Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä-tauti tappaa joukkueen

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Jaana Fager
Kirjapisteet: 1
Kirja: Teamwork
Kirjan kirjoittaja: Juhani Tamminen
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tamminen käsittelee Teamwork kirjassaan toimivaa joukkuetta, tiimiä tai työryhmää. Miksi sitä nyt haluaakin nimittää. Kirjaa lukiessani huomasin monien asioiden pitävänsä paikkansa ja huomasin, että monista asioista mekin olimme keskustelleen yhdessä.  Aloitin lukemaan kirjaa kun Ässät pelasi play offeja ja pääsin sen loppuun kun Ässät olivat voittaneet mestaruuden. Kirjan viimeisiä sivuja lukiessani olin iloinen, että Tamin aloittama käännös kohti parempaa oli vihdoin saanut arvoisensa päätöksen. Kerrankin voi olla ylpeä, että on Porilainen ja patasydän sykkii rinnassa.  Noh, se jääkiekosta ja nyt asiaan!

 

Tami kirjoittaa kirjassaan näin: ”Menestyvissä joukkueissa ollaan valmiita tinkimään omasta minästä yhteisen edun nimissä eli yksinkertaistettuna joukkue tulee aina ensin”

Huomaan itse syyllistyneen aina välillä minä ajatteluun me ajattelun sijasta.  On yllättävän vaikea pistää tiimi oman edun ja huvin edelle, jättää minä taka-alalle. Yötreenien jälkeen tajuntaani iski, että olen käyttäytynyt melko itsekkäästi. Se pisti suututtamaan ja harmittamaan. En minä ole sellainen ihminen, mietein itsekseni.

 

Miten tilanne sitten korjataan?

Oma tiimi, Mittava täytyy laittaa etusijalle. En ole vastuussa tekemisistäni vain itselleni vaan myös 16 tiimiläiselleni. Vastuu on yksi avain sanoista, joilla saadaan minä-tauti kitkettyä maan tasalle. Olen vastuussa omista töistäni ja että ne tulee hoidettua ennen kuin voin pitää vapaa-aikaa. Tiimiläisteni ei pidä huolehtia siitä tai murehtia onko työt tehty. Tästä päästään toiseen tärkeään aisaan nimeltään Luottamus. Luottamus ei tule itsestään se tulee ansaita. Miten epäluottamus on minun kohdallani syntynyt? En ole kertonut tiimiläisellini tarpeeksi omista tekemisistäni ja menoistani. Olen hoitanut töitäni ja hommiani vähän milloin sattuu tai huvittaa. Lisäksi olen unohtanut tehdä joskus, jonkun homman minkä olen luvannut. Tattadaaa ja paletti on valmis! Sen lisäksi etten ole pelannut kuin joukkueen jäsenen kuuluu, olen ollut vielä epäluotettavakin.  Omalla kohdallani voi sanoa, että tästä on suunta ylöspäin.

 

Kaikilla meillä on oma minämme, oma sisäinen joukkueemme johdettavanaan. Osa meistä vain ei tiedä, kuinka toimia ja osalla ei ole riittävää itsekuria toimenpiteidensä läpivientiin

 

Palautetta on tärkeä antaa ja saada. Vaikka olisi todella kiva saada vain positiivista palautetta, rakentava palaute ja kritiikki palauttaa maan pinnalle. Minusta tuntuu, että sitä tarvitsinkin. Motivaationi koko kevään aikana ei ole ollut paras mahdollinen. Harmittaa, etten ole osannut käsitellä sitä, vaan tuottanut harmistusta ja pään vaivaa tiimiläisilleni. Ymmärsin, että vielä peli ei ole tältä keväältä menetetty vaan voin alkaa korjamaan asioita parempaan suuntaan ja jatkaa siitä syksyllä.  Nyt olen tosissani yrittänyt kertoa tiimiläisilleni missä menen ja ollut toimistolla aina kun en ole tapaamisilla tai tekemässä töitä tiimille. Olen myös alkanut ajattelemaan, että jos jotain hommaa ei huvittaisi tehdä, jossain vaiheessa se on tehtävä. Parempi hoitaa heti alta pois, niin ei tule turhaa stressiä ja päänvaivaa.

 

 

”Menestys merkitsee omien rajojen testaamista, omien rajoitettujen mahdollisuuksien hyväksikäyttöä ja päivittäistä halua kehittää itseään”

Keskustele artikkelista

Ole ensimmäinen kommentoija! to “Minä-tauti tappaa joukkueen”

  1. […] Tuo taitaa pitää paikkansa myös parisuhteessa (kohta 30 vuotta avio-onnea takanani). Tuon ajatuksen poimin Jaana Fagerin esseestä  “Minä-tauti tappaa joukkueen”. Lue essee Tiimiakatemian Esseepankissa http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/mina-tauti-tappaa-joukkueen/ […]

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!