllistä, että parille osallistujalle annetaan tietoiset roolit, joista toisen tehtävä on kirjata dialogia ylös kirjallisesti ja toisen tarkoitus on mallintaa keskustelua kuviin ja symboleihin. Näiden roolien edustajilla olisi myös tehtävänä kiteyttää aika ajoin jo käsiteltyjä asioita ja summata yhteen siihen mennessä aikaan saatuja huomioita.

Yhteen kokoaminen, kiteyttäminen ja visualisointi auttavat muuta tiimiä hahmottamaan paremmin sitä, että onko päästy tarpeeksi paneutumaan aiheen kannalta oleellisiin asioihin, mutta myös ymmärtämään sitä mihin pisteeseen on jo päästy.

Driimissä toimii vielä suht heikosti nämä kohdat tai ne jäävät yleensä yhden tai kahden ihmisen harteille. Tästä johdettuna ei ole yllättävää, ettei sitä osata vielä käyttää yhtenä keskustelun elementtinä. Omia muistiinpanoja tehdessä olisi enemmän kuin hyödyllistä käyttää niitä omien puheenvuorojen tukena. Aina, kun asiaa tuntuu riittävän enemmänkin, olisi hienoa, jos oppisimme aktiivisemmin käyttämään esimerkiksi fläppitaulua omien ajatustemme selkiyttämiseen.

 

Lopuksi

Kuten mikä tahansa muukin, dialogin kehittyminen vaatii valtavasti toistoja ja aktiivista huomiota pelkästään siihen, miltä dialogi vaikuttaa. Se on yksi haastavimmista ”taiteenaloista,” koska ihmisillä on luontainen halu ajatella ja toimia omien etujen mukaisesti. Mutta olen jo huomannut sen oman tiimin kanssa, että kun ajatus luistaa yhdessä, niin omat edut sen kuin kasvavat yhdessä edetyn matkan myötä. Plus ei ole mitään kovin paljon huikeampaa maan päällä, kuin se innostus, palo ja uudet ajatukset, joita oman tiimin kanssa ”dialogisointi” herättää.

 

Olli Leikas

+358 44 5222673

olli@driimi.fi

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!