Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Miten löytää hyvää elämää? Essee kirjoista Alkemisti & Saat sen mistä luovut

Kirjoitettu 24.03.19
Esseen kirjoittaja: Arttu Laaksokari
Kirjapisteet: 5
Kirja: Alkemisti & Saat sen mistä luovut
Kirjan kirjoittaja: Paulo Coelho & Tommy Hellsten
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Hyvä elämä tulee hyvistä arvoista

Jos minulla olisi rahaa tai valtaa, olisin onnellinen. Sitten kun saan perheen, tulen onnelliseksi. Maailma on täynnä asioita, joita tavoitella ja joita pidetään väylänä onnellisuuteen. Mutta mitä on onnellisuus? Miten sen löytää ja kannattaako sitä jahdata?

Paulo Coelhon kirjassa ”Alkemisti” päähenkilö Santiago menetti koko omaisuutensa kolmesti. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä tavoittelemasta unelmaansa tai olemasta lopulta onnellinen. Raamatussa taas sanotaan ”Etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”  Kirjassaan ”Saat sen mistä luovut” Tommy Hellsten avaa omaa tulkintaansa tästä sitaatista. Hellstenin mukaan ”Kaikki tämä” tarkoittaa maallista hyvää, jonka me länsimaiset ihmiset olemme korottaneet olemassaolon sisällöksi ja jonka avulla pyrimme rakentamaan itsellemme hyvää elämää. Tämä hyvä siis annetaan meille. Se ei siis tule omien ponnisteluidemme tuloksena. Jeesuksen sitaattihan on täysin ristiriidassa länsimaisen elämänkatsomuksen kanssa. Siis sen mitä vanhempamme, koulutusjärjestelmämme ja auktoriteettimme ovat yrittäneet opettaa meille koko ikämme. Tiivistettynä se menisi jotenkin näin: Käy koulut, hanki hyvä työ ja saa hyvää palkkaa. Tämän elämänkatsomuksen keskiössä on hyvin pitkälti ”kaiken tämän” tavoittelu.

Meillä on länsimaissa yleisesti ottaen aika hyvät oltavat. Elintasomme on aika korkea. Eikö siis siellä, missä on korkein elintaso ole myös onnellisimmat ihmiset? Vaikka meillä on hyvä elintaso, olemme siltikin ahdistuneita, kiireisiä ja stressaantuneita. Mikä siis on elintason hinta? Käytännössä uhraamme aina nykyhetken tulevaisuuden vuoksi. Olemme aina töissä.

Kuvitellaan esimerkiksi, että elätät itsesi järjestämällä yhden ison tapahtuman vuodessa. Tapahtuma on menestynyt ja sinulla on varaa asua kivassa asunnossa ja ajaa kivalla autolla. Itse tapahtuman järjestämisessä on kuitenkin hirveä stressi. Pitää budjetoida, tehdä pelastussuunnitelmia ja myydä lippuja. Lähdet aina tapahtuman jälkeen pariksi viikoksi etelään palautumaan kaikesta ahdistuksesta. Hotellin altaalta otetut lomakuvat näyttävät upealta Instagram-feedissäsi ja ystäväsi ehkä jopa vähän kadehtivat sinua.

Alkemisti -kirjan päähenkilö Santiago oli alun perin paimen, joka vaelsi 60 lampaansa kanssa ympäri Andalusian laidunmaita. Hän siis tepasteli ympäri Aurinkorannikkoa sandaalit jalassa juoden viiniä. Sehän on jokaisen keski-ikäisen suomalaisen unelma! Toisaalta hän nukkui taivasalla eikä omistanut Nissan Qashqaita. Hyvätuloisuus, turvallisuus ja terveys eivät siis välttämättä ole aina onnellisuuden takeita. Se on varmaa, että ne eivät vapauta ketään ahdistuksesta. Rikkaillakin on nimittäin rahahuolia. Rikkaalla kyse on vain yleensä paljon isommista summista kuin köyhällä. Kuten Hellsten kirjassaan sanoo:

”Annamme aineellisuudelle niin suuren merkityksen, että kuvittelemme hyvän ja onnellisen elämän löytyvän siitä. Kun koko olemuksellaan keskittyy keräämään tavaraa, alkaa pian vakuuttua siitä, että koko elämä itseasiassa on tavaraa.”

Melkein kaikilla on myös ihan saatanallinen kiire koko ajan. Pitämällä itsensä kiireisenä, pitää yllä omaa merkityksellisyyden tunnettaan. Kiire tulee siitä, että jokaiseen hetkeen yritetään hamstrata mahdollisimman paljon arvoa tuottavia asioita. Oikeasti kiire on kasa vääriä arvoja, jotka olet elämääsi valinnut ja näin aiheuttanut itsellesi kiireen. Tämä on Tiimiakatemiallakin tuttua juttua. Kasataan useita aikaa vieviä projekteja ja tehdään vähän kaikkia asioita sen sijaan, että tehtäisiin oikeita asioita. Koko ajan on hirveä kiire, mutta ainakin tulee painetta firman tilille. Itsekin teen tätä. Jotta tästä tavasta voisi vapautua ja tulla ehkä samalla onnelliseksi, pitäisi löytää hyviä arvoja. Kaikki asiat eivät voi nimittäin olla saatanan tärkeitä. Tästä aiheesta on kirjoitettu ihan kokonaisia kirjojakin. (Esim. Neljän tunnin työviikko ja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan)

Olennaista siis olisi löytää panostamisen arvoiset asiat ja keskittyä niihin. Panostamisen arvoiset asiat löytyvät tutkimalla omia arvojaan. Siis miettimällä, mikä minulle on tärkeää? Tai minkä asioiden tekeminen saisi minut onnelliseksi tällä viikolla? Ketkä ovat elämäni tärkeimmät ihmiset? Jokainen tietää, keitä ovat ne ihmiset, joiden kanssa haluaa viettää aikaa ja jakaa elämänsä. Jos minä vietän aikaa tyttöystäväni kanssa, se (todennäköisesti) sulkee pois vaihtoehdon viettää aikaa naapurin Liisan kanssa. Myös arvot sulkevat toisiaan pois. Oman hyvinvoinnin arvo sulkee pois suonensisäisten huumeiden käytön arvon. Jos yrität jotenkin sumplia nämä kaksi arvoa elämääsi samanaikaisesti, lopputuloksena on elämä, jossa et ole onnellinen ja sinulla ei ole mitään arvoja. Vähemmän on siis enemmän. Lopeta siis itsesi hautaaminen projektien alle ja valitse itsellesi arvoja, joiden takan voit seistä. Kun pystyt valitsemaan arvoja ja priorisoimaan niitä muiden edelle, pääset eroon kiireestä. Voit myös löytää onnellisuutta ja hyvää elämää.

Mitä on itsensä johtaminen?

Tiimissämme moni on sanonut haluavansa kehittää itsensä johtamisen taitoja. Tämä kehityskohde tuli ilmi valehtelematta noin puolessa kaikista tiimimme oppimissopimuksista. Luulen, että oikeasti he tarvitsevat vain parempia arvoja. Luulen, että ongelma on seuraavanlainen:

Oma kalenteri on täytetty jo hyvissä ajoin tiimin treeneillä, projektipalavereilla, asiakastapaamisilla, kirjapisteiden tekemisellä, LC-seinän suunnittelulla, asiakaskontaktoinnilla, somen selaamisella, innovoinneilla ja kaikella muulla, mitä nyt keskiverto tiimiakatemialainen voi keksiä. Sitten tulee joku oikea työtehtävä. Pitäisi lähettää tarjous, soittaa asiakkaalle, kirjoittaa myyntiteksti tai mitä ikinä nyt voisi kuvitella normaalissa, akatemian ulkopuolisessa yrityksessä tehtävän. No tänäänhän sitä ei jaksa enää tehdä, koska istuit ensin neljä tuntia dialogiringissä, sitten kaksi tuntia projektipalaverissa ja sen jälkeen vastailit vielä tunnin jonkun kv-vierailijan kysymyksiin. Lähdet siis mieluummin kotiin pelaamaan videopelejä. Illalla vedetään TA-spirittiä nestemäisessä muodossa oikein kunnolla ja seuraavan päivän kohmelossa hommaa ei jaksa tehdä. Lopulta se jää hoitamatta kokonaan.

Ongelma on siinä, että lähtökohtaisesti kalenteri täytetään asioilla, joita on pakko tehdä. Mitä jos täyttäisit kalenterin niin, että laitat siihen asiat, joita haluaisit saavuttaa? Näin toimimallahan sinulla on todennäköisesti paras mahdollinen päivä, mitä voi olla. Sanotaan, että jos haluaa saada jotakin aikaan, sen täytyy näkyä kalenterissa. Tämä on totta, mutta pelkkä ajan varaaminen tai edes sen käyttäminen johonkin asiaan ei vielä välttämättä kerro mitään, tai johda saavutuksiin. Projektipalvereihin voi edelleen varata koko aamupäivän tai 15 minuuttia. Se ei kuitenkaan vielä kerro projektin onnistumisesta mitään.

Jeff Sutherlandin kirjassa ”Scrum” kerrotaan projektista, jossa FBI:lle alettiin 2000 luvun alussa rakentamaan uutta tietokoneohjelmaa, jolla poliisit pystyisivät hoitamaan työtehtäviensä raportoinnin ja kaiken muun, mikä vielä tuolloin kulki paperilla helpommin ja nopeammin sähköisesti. Kaikki ovat nähneet amerikkalaisissa rikossarjoissa ne valtavat paperiarkistot, joihin kaikki tieto varastoitiin. Vielä 2000-luvulla homma toimi niin, että kansion päälle liimattiin paperilappu, jossa oli tapauksen numero. Näin pysyttiin perässä jokaisen tapauksen dokumenttien sijainnista. Tarinan mukaan FBI olisi toimivalla tietojärjestelmällä pystynyt estämään WTC-tornien terrori-iskut. Tuolloin tilanne vain oli se, että eri poliisiasemilla saattoi olla tieto muutaman epäilyttävän henkilön toimista. Jos tieto vain olisi liikkunut, isku olisi voitu pystyä estämään, kun asioita olisi osattu yhdistellä. Näin olisi päästy terroristien jäljille. Nyt jokainen piti asiat omana tietonaan. Uuden tietojärjestelmän kehittämiseen käytettiin 10 vuotta ja lähemmäs 500 miljoona dollaria. Tuloksena oli ohjelmisto, jota ei voitu koskaan käyttää. Siis 500 miljoona dollaria veronmaksajien rahoja ohjelmistoon, jolla ei voitaisi koskaan tehdä yhtäkään klikkausta. Ja löytyy esimerkkejä lähempääkin. Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen yksikön piti olla valmis alun perin vuonna 2009. Marraskuussa 2018 energiantuotannon luvataan alkavan tammikuussa 2020. Arvioitu kokonaiskustannus on noussut tänä aikana alkuperäisestä 3 miljardista eurosta 8,5 miljardiin. Näissäkin kahdessa projektissa on varmasti töissä älykästä ja osaavaa porukkaa. Jostain syystä ne ovat silti monien muiden projektien tavoin menneet ihan perseelleen.

Aika on ihmisen tärkeintä pääomaa. Sen vuoksi kannustan ainakin joskus kokeilemaan mahdottomien aikarajoitteiden asettamista. Moni asia hoituu nimittäin yllättävän nopeasti, kun vain ryhtyy hommiin. Itse ainakin teen mieluummin puoli tuntia hommia ja pelaan loppuajan änäriä kuin, että pitäisin ensin kahden tunnin kokouksen ja tekisin sitten puoli tuntia hommia. Täytyy siis miettiä, mitkä ovat ne 20 prosenttia asioista, jotka tuovat minulle 80 prosenttia tuloksista. Prosenttien suhde voi olla myös vaihdella. Jos lähetät yhden sähköpostin, joka tuo 10 000 euron kaupan, ja et tee mitään muuta hyödyllistä, suhde on varmaan 1/99. Tulisi löytää hyviä arvoja, joita voit priorisoida huonojen edelle. Siis tärkeää tekemistä, joka on perusteltavasta syystä tärkeämpää kuin jokin muu tekeminen.

Itsekin täytin kalenteria aiemmin niin, että merkkasin sinne vain deadlinet ja tärkeimmät tapahtumat. Neuvoisin täyttämään kalenterin siis mieluummin niin, että mietit ensin tavoitteesi, siis mitä haluat tällä viikolla saada aikaan, ja sitten laitat sen kalenteriin. Ei niin, että varaat neljä tuntia keskiviikkoaamupäivästä lörpöttelyyn ja asian miettimiseen, vaan niin, että varaat keskiviikkoaamusta tunnin asian saattamiseksi maaliin

Miten löytää hyviä arvoja?

Jos kerran hyvä elämä tulee hyvistä arvoista, miten sitten löytää elämäänsä niitä hyviä arvoja? Alkemisti -kirjassa, kun Santiagolta vietiin ensimmäisen kerran hänen koko omaisuutensa, hän joutui jäämään töihin vieraaseen kaupunkiin tienatakseen rahaa ensin ruokaan ja sitten paluulippuun, jolla hän pääsisi takaisin kotiinsa. Hän työskenteli kristallikauppiaan apurina. Kristallikauppias oli harjoittanut ammattiaan 30 vuotta ja oli tuona aikana nähnyt liikkeensä nousun ja luisumisen lähelle tuhoa. Aiemmin hänen kaupassaan kävi paljon ulkomaisia kauppamiehiä ja sotilaita, joilla oli aina rahaa taskussaan, nykyisin kukkulan päällä sijaitsevalle kaupalle vaivautui enää harva. Kristallit toimittivat lähinnä pölynkerääjän roolia.

Kauppias oli harras muslimi ja hänen unelmanaan oli ollut tehdä jonain päivänä pyhiinvaellusmatka Mekkaan, niin kuin jokaisen kunnon muslimin kuuluu tehdä. Hänen tarkoituksenaan oli kerätä liiketoiminnallaan rahaa matkaansa. Yrityksestä tuli kuitenkin kuin kauppiaan oma lapsi, eikä hän enää tohtinut jättää sitä kenenkään toisen hoidettavaksi. Matka Mekkaan oli pitkä ja kestäisi kauan. Lopulta kauppias alkoi tyytyä osaansa ja vain haaveilla Mekkaan matkustamisesta, sen sijaan, että oikeasti tekisi niin. Hän pelkäsi epäonnistumista itseasiassa niin paljon, että se esti häntä onnistumasta.

Jokainen on varmasti ollut joskus kuin kauppias. Epäonnistuminen on pelottanut niin paljon, että sen pelko on ajanut onnistumisen mahdollisuuden yli. Tämä on täysin luonnollista, sillä ihminen reagoi voimakkaammin negatiivisiin kuin positiivisiin asioihin. Siksi myyntipuhelun soittaminen pelottaa, vaikka pahin asia mitä voisi tapahtua on se, että asiakas kieltäytyy. Parhaassa tapauksessahan hoidat homman kotiin ja asiakas ostaa. Tiedät sen, mutta silti pelottaa.

Hellstenin mukaan pelko saa ihmisen yrittämään hallita elämäänsä, sen sijaan, että hän eläisi sitä. Siksi ihminen ei voi herätä eloon ilman, että hän joutuu kohtaamaan pelkonsa. Ihminen syntyy omaan elämäänsä pelon läpi. Kuuntelemalla pelkoaan saa vihjeen siitä, mihin suuntaan olisi lähdettävä kulkemaan, jotta heräsi eloon. Toisin sanoen, tekemällä sitä mikä pelottaa, ihminen kutsuu elämän luokseen ja herää näin henkiin. Välttämällä sitä mikä pelottaa ja tekemällä loputtomasti sitä minkä jo hallitsee, ihminen sitä vastoin menettää elämänsä. Näinhän kristallikauppias teki ja näin varmasti tekee myös moni päivätyössä painava ”uraohjus”. Oma työ on siedettävää ja sen hallitsee. Riskien ottaminen on epäonnistumisen takia pelottavaa. Samalla oma elämä vain menee ohi. Jos siis tuntee, että elämä on tyhjää, on syytä alkaa elää vaarallisesti.

”On tunnettu, että kun ihminen kohtaa elämässään suuria katastrofeja, nämä ravistelevat häntä niin paljon, että hän alkaa arvostaa eri asioita kuin aiemmin… Miksi? Siksi, että nämä katastrofit ravistelevat rikki sen turvan, jonka ihminen on itse rakentanut päästäkseen kohtaamasta elämään sisältyvää turvattomuutta.”

Kuten Hellsten edeltävässä katkelmassa sanoo, monesti katastrofin kohtaaminen muuttaa ihmisen elämää. Yleensähän nämä katastrofit tuntuvat tapahtumahetkellä Jumalan lähettämiltä koettelemuksilta, maanpäälliseltä helvetiltä, jota ei ole omilla teoillaan ansainnut. Tällaisia ovat monesti sairastuminen, avioero tai puolison uskottomuus. Jälkikäteen kokemuksesta ollaan jopa kiitollisia, sillä juuri nämä kokemukset tekevät meistä sellaisia ihmisiä, kuin olemme. Ne johtavat yleensä arvojen syvenemiseen. Miten? Kuvitellaan esimerkiksi, että toinen vanhemmistasi on vakavasti sairas ja jopa kuoleman vaarassa. Istut rakkaasi sängyn vierellä sairaalassa. Ajatteletko tällöin että, millä filtterillä saisit Instagram-kuvasi näyttämään edulliselta tai, että maksaako vanhempasi hoitaminen 1000 vai 2000 euroa. Todennäköisesti et, jos hoitoihin on kuitenkin varaa ja et ole täysin tunnevammainen.

Kuolemassa elämä tulee niin lähelle, että vain todella paatunut ihminen pystyy pysymään horroksessaan. Se pyyhkii kaikkien prioriteettiemme ylitse ja muistuttaa meitä siitä, mikä on oikeasti arvokasta. On välillä ihan hyvä muistuttaa itseään siitä, että emme elä ikuisesti. Siksi aika on mielestäni syytä käyttää hyödyllisesti. Katastrofin kohtaaminen ja asian ymmärtäminen syventää arvojamme. Ja kun arvot syvenevät, ihminen alkaa tahtoa, sen sijaan, että hän vain ajautuisi asioihin.Tällöin ihminen alkaa arvioida: teenkö todella sellaista työtä, jota sisimmässäni haluan tehdä? Olenko avioliitossa, jossa sisimmässäni haluan olla? Harrastanko asioita, joista unelmoin? Näiden asioiden kriittinen arvioiminen saattaa herättää ihmisen tekemään elämässään muutoksia. Tällöin elämä alkaa näyttää ulkoisesti samalta, kuin ihmisen sisäinen todellisuus.

Kun Santiago ensimmäisen kerran menetti koko omaisuutensa, hän alkoi työskennellä saadakseen sen takaisin. Hänellä oli ollut unelma matkustaa Egyptiin, mutta ryöstetyksi tulemisen jälkeen hän aikoi jo luovuttaa ja palata takaisin kotiin. Hän oli tienannut hyvät rahat työssään kristallikaupassa ja olisi voinut palata takaisin vanhaan työhönsä paimeneksi. Ostaa taas lammaslauman ja kiertää ympäri tuttuja seutuja tehden tuttua työtä. Jokin kuitenkin johti Santiagon arvojen syvenemiseen niin, että hän päättikin jatkaa unelmiensa jahtaamista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hänen täytyi mennä kohti tuntematonta. Samalla hänen piti ottaa epäonnistumisen riski. Santiago arvosti uusien asioiden oppimista ja hänellä oli aikaa keskustella ihmisten kanssa. Hän oli iloinen siitä, että hän oli jo siihen mennessä oppinut arabian kielen. Jos ihminen on sisimmiltään utelias, ei hän viihdy työssä, joka on ulkoisesti vanhaa, tuttua ja turvallista. Ehkä siksi Santiago päätti ottaa riskin ja uskaltaa elää. Ja kun uskaltaa elää, löytää hyviä arvoja.

Jotta uskaltaa elää, pitää olla rakastettu

Santiagon unelma oli löytää aarre. Hän näki unen, jossa aarre löytyisi Egyptistä pyramidien luota. Santiago jätti tutun työnsä ja varman toimeentulonsa paimenena ja matkusti Gibraltarin salmen yli Tangerin satamakaupunkiin, Afrikkaan. Aiemmin hän oli jättänyt perheensä ja turvallisen tuntuisen tulevaisuutensa ja ryhtynyt paimeneksi, jotta näkisi maailmaa. Miten Santiago uskalsi tehdä kaiken tämän? Eikö jonkin unen seuraaminen ole ihan hulluutta? Matkallaan Santiago tapasi vanhan miehen, kuninkaan. Kuninkaan puheet pinttyivät Santiagon päähän pitkäksi aikaa ja hän haki niistä voimaa aina tiukan paikan tullen. Kuningas opetti Santiagolle esimerkiksi sen, että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle tehtävän ja se tehtävä käy ilmi tämän ihmisen unelmista. Kuninkaan mukaan seuraamalla omia unelmiaan pääsisi maailman sieluun. Käsittäisin tämän tilaksi, joka vastaa onnellisuutta.

Kuningas opetti Santiagolle myös, että koko maailmankaikkeus auttaa häntä saavuttamaan unelmansa. Miten tämä sitten toimisi käytännössä? Monien ihmisten unelmathan tuhoutuvat joka vuosi, kun firmoja menee konkurssiin. Ainakin Tiimiakatemialla olen huomannut, että monesti apua saa, kun sitä osaa pyytää. Tämä vaatii pyytäjältä ensinäkin rohkeutta tuoda asia esiin, mutta myös taitoa pyytää apua oikealla tavalla. Yleensähän tarvitaan jokin motivaattori, joka ihmiset saa auttamaan. Markkinataloudessa se on monesti raha. Tiimiakatemian yhteisöstä löytyy monesti myös saman henkistä porukkaa toteuttamaan erilaisia projekteja, joskus myös ilman rahallista korvausta. Esimerkkejä löytyy. Juuri vastikään Teemu sai (valmentajien avustuksella) motivoitua tiimiläisiämme mukaan hänen pyöräilyprojektiinsa. Hänen tarkoituksenaan on pyöräillä Nordkappista Gibraltarille. Alun perin kyseessä oli hänen projektinsa, jonka hän sanoi toteuttavansa ja tarvitsisi siihen tiimiltä rahaa. Itse aloin innostua ajatuksesta vasta, kun aloin miettimään, kuinka isoja mahdollisuuksia näin ainutlaatuinen tempaus toisi tullessaan. Yhdelle projekti tuo mahdollisuuden opetella yhteistyökumppanien hankintaa ja myyntiä, Teemulla on mahdollisuus kehittyä videontekijänä. Minä taas voin vaikka tehdä projektille oman verkkosivun. Ehkä yleiseksi ohjeeksi voisi kannustaa sanomaan omat kehityskohteensa ja unelmansa ääneen. Sanomalla ne ääneen voidaan päästä keskustelemaan siitä, miten tämä ihminen pääsisi ehkä toteuttamaan omia unelmiaan ja miten se voisi olla koko tiimiä hyödyttävä juttu. Puhumalla ääneen pääsee siis lähemmäs omaa polkuaan, joka johtaa maailman sieluun.

Jotta tällaisen henkilökohtaisen luomuksen uskaltaa esitellä ensin omalle tiimilleen, sitten yhteistyökumppaneille ja lopuksi koko maailmalle, täytyy tuntea olevansa edes hieman rakastettu. Jos Teemun koko elämä olisi täynnä hylätyksi ja kielletyksi tulemisen kokemuksia, hän tuskin lähtisi koko hommaan ollenkaan. Koska asia ei kuitenkaan ole näin, kyseessä on kaveri, joka uskaltaa haastaa olemassa olevat totuudet, ajatella isosti ja niin sanotusti ”tappaa pyhän lehmän”. Samaa voisi sanoa myös esimerkiksi tiimimme Hannasta. Molemmat ovat saaneet minut mukaan projekteihin, joista en itse edes keksisi unelmoida. Kuka täysjärkinen muka haluaa pyöräillä 7000 kilometriä parissa kuukaudessa?

Ollakseen rakastettu ei tarvitse välttämättä kumppania, joskaan siitä ei ole varmasti haittaa. Hellsten selittää rakastetuksi tulemista ennemminkin niin, että uskaltaa elää vaarallisesti. Siis kohdata pelkonsa, tehdä sitä mitä ei jo osaa ja mennä kohti unelmiaan. Jotta näin uskaltaa tehdä, pitää luottaa, että joku ottaa kiinni, jos putoaa. Epäonnistumisen mahdollisuus on nimittäin aina olemassa. Riskiä voi tietysti aina omalla toiminnallaan pienentää (tätä kutsutaan strategiaksi) mutta on aina mahdollista, ettei tapahtumaan myydä yhtään lippua tai pyöräretki peruuntuu jalan murtuman takia.

Jotta voi olla rakastettu, pitää olla haavoittuvainen

”Meillä ihmisillä on tarve peittää heikkoutemme paitsi muilta myös itseltämme. Kiellämme sairautemme ja keskeneräisyytemme. Teemme sen juuri siksi, ettemme tiedä heikkouden olevan välttämätön osa inhimillistä elämää. Meissä ei ole rakkautta itseämme kohtaan ja siksi pidämme heikkoutta epäonnistumisena.”

Kirjassaan Hellsten kertoo esimerkiksi, miten oman heikkouden ymmärtäminen ja hyväksyminen johtaa alkoholismista parantumiseen. Kun alkoholisti lähtee mukaan aa-toimintaan, hän on yleensä kokeillut jo kaikkea mahdollista. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi yrittänyt lopettaa. Alkoholisti on saattanut yrittää lopettaa kovastikin. Hän on yrittänyt olla vahva, päästä irti viinasta ja kuitenkin jotenkin repsahtanut uudelleen. Hänen oma vahvuutensa on kääntynyt häntä vastaan. Hellstenin mukaan vahvalta näyttävä ihminen ei ole vahva. Hän on heikko ja kieltää oman heikkoutensa esittämällä vahvaa. Näin alkoholisti tekee. Kieltää oman sairautensa ja koittaa omalla vahvuudellaan päästä irti juomisesta, vaikka onnistuakseen hänen pitäisi ensin myöntää olevansa heikko. Siis myöntää oma alkoholisminsa.

Oman heikkouden myöntäminen ei ole epäonnistumista. Sen takia sitä koitetaan tehdä myös Tiimiakatemian tiimeissä. Näin päästään lähemmäs muita ihmisiä ja tiimiydytään. Sen takia vietetään yhteistä aikaa. Jotta voisimme luottaa toisiimme. Luottamus ei tässä tapauksessa tarkoita luottamista siihen, että kaveri tekee työnsä. Se on toki myös osa luottamusta ja antamalla ihmiselle näin mahdollisuuden kokeilla itse ja myös epäonnistua, saadaan aikaan oppimista ja kehitystä. Mutta tässä tapauksessa luottamus tarkoittaa avoimuutta ja, että voi tiiminsä edessä olla haavoittuvainen. Ei tarvitse esittää olevansa sen kummempi ihminen kuin on. Voi olla oma itsensä. Ja kun pystymme olemaan haavoittuvaisia, voimme tulla rakastetuiksi.

Kuvitellaan tilanne, jossa saat uuden mätsin Tinderissä. Tyyppi vaikuttaa ihan mukavalta ja on myös hyvän näköinen. Sovitte treffit ja päädytty lopulta samaan sänkyyn. Asiat etenevät näin nopealla tahdilla sovelluksen luonteen vuoksi. Uskon useimpien (sekä miesten että naisten) etsivän sieltä itselleen hyväksyntää ja yhden illan juttuja. Samaan tapaan ihmiset tapaavat yökerhoissa ja harrastavat irtosuhteita. Jos seksikumppaniaan ei tunne, ei voi olla täysin haavoittuvainen. Siis oma itsensä. Olen kuullut tämän kaltaisista seksiseikkailuista monesta eri lähteestä, eri ihmisiltä ja myös kirjoista. Kokemukseni mukaan useat irtosuhteet eivät tuo pidempiaikaista onnea. Pidemmän päälle ne tuntuvat tyhjiltä kokemuksilta, joilla ei ollut sen suurempaa merkitystä. Ja miksi olisi, jos kahden ihmisen välillä ei ole rakkautta. Jos kumpikaan aktin osapuoli ei pysty olemaan haavoittuvainen toisen edessä, kyseessä on enemmänkin jonkinlainen näytelmä. Kumpikaan ei voi paljastaa omia heikkouksiaan, koska tämähän johtaisi siihen, että toinen osapuoli näkisi minut heti vähemmän viehättävänä. Ajatushan kuulostaa tietysti sillä hetkellä houkuttelevalta. Kokemus saa endorfiinit virtaamaan ja aiheuttaa lyhytaikaisia säväreitä. Eihän sitä olisi tietenkään muuten mitään järkeä tehdäkään.

Jotta voi olla haavoittuvainen, pitää päästää irti omasta turvasta

Buddhalaisuudessa ajatellaan, että ”minä” on vain epämääräinen ajatusrakenne. Tämä tarkoittaa sitä, että kerromme itsellemme satuja siitä, mitä olemme. Määrittelemme itseämme erilaisilla tarinoilla. Käytännössä tämä näkyy ihmisten arjessa niin, että he sanovat, etteivät pysty johonkin, koska eivät ole jotakin. Esimerkiksi: ”En osaa soittaa myyntipuheluita, koska en ole mikään myyjä”. Tämä ihminen ei identifioi itseään myyjäksi ja sen vuoksi ei voi tehdä sitä, mitä myyjät tekevät. Sen sijaan hänen omassa tarinassaan hän on ehkä ujo, introvertti ja haluaa tehdä jotain muuta kuin myyntiä. Tämän vuoksi esimerkiksi tapojen muuttaminen vaati monesti oman identiteetin muokkaamista. Jotta voi esimerkiksi kirjoittaa, täytyy tulla kirjoittajaksi.

Entä jos päästäisimme irti niistä kertomuksista, joilla määrittelemme itseämme? Tällöin olisimme vapaita yrittämään eri asioita, epäonnistumaan ja oppimaan uutta. Tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiset alkaisivat uskoa itseensä enemmän ja tavoittelemaan unelmiaan. Tekemään isompia asioita ja kokeilemaan niitä juttuja mitä ovat halunneet aina salaa kokeilla, mutta eivät ole uskaltaneet.

”Minä itse on yhteenveto vaikutelmasta, jonka ihminen luo itsestään. Se on hänen kuorensa. Ihmisen kuori tulee huolellisen kehitystyön kohteeksi. Hän sijoittaa suuren osan energiastaan tämän kuoren viimeistelemiseen ja kiillottamiseen. Onhan hänen identiteettinsä sen varassa.”

Tehdessään lähtöä kristallikauppiaan luota, Santiago oli vielä siinä uskossa, että hän lähtisi takaisin Andalusiaan ja ostaisi lammaslauman. Kauppias kuitenkin väitti tietävänsä, ettei Santiago menisi takaisin paimeneksi, koska se ei ollut hänen unelmansa. Jonkin aikaa Santiago kävi sisäistä taisteluaan. Pitäisikö hänen lähteä kohti pelottavaa tuntematonta vai mennä takaisin kotiin ja tuttuun? Voisi sanoa hänen olleen levoton.

Hellstenin mukaan lepo löytyy siitä, että alkaa kohdata sen, mikä herättää levottomuutta. Levottomuuden syy on aina loppujen lopuksi se, että ihmisessä on jotain, mitä hän ei ole kohdannut. Lepo syntyy, kun kohtaa oman itsensä. Santiagon sisällä oli palava halu etsiä aarretta. Se oli syy, miksi hän oli Afrikkaan tullut alun perinkin. Hän tiesi, että olisi sisimmässään onneton, jos ei menisi unelmaansa kohti.

Samaan tapaan uskon, että jokaisella meistä on takanaan kokemuksia, jotka ovat muokanneet häntä. Sisimmässään ihmiset pystyvät olemaan heikkoja, mutta heikkous peitetään vahvuudella, koska heikkouden uskotaan olevan epäonnistumista. Tästä ihmiselle syntyy kuori-identiteetti. Hellstenin mukaan ihmiset käyttävät eniten aikaa tämän kuoren koristeluun. Tämä johtuu siitä, että ihmisen ajatellaan olevan se, minkä vaikutelman hän itsestään antaa.

Kun rakkauteen perustuva syvä identiteetti puuttuu, täytyy kuori-identiteetin kyetä vakuuttamaan sekä muut että itsensä siitä, että ollaan olemassa.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oma, todellinen, syvä ja haavoittuvainen identiteetti piilotetaan kuoren alle. Tämä kuori tarkoittaa eri ihmisillä eri asioita. Jollekin se voi olla menestyksen ja materian tavoittelua ja toiselle taas oman ulkonäön muokkaamista. Näissä ei ole siis mitään pahaa, jos ihminen pystyy olemaan rehellinen itselleen. Monestihan käy niin, että ihmiset sinnittelevät keski-ikään asti uraputkessa, kunnes talolaina on maksettu. Tällöin saatetaan älytä oman elämän onttous ja alkaa murehtimaan menetettyä elämää. Moni perheenisä painaa pitkää työviikkoa ja on pois perheensä luota elättääkseen heidät ja tarjotakseen paremman tulevaisuuden perheelleen. He uhraavat nykyhetken tulevaisuuden takia. He varmasti rakastavat perhettään, mutta heidän tekonsa eivät välttämättä viesti tätä samaa sanomaa. Raha ja toimeentulo on tärkeä asia, mutta välillä on hyvä olla läsnä myös nykyhetkessä.

”Arvojen syveneminen voi käytännössä tarkoittaa myös sitä, että alkaa nähdä ulkoisen menestyksen ja arvostuksen tavoittelun onttouden. Kun alkaa syntyä sisältä, ei tarvitse enää ulkokuorta vakuuttamaan itseään ja muita siitä, että on olemassa. Tunne olemassaolosta on ihmisen sisällä niin voimakkaasti, että kiinnostus ulkokuoreen vähenee. Niinpä menestys, ei hänelle ole enää ulkoista menestystä vaan sisäistä. Sisäinen menestys tarkoittaa, että ihminen alkaa yhä enemmän elää omaa elämäänsä.”

Jotta päästäisiin ulkoisesta menestyksestä sisäiseen menestykseen tarvitaan arvojen syvenemistä. Kuten olemme oppineet, arvojen syvenemistä aiheuttavat monesti ihmiselämän erilaiset katastrofit. Ne rikkovat itse rakentamamme turvan ja muistuttavat meitä siitä, mikä on oikeasti arvokasta. Kuori-identiteetti vastaa tätä omavoimaista turvaamme. Rakennamme sitä eri tavoin tullaksemme hyväksytyksi ja näyttääksemme vahvoilta. Ratkaisu onnellisuuteen ei kuitenkaan Hellstenin mukaan löydy vahvuudesta vaan heikkoudesta. Kun pystyy olemaan heikko, voi myös löytää oikeaa rakkautta. Heikkona oleminen on pelottavaa, koska sitä on helppo käyttää hyväksi.

Tämän esseen väliotsikot on suunniteltu Hellstenin kirjan pohjalta lyhyiksi muistisäännöiksi paremman elämän löytämiseen.

  1. Hyvä elämä tulee hyvistä arvoista
  2. Hyviä arvoja saa, jos uskaltaa elää
  3. Jotta uskaltaa elää, pitää olla rakastettu
  4. Jotta voi olla rakastettu, pitää olla haavoittuvainen
  5. Jotta voi olla haavoittuvainen, pitää päästää irti omasta turvasta

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!