Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

miten mittaat elämääsi - Page 4

Miten mittaat elämääsi

Kirjoitettu 20.12.17
Esseen kirjoittaja: Iiris Nokka
Kirjapisteet: 2
Kirja: Miten mittaat elämääsi
Kirjan kirjoittaja: Clayton S. Christensen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Mikä elämässä merkkaa, mihin asioihin kannattaa todella käyttää aikaansa? Mikä merkkaa just mulle, mitä asioita just mun kannattaa tehdä?

miten mittaat elämääsi - Page 4

Aloitetaan vaikka vapaa-ajasta ja läheisistä. Ihmissuhteista. Läheiset tuntuu olevan aina niitä, jotka joustaa. He kyllä tukee kun muut asiat painavat päälle. Mutta tuleeko sitä kohtaa, kun annat myös heille aikaa? Tuet heitä, kun heillä on rankkaa tai he tarvitsevat tukeasi?

Kuten alla olevassa kuvassa sanotaan: ”Kuuma vesi, joka pehmentää porkkanan, kovettaa kananmunan.” Eli kun valitset työn ja vapaa-ajan välillä ja laitat aikasi työhön, vapaa-aika kärsii. Näinhän se yleensä menee, sillä jos päivässä on aikaa 12h ja käytät siitä 10 tuntia töihin, jää vain kaksi aikaa kaikelle muulle. Onko siinä vaiheessa seuraavana ajankäyttölistalla läheiset vai esimerkiksi lepääminen? Sinä päätät.

miten mittaat elämääsi - Page 2

Mutta tarvitseeko näin raakaa jakoa työn ja vapaa-ajan välillä edes tehdä? Ylläoleva malli tuntuu olevan yleisin, jossa ”kumarrat toiselle ja pyllistät toiselle”. Jospa voisit onnistua molemmissa, varata aikaa molemmille sen verran kun tuntuu hyvältä. Ajankäytön miettimisen voisi aloittaa ihan omista arvoista ja intohimoista asti. Koska ne ovat niitä asioita, jotka todella merkitsevät. Eikä tarvitse edes miettiä työnteon ja läheisten välillä, vaan ne voivat olla muitakin asioita: oma aika, parisuhde, projekti 1, projekti 3, liikunta…

 

Seuraavaksi siirrytään ihan vaan siihen työhön, unelmiin ja intohimoihin. Tätä osiota nimettiin kirjassa nimellä ’Kokemuksien koulut’, jotka saattaa herättää vähän sellasia #elämämkoulu -viboja. Mutta heitetään ne nyt roskiin.

Alkuidea on se, että onko parempi omistaa tähtitason cv vai tehdä erilaisia juttuja, joita ei ehkä edes saa laitettua cv:een. Tätä vertaisin vähän LinkedIniin, johon ei yleensä merkata töiksi kun niitä virallisia työpaikkoja. Projekti-osuus on piilotettu jonnekin kauas, eikä siihen meinaa päästä käsiksi. Tiimiakatemialla kuitenkin ne projektit ovat juurikin niitä siistejä juttuja, joita pääsee tekemään. Ne ei kuitenkaan ole sellaisia, joita voisi merkitä erikseen työpaikaksi. Pieni juttu, mutta se kiteyttää mun mielestä cv:n ja tekemisen eron.

miten mittaat elämääsi - Page 1

Tekemisellä on tietysti myös hyvä olla joku tavoite. Ja tavoitteilla välitavoitteet, jotta olisi helpompi päästä siihen päätavoitteeseen. Ne välitavoitteet meinaa usein unohtua, ja se iso tavoite sitten haalistuu silmissä, koska se tuntuu niin mahdottomalta. Toisaalta välillä meinaa olla vaikeaa edes unelmoida isosti.

 

Ehkä paras koppi tästä kirjasta oli se, että olisi parempi tähdätä niihin isoihin tavoitteisiin.

Olen to do-listojen mestari (oma titteli), jotka auttavat minua hahmottamaan, mitä kaikkea on vielä tehtävänä. Hahmotan kokonaiskuvan, näen mitä olen saanut jo aikaan enkä unohda mitään hommia. Ne on tosi näppäriä, mutta helposti niitä koostaessa sinne päätyy vain asioita, jotka ovat juuri nyt ajankohtaisia. Pieniä asioita, jotka ehkä joku muu on minulle sanonut? Pieniä asioita, jotka teen koska pitää. Usein syynä on ulkoinen motivaatio.

miten mittaat elämääsi - Page 3

Sitä suuremmalla syyllä, etten hahmota isoja tavoitteitani, on vaikea tähdätä niihin pienillä teoilla. Viikottain unelmaprojekteihin liittyvää tekemistä ainakin toivottavasti löytyy, mutta minne aika lipuu käsistä päivätasolla? Kuka määrittelee sen, mitä sinne oikein tulee?

Olisikin tosi tärkeä katsoa todella, mihin aikaansa kuluttaa. Ensimmäinen askel voi olla kalenteri, mutta viimeistään taas opintojenkirjauksessa ja ajankäyttö-sektorimittarissa näkyy se, minne kaikki aika on mennyt. Ja kyllä vain, kirjat ja unelmaprojektit ovat jääneet vähemmälle isojen projektien kynsissä. Toisaalta voi kysyä, kuka ne projektit minulle itselleni on valinnut ja katsoa vain peiliin. Ja sen jälkeen miettiä, että miten se Tiimiakatemian projektijako taas menikään: lypsylehmiä, unelmia ja oppiprojekteja.

Joka tapauksessa, omaa ajankäyttöä ja tavoitteita kannattaisi vakoilla aina säännöllisin väliajoin. Ehkä joka kuukausi kalenteriin voisi merkitä etukäteen puolen tunnin ajan: ”mihin käytät aikaasi” -pohdintaan. Niin ei aina puolen vuoden jälkeen tarvitse vasta todeta, mihin aika jo meni opintoja kirjatessa.

 

Iiris Nokka

www.seiiris.fi

Tagit: , , , , , , , ,