Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minä, Zlatan Ibrahimovic

Kirjoitettu 01.10.18
Esseen kirjoittaja: Salla Kankaanpää
Kirjapisteet: 2
Kirja: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Kirjan kirjoittaja: David Lagercrantz
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En ole koskaan seurannut jalkapalloa. Itse olen aina ennemmin tykännyt urheilla, kun seurata sitä vierestä. Se, miksi valitsin kirjan, joka kertoi futaritähdestä Zlatan Ibrahimovicista, johtui yksinkertaisesti siitä, että se löytyi bookbeatista. Olin kuullut joskus jonkun myös kehuvan kirjaa. Kirja sisälsi loputtomasti lätinää pelitilanteista, joista en juuri ymmärtänyt mitään. Onnistuinpa onkimaan niiden joukosta jokusen helmenkin! Kaiken kaikkiaan kirja on inspiroiva. Enpä ole edes tajunnut, millainen bisnes urheilun ympärillä pyörii ja millaisista siirtosummista kansainvälisessä jalkapallossa puhutaan. Herttinen.

Tuttavapiiriini kuuluu joitain urheilijoita. Olen päässyt seuraamaan kyseisen alan kurinalaisuutta läheltäkin. Huomaan Zlatanissa samaa paloa, mitä näissä tuntemissani ammattiurheilijoissa; periksiantamattomuus, kurinalaisuus ja palava halu tehdä omaa juttuaan. Voin kuvitella Zlatanin kirjan olevan suuressa roolissa niille epävarmoille nuorille, jotka etsivät itseään ja omaa paikkaansa. Zlatanin sanoma on selkeä, aivan jokaisesta voi tulla jotakin, lähtökohdista huolimatta, kunhan vain uskoo itseensä.

Ibrahim Zlatanin lapsuus on ollut aika rankka. Zlatanin tarina alkaa Jugoslavialaisesta perheestä, jotka ovat muuttaneet pakolaisina Ruotsiin. Äiti ja isä ovat eronneet. Äiti raataa siivoojana 14 tuntista työpäivää, siitä huolimatta rahaa ei ole. Lapsilla on oikeasti nälkä. Sodan traumat koettelevat vanhempia, isä juo ahdistukseen. Perheessä väkivalta on normaali tapa purkaa paha oloa ja ahdistusta. Maahanmuuttajat ovat olleet, ja ovat vielä tänä päivänäkin, kovan sopeutumisen edessä muuttaessaan uuteen maahan. Rahaa on vähän, töitä painetaan kovaa – jos niitä satutaan saamaan. Sodan muistot raastavat traumatisoituneissa mielissä. Ympäristöstä tulee enemmän epäilyä kuin kannustusta. Elämä ei missään nimessä ole helppoa. Asiaa ei auta yhtään se, miten lähiöihin ajautuvat samanlaisista taustoista kärsivät ihmiset. Seura tekee kaltaisekseen. On todella pyristeltävä tehdäkseen muutoksen elämäänsä ja kyettävä ajattelemaan mahdollisuuksia ympärillään. On olemassa lukuisia esimerkkejä, joissa yksilö on ollut ympäristön uhri, eikä omaa voimia nähdäkseen ratkaisua tai tehdäkseen muutosta oman elämän kannalta parempaan suuntaan. Mutta onpahan tuttavapiirissäni myös niitä, jotka lähtökohdistaan huolimatta ovat taistelleet tiensä menestykseen maassa, joka ei ole heidän synnyinmaa.

Zlatanilla kävi tuuri, kun hän löysi jalkapallon. Energia ja raivo pienen pojan sisällä oli valtava. Tunteiden purkaminen vieraassa kulttuurissa oli vaikeaa. Mitä teki Zlatan? Kentällä oli lupa huutaa, juosta ja potkia. Zlatan teki tosi paljon muutakin. Hän puri ja löi vastajoukkueen pelaajia, välillä jopa niitä, jotka olivat samassa joukkueessa. Voittamisen halu oli valtava. Uskon, että juuri tuo halu erotti hänet massasta ja johti lopulta menestykseen. Tie ei missään nimessä ollut helppo, mutta kenenpä menestystarina sitä olisi.

Viime vuonna luin Aki Hintsan kirjan Voittamisen Anatomia, jossa käsiteltiin toista urheilumaailmaa, formulaa. Zlatanissa on mielestäni samoja piirteitä kuin F1 tähdessä Räikkösessä. Molemmat ovat oman tiensä kulkijoita, he eivät sopeudu ympäristöön, vaan ympäristön on sopeuduttava heihin. Monissa menestystarinoissa korostuu kapinallisuus, tietynlainen ylienergisyys, jonka valjastaminen vaatii oikeanlaisen johtajan. Johtajan on tunnettava johdettavansa keksiäkseen keinot parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Vääränlainen johtamistapa johtaa turhautumiseen, pahimmillaan se sammuttaa sisäisen paljon, romuttaa identiteetin ja voi saada kovankin pelaajan taantumaan täysin.

Joukkueurheilua verrataan monesti yritystoimintaan ja eikä syyttä. Yritykset ovat kuin joukkueita, jotka koostuvat pelaajista. Jokaisella pelaajalla on omat vahvuutensa, ja valmentajan, eli johtajan, tarkoitus on saada heidät loistamaan omilla pelipaikoillaan. Entiset kilpaurheilijat ovat kovaa valuuttaa myös yrityskentällä. Kerran joukkuepelaaja on aina joukkuepelaaja. Eikä yksilöurheilijat ole yhtään sen huonompia; tulosten eteen on totuttu tekemään töitä kurinalaisesti ja pitkäjänteisesti. Terve pohja elintavoille on selkärangassa; nuku, syö, harjoittele, menesty. Urheilijat, kuten Zlatankin, on tottunut arvioimaan omaa suoritustaan kriittisesti. Aina on varaa parantaa suoritusta, hioa yksityiskohtia ja se, jos joku on tärkeä oppi myös työelämässä. Vaikka puhalletaan yhteen hiileen, pyritään kehittymään myös yksilöinä. Urheilutaustan omaavat ovat tottuneet mittaamaan tuloksiaan ja arvioimaan niitä. He ovat tottuneet myös suoraan palautteeseen, joka on ehdottoman tärkeää johtamistyötä tehdessä.

Zlatan kuvailee kirjassaan tarkasti ympäröiviä henkilöitä. Näkemykset eivät koostu vain pinnallisista seikoista, vaan rivien välistä on havaittavissa Zlatanin olevan taitava ihmistuntija. Monet persoonien kuvailut päättyvät sanoihin ”sellainen hän on”. Zlatanilla on ihailtava ajattelu ihmisiä ja heidän persooniaan kohtaan. Vaikka hän kirjassaan haukkuu ihmisiä, harvoja kehuu tai ylistää, hän ei muuttaisi ketään. Jokainen saa olla sellainen kuin on, puhua niin kuin persoonalle on ominaista ja käyttäytyä sen määräämällä tavalla. Zlatan ei hätkähdä, ei ylläty, provosoitua saattaa kyllä, mutta kykenee myös analysoimaan tilannetta. Hän ei käytä energiaa persoonan tai sen käytöksen muuttamiseen vaan pyrkii itse keksimään keinot saada tahtonsa läpi.

Zlatan ei ole rajusta käytöksestään huolimatta tyhmä. Yksi tärkeimmistä kirjan opeista on se, että pidä itsesi ajan tasalla. Sitä erehtyy aivan liian usein olemaan sinisilmäinen ja uskomaan ihmisten vilpittömään hyvyyteen. Sellainen on minun persoonani, hyväuskoinen. Mutta eihän se niin ole, jokaisella on oma etu mielessä. Älä luota muiden tekemiin päätöksiin tai yksittäisen ihmisen sanaan tai suositukseen. Ota asioista selvää, kysele ja kyseenalaista. Jos toimiala on tuntematon, kysy kyseisen alan osaajilta konsultointiapua. Käytä omaa päätäsi, ime tietoa ja kokemusta. Lähtökohta on se, että kusettajia riittää. Muista se.

Tee omaa juttuasi, usko itseesi. Ota kunnioituksesi. Jo vuosia sitten vitsillä naureskeltiin erään urheilijaystäväni kanssa, että toimitaan elämissämme samalla tavalla; molemmat tekee sitä mitä tykkää, vaikka sitten pienellä miinuksella. Olin silloin aloittanut oman yritystoimintani vuokratuolilla ja hän pelasi lätkää. Se, mitä aluksi käteen jäi, oli melko mitätöntä. Silloin jo oma tekeminen oli kuitenkin oman elämän keskiössä, siihen oli suuri palo ja se oli kaikkein tärkeintä. Kuten lätkä hänelle. Nykyisin oma yritystoimintani on laajentunut omaan liikkeeseen ja näen kasvumahdollisuudet edelleen optimistisina. Hän puolestaan taistelee vuosittain mestaruuksista liigassa. Tuo lausahdus on mielessäni vielä vuosienkin jälkeen – koskaan ei saa luovuttaa, eikä antaa periksi, kun tie tuntuu oikealta. Ja mihin tämä elämä vielä voi johtaa! Täytyy uskaltaa haaveilla ja tehdä töitä unelmien saavuttamiseksi. Kaikki on mahdollista kenelle tahansa, lähtökohdista huolimatta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!