Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Minustako valmentaja?

Kirjoitettu 04.12.14
Esseen kirjoittaja: Essi Järviö
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Valmentaminen ja valmentava johtajuus ovat kiinnostaneet minua oikeastaan aina, mutta tajusin sen vasta nyt, kun tulin Tiimiakatemialle. Oikeastaan en ollut ennen tajunnut, että valmentaa voi muutakin kuin urheilijaa tai joukkuetta, joten en ole osannut pukea kiinnostustani sanoiksi tai ammatiksi.

Olen huomannut itsessäni valmentajalle sopivia piirteitä, kuten tilanteen, tunnelman ja ihmisen lukemisen taitoa ja kyseenalaistamisen ja oivalluttamisen taitoa ja myös halua. Syty ja sytytä – kirjassa valmentamista ja valmentavaa johtajuutta käsiteltiin aika syväluotaavasti ja sain siitä paljon uusia näkökulmia valmentamiseen ja johtamiseen, ja löysin kehityskohteita itselleni.

Valmentamisessa on kyse yksilön kuuntelemisesta, motivoimisesta, unelmiin uskomisesta ja kannustamisesta. Valmentajan tehtävä on saada aikaan muutos, auttaa valmennettavaa saavuttamaan epätodelliselta tuntuva tulevaisuus tai unelma. Valmentaminen on asenne, vahvaa sitoutumista ja aitoa välittämistä. Jokaista ihmistä on valmennettava eri tavalla, sillä jokaisella on oma persoona, omat vahvuudet ja kipupisteet, oma tausta ja omat toimintamallit. Valmentajan ja valmennettavan välille pitäisi kehittyä läheinen luottamussuhde, ja sen rakentaminen on valmentajan tärkeimpiä tehtäviä.

Jo näistä löytyvät omat kehityskohteeni. Olen aika kärsimätön tyyppi, sanon mielipiteeni suoraan enkä ole sosiaalisesti kovinkaan lahjakas. En ole kovin hyvä edes itseni johtamisessa. Näistä asioista muiden johtaminen kuitenkin lähtee. Kuinka voit motivoida muita, jos et osaa motivoida edes itseäsi? Valmentaminen on myös esimerkkinä ja parhaillaan esikuvana toimimista, suunnan näyttämistä. Itse olen tottunut kulkemaan muiden vanavedessä ennemmin, kuin raivaamaan oman polkuni ja lannistun epäonnistumisista helposti.

Hyväksi valmentajaksi kehittyminen siis vaatii aivan järjettömästi duunia jo ihan ajattelun saralla, samoin kuin arjen työskentelyssä ja valmentajakokemuksen kartuttamisessa. Se tulee viemään monta vuotta. En ole kuitenkaan kokenut samanlaista motivaatiota tai vahvaa vetoa montaakaan muuta ammattia tai harrastusta kohtaan. Varovasti olen alkanut ajatella, että tämä voisi olla se mun juttu.

Ensimmäinen ja hankalin askel on oppia itseni johtamista. Pitää oppia toimimaan esimerkkinä ajankäytön, asiakkuuksien, kirjapisteiden, projektien saralla, olla kohtelias ja kiinnostunut, innostava muita kohtaan. On myös päästävä eroon onnistumisen pelosta esimerkiksi mielikuvaharjoittelun avulla. Kun ajattelee pelkkää voittamista, se on helpompaa kuin ajattelemalla häviämistä, sillä silloin alkaa vaistomaisesti tekemään oikeita juttuja voiton eteen. Minun pitäisi oppia näkemään haasteet potkua antavina hidasteina, jotka saavat tekemään entistä enemmän töitä. Ajattelun kehittämisen työkaluina minulle voisivat toimia ajatusten kirjaaminen ylös, oman kehityksen seuraaminen sitä kautta. Samoin pitää alkaa kiinnittää huomiota omiin reaktioihin ja toistojen avulla oppia reagoimaan positiivisemmin ja ratkaisukeskeisemmin.

Toinen askel on aidosti kiinnostua ihmisistä ja heidän tekemisestään, kuunnella enemmän muita. Sitä kautta opin enemmän ihmisistä ja muiden ajattelusta. Pitää motivoida muita ja asettaa tavoitteita yksilöllisesti, sillä aina yksi syttyy taloudellisen voiton tavoittelusta, toinen elämyksen luomisesta. Pitää oppia positiivinen suhtautuminen ihmisiin, heidän unelmiinsa ja sitouduttava niiden edistymisen seuraamiseen, ja hyvien päämäärien saavuttamiseen. On myös huomattava useammin muiden onnistumiset ja kannustaa eteenpäin.  Tätä voin tehdä joka päivä treeneissä, toimistolla, projektiryhmissä, vapaa-ajalla. Hyvä keino on miettiä esimerkiksi jokaista tiimin jäsentä erikseen ja miettiä, miten voisin juuri häntä valmentaa tai kannustaa, mitä olen jo tehnyt ja miten aion jatkaa.

Kolmas askel on etsiä roolimalleja ja alkaa seurata heitä. Lukea elämäkertoja sytyttävistä, innostavista ihmisistä. Niin voin oppia lisää motivoimisesta, innostamisesta ja saada hyviä malleja ja esimerkkejä hyvistä valmentamisen keinoista. Tietysti on luettava myös lisää johtamisen ja valmentamisen kirjallisuutta, sekä myös ryhmädynamiikasta, motivoimisesta ja itsensä kehittämisestä kertovaa kirjallisuutta.

Neljäntenä tulee valmennusmahdollisuuksien etsiminen. Pari mahdollisuutta on jo melkein järjestynyt päästä nuorten valmennusta tekevän yrittäjän mukaan valmennuskeikalle, mutta ne ovat kariutuneet siihen, että kun keikan ajankohta on lähestynyt, yrittäjää ei ole saanut kiinni puhelimella eikä sähköpostilla. Aion kuitenkin jatkaa tammikuussa etsimällä jyväskyläläisiä valmennus- ja konsultointifirmoja, kontaktoimalla niitä ja yrittää päästä mukaan ensin avuksi valmennustilanteisiin, sitten saada mahdollisuuksien mukaan jotain suurempaa roolia keikoilla. Näistä kontakteista voi myös löytyä hyviä roolimalleja.

Valmentaminen onkin paljon enemmän tietynlaista ajattelun hienosäätöä, kuuntelua ja tsemppaamista kuin olin kuvitellut. Tiedän kuitenkin, että minusta on tähän. Niin kovasti jokin vetää noihin hommiin, että aion jopa tehdä sen kovan duunin. Pitää vain mennä pienin askelin eteenpäin, määränpää ja voitto mielessä.

 

Tagit: , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!