Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olemme pyörittäneet osuuskuntaamme nyt vuoden verran. Monessa olemme kehittyneet ja paljon on saatu aikaan. Vai onko ?
Työvuoden päätteeksi kävimme keskustelun tiimimme kehityksen kohteista ja tavoitteista ensi vuodelle. Eräs ja ehkä tärkein seikka, joka nousi esille oli johtajuus: Tiimiämme ei johdeta.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa ?
Se tarkoittaa paljon puhetta mutta vähän tekoja. Se tarkoittaa paljon isi-muotoja ja paljon kysymyksiä ”pitäiskö meidän” ja ”oisko syytä”, mutta vähän oikeaa toimintaa. Se tarkoittaa paljon toimistolla vietettyä aikaa, tai oikeastaan ”toimistohengailua” ilman konkreettisia tuloksia. Näennäistä aktiivisuutta ja näennäistä hommaa.

Mitä seurauksia johtamattomuudella sitten on ?
Siitä seuraa paljon sekä näkyvää että toisaalta myös kätkettyä turhautuneisuutta. Siitä seuraa myös selän takana puhetta sekä avautumista toisille tiimiläisille, oikeastaan vähän jokaisen toiminnasta, sillä oikeastaan kaikilla on tapoja jotka aina vaihtelevin päivin ottaa pannuun. Siitä taas seuraa jatkuva epävarmuuden ja epäluottamuksen ilmapiiri, sillä kaikki tietävät että kaikista puhutaan. Johtamattomuuden myötä on myös valtavasti roikkuvia asioita, joita kukaan ei vain hoida koska se ei ole varsinaisesti kenenkään tehtävä. Kukaan ei halua ottaa tympeitä asioita vastuulleen.
”Meillä on kolmenlaista vastuuta: Ensimmäinen vastuumme on suorittaa meille kuuluvat tehtävät niin kuin ne kuuluu suorittaa. Meidän odotetaan tekevämme sen, mitä lupaamme”.


Johtamattomuudella on myös välittömät seuraukset tekemiseen.
”Jaahas, ai nää taas vaan hengailee täällä toimistolla ja jauhaa paskaa” -> Miksi siis minäkään mitään tekisin ? Kun taas toisina päivinä: ”Jaahas. nää taas vaan hengailee täällä toimistolla ja jauhaa paskaa” -> Taidanpa lähteä himaan tekemään jotain oikeaa. Jos puolestaan ensin et tule tarkistamaan, että mitään ei tänäänkään täällä tapahdu, niin hyvin todennäköisesti saat sillä leiman otsaan että ”tuo ei kyllä mitään muuta tee kun nukkuu himassa”. Onkin varmaan siis parempi tulla toimistolle ”hengaamaan”, eipähän nimittäin saa sitten sitä leimaa.
”Toiseksi olemme vastuussa seurauksista, joita aiheutamme toisille jättämällä tehtävämme tekemättä tai tekemällä ne huonosti”.


Mitä tämä näennäinen työnteko sitten ajaa ?
Ei mitään. Näennäinen työnteko on ajan tuhlausta. Näennäisellä työnteolla kerää hienoja ansiomitaleja näennäisestä toimisto ”aktiivisuudesta” ja näennäisestä ”ahkeruudesta”, joka oikeasti ei ole tuottanut mitään konkreettista. Se, että viettää aikaa nohevana tiimiyrittäjänä toimistolla ilman minkäänlaista todellista agendaa päivästä toiseen ei valitettavasti tee ahkeraa ja aktiivista tiimiyrittäjää, eikä vie tiimiä eteenpäin, päinvastoin. Osittain kysymys on itsepetoksesta, osittain kiinnostuksen puutteesta, osittain laiskuudesta ja osittain vain siitä, ettei ole edes tajunnut ettei ole oikeasti tullut tehneeksi mitään.

Tiimillämme on myös sovitut säännöt. Säännöiksi luetaan myöskin sovitut päälliköiden tehtävät (teamleader, asiakkuus-, viestintä-, sekä talouspäällikkö) Verrattuna muiden tiimien sääntöihin, ne ovat myös melko tiukat. Osaa säännöistä noudatetaan hyvinkin tarkasti, osaa taas sivuutetaan kuin sitä ei ikinä olisi sovittukaan. Tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Se ei aja kunnioittamaan sovittuja sääntöjä. Ja toisaalta,
välillä tuntuu myös, että tiimin säännöistä on tullut tärkeämpi asia kuin oikeasta tekemisestä.

”Toisin kuin sitkeästi uskotellaan, muutos ei ala johdosta. Johto voi olla – ja usein miten ikävä kyllä onkin – muutosten este. Todelliset muutokset alkavat sieltä, missä joku alkaa toimia toisin.”

Mielestäni Tiimiakatemian kaverijohtamismallissa nämä kaksi asiaa yhdistyy: Todelliset muutokset alkavat sieltä, missä johto alkaa toimia toisin. Lampaat seuraavat paimenta. Myös tiimi seuraa suunnannäyttäjää, ja mielestäni se kuuluu tiimin johdon, eli meillä Joryn tehtäviin. Tottakai yksittäinen tiimiläinenkin voi alkaa toimia toisin, ja se olisi myös toivottavaa, mutta kaikista ei yksin ole siihen vaan osa tarvitsee joukon turvaksi. Näin ollen se, että toiminta lähtee jo päälliköiksi-nimetyiltä suunnannäyttäjiltä takaa  vaikutuksen  suurempaan joukkoon ja lopulta tempaa koko tiimin mukaansa.

”Kolmas vastuu liittyy siihen mitä emme tee, vaikka voisimme. Liian moni hyvä teko jää tekemättä ilman erityistä syytä. Ei vain tule tehneeksi eikä kukaan ole niistä muistuttamassa.”

Todellinen muutos vaatii todellista sitoutumista. Todellinen muutos vaatii jokaisen henkilökohtaista panostusta ja motivaatiota muutoksen toteutukseen. Se vaatii myös yhdessä rakentamisen ajattelutapaa ja oman navan poistamisen etusijalta. Se ei tarkoita, että omat mielipiteet tulisi unohtaa, päinvastoin, KAIKKI mielipiteet olisi hyvä tuoda esiin, koska vain siten voi rakentaa jotain, joka on kaikille yhteistä ja kaikki ovat saaneet olla vaikuttamassa ja näin ovat sitoutettuja aikaansaannokseen.

Minästä kasvaa me.

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Minä, sinä, me vai Tiimi ?”

  1. Henry Vesin sanoo:

    Yks kappale tästä esseestä puuttuu: Mitä tapahtuu seuraavaksi? Siis se klassinen, ”miten tämä näkyy kalenterissasi?” 😉

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!